Tutkijat kannustavat kellimään

Tutkijana ährään syksyisin apuraha- ja hankehakemuksia ties minne säätiöihin, jotta saisin pitää työpaikkani ja pystyisin lyhentämään asuntolainaani jatkossakin. Useimmista säätiöistä tai rahastoista ei vaivauduta edes vastaamaan, eikä ympäristötutkimuksiin meinaa millään herua rahoitusta. Sen sijaan rahoittajat ovat lämmenneet mm. metsäkellinnälle. Kaikki joukolla kellimään! Jatkokurssi maksaa vain 20 €.

Vetää sanattomaksi. Miten terveet voivat kilpailla tämmöisten kanssa?

Toinen, kellimistä läheltä liippaava ajankohtainen tutkimus, on myös puhuttanut kuluvalla viikolla: ”Nuorten kouluaamut myöhemmiksi”.

Ylen uutisessa kerrottiin, että teinien pitäisi saada nukkua pidempään kouluaamuisin, kun he menevät niin myöhään nukkumaan. Unitutkija Markku Partisen sanoin: ”Muutos on biologinen. Kun alakouluikäinen lapsi menee ongelmitta nukkumaan kello kahdeksan tai yhdeksän, murrosikäiselle ei välttämättä tule uni silmään kuin vasta yhdentoista jälkeen.”  Partinen siteerasi amerikkalaistutkimusta ja rohkaisi opetushallitusta myöhentämään kouluaamuja, sillä jenkit huomasivat myöhäisempien kouluaamujen parantaneen opintomenestystä.

Uutisessa ilmaistiin myös huoli, että koulupäivän venyminen toisesta päästä haittaisi nuorten urheilutreenejä. ”Valtaosallahan ei ole mitään treenejä koulun jälkeen. Aktiiviurheilijoita on vain pieni osa koululaisista”, herra Partinen huomautti. Tähän tulokseen Professori Partinen on päätynyt mitä ilmeisimmin nk. hv-menetelmällä*.

Ainakin kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan 47 % pojista ja 40 % tytöistä harrastaa liikuntaa urheiluseurassa. Siihen sitten kulttuuriharrasteet yms. päälle. Mielestäni aika suuri ”vähemmistö”, joka unitutkijan mielestä on yhdentekevää sakkia.

Miten tähän on tultu?  Ihan tutkija tarvittiin tähänkin sanomaan, että teinit ovat väsyneitä aamuisin, kun kukkuvat yömyöhään! Tälle tutkijalle Nobel heti.

unikeko2Uteliaisuuttani kävin perehtymässä näihin ylistettyihin amerikkalaisiin tutkimuksiin. Kaikissa niissä oltiin yksimielisiä yhdestä asiasta: Liian vähäinen uni tekee väsyneeksi (Heureka!) ja pitkässä juoksussa univaje huonontaa pilttien oppimistuloksia.

Pari mielenkiintoista seikkaa voisin mainita näistä tutkimuksista:

  • Kyseisessä tutkimuksessa koulujen aloitus oli kello 07:10-07:30 välillä.
  • Tutkituilla vain 5 %:lla oli kotona nukkumaanmenoaika (=säännöt kotona).
  • Tutkittujen nuorten perheistä 80 % oli sellaisia, joissa molemmat vanhemmat olivat työttöminä.
  • Nuoret valvoivat tolkuttoman myöhään ja nukkuivat vastaavasti puoleen päivään viikonloppuisin.

Aika nopeastihan tästä voisi vetäistä yhteenvedon, eli diskun, niin kuin tutkimusmaailmassa on tapana sanoa: ”Nuoret, joiden perheissä ei ollut mitään säännöllistä rytmiä, menivät nukkumaan arkisin liian myöhään ollakseen aamulla koulun alkaessa virkeitä. Viikonlopun rilluttelu sekoitti vielä lisää rytmitöntä elämää.” Siinä alkuperäisessä paperissa diskun pituus tosin oli reilut 4 sivua. Ihme selittelyä.

Itse varsinaiseen ongelmaan, eli liian myöhään nukkumaan menoon näissä tutkimuksissa ei oikeastaan puututtu. Todettiin, että erilaiset aktiviteetit ja stressi viivästyttivät nuorten nukkumaan menemistä. En löytänyt tutkimusta, jossa osoitettaisiin, että teinien viivästynyt nukkumaanmenoaika olisi pelkästään biologinen. Itse tutkijana (hv-menetelmällä) sanoisin, että teinitkin oppivat ja sopeutuvat aikaiseen nukkumaan menoon, kun siihen kannustetaan ( tai pakotetaan). Kyllä nämä omanikin hilluisivat yömyöhään esimerkiksi tietokoneitaan tai kännyköitään räpläten, jos siihen annettaisiin lupa. Ovatpa teinini myös kokeilleet  nukkumaanmenoajan jälkeen  sitä räplyytä kotimme sääntöjä uhmaten. Lopetin  kokeilun karusti takavarikoimalla ko. hupilaitteet.

Ei se teinien univelka sillä kuittaannu, että koulut alkaisivat myöhempään. Ongelman ytimessä ovat kyvyttömät aikuiset, jotka eivät laita lapsiaan ajoissa nukkumaan. Eikä se näytä nykyaikuisillakaan helppoa olevan. Aika moni aikuinenkin kökkii tietokoneen tai telkkarin ääressä vuorokauden vaihteessa, vaikka mieli ja keho olisivat huutaneet unta monta tuntia sitten.

Ihme mouhottamista kouluaamujen myöhentämisestä. Että pitäisi kelliä aamuisinkin? Otetaanpa pari askelta takaperin, niin saadaan tähän uutta näkökulmaa. AARGH!

Tietenkään ei aloiteta myöhemmin, sanoohan sen jo järki. Ja toivottavasti myös opetushallitus.

 

*hv-menetelmä = hihasta vedetty, sama kuin stetsonmenetelmä eli hatusta vedetty.

Uutinen Suomen Pisa-menestyksestä

Lehdessä oli juttu Suomen Pisa-menestyksestä, jos sitä menestykseksi voi kutsua. Syy suomalaisten sijoituksen putoamiseen Pisa-listalla kaadettiin opettajakoulutuksen niskaan. Mainittiin myös oppilaiden motivaation puute. Läheltä seuranneena, lapsiani ja tulevia opettajiakin opettaneena väittäisin, että syyt ovat syvemmällä.

Suomalaisten kulttuuri on muuttunut paapovammaksi kaikilla elämän osa-alueilla. Yksilön vastuuta on siirretty yhä enemmän yhteiskunnalle. Lapsiltakaan ei pitäisi pahemmin vaatia mitään, kun muuten niille tulee traumoja. Vai mitä luulette, olisiko Pisa-tutkimuksen kärkimaissa, Kiinassa, Japanissa ja Singaporessa edes keskusteltu ”opettaja Korhosesta”? Ei, kun oppilaat eivät haistattele siellä opettajilleen.

opiskelu

Esimerkkejä elävästä elämästä riittää. Aloitetaan peruskoulun alkutaipeesta, ekaluokasta. Säästösyistä pieniä koulunsa aloittavia lapsia on tungettu suuriin ryhmiin. Yhdellä opettajalla on huonossa tapauksessa kolmisenkymmentä iiskottia vahdittavanaan. Opeta niille nyt matikkaa, kun suuri osa opettajan ajasta menee alkeellisten käytöstapojen ohjaukseen. Kaverini oli ollut sijaistamassa alakoulussa. Hänen mukaansa tavoitteena oli, että kukaan ei kuole. Matikka ja muut jutut olivat listalla vasta hengissä pysymisen jälkeen.

Peruskoulun yläkoulun puolelle siirtyneet lapseni kertovat melkoisia juttuja kouluarjestaan. Voisi kuvitella, että 13-16 vuotiaat olisivat jo tajunneet koulussa olemisen perusidean. ”Mitä hyötyä on näistä Wilma-merkinnöistä?” kysyi eräs veivikaula opettajaltaan. Toinen Suomen toivo ryömi lattialla kuin mittarimato, kun piti tehdä koulutehtäviä. ”Mitä välii”, tuumasi teini, kun kansankynttilä moitti oppilasta tekemättömistä tehtävistä.

Meillä Suomessa kouluun PITÄÄ mennä. Monissa muissa maissa kouluun PÄÄSEE. Siinä on vissi ero. Pisa-menestys on myös Suomen politiikan valintakysymys.  Hyviä Pisa-tuloksia saadaan ainoastaan panostamalla kouluihin. Jos maanviljelijältä otetaan traktori pois ja annetaan harava tilalle, niin tuotanto romahtaa. Katsokaa ympärillenne. Peruskoulut ovat jo pitkään haravoineet traktorilla ajelun sijaan.

Ihmiset passivoiva suomalainen politiikka on levinnyt yliopistoon saakka. Sieltä niitä opettajiakin valmistuu. Eräs tuleva opettaja istui luennolla silmät puoliummessa. Luennon loppupuolella hän kysyi vetelällä äänellä: ”Tuleeks nää luentomateriaalit nettiin?” Mieleni teki kysyä, että eikö pysy kynä kädessä.

Yliopisto-opiskelijat puhuvat nykyään tulevansa kouluun. Kai opiskelu tuntuu koululta, jos omasta opiskelustaan ei tarvitse kantaa vastuuta. En tiedä missä nämä parikymppiset ovat kasvaneet, kun luulevat kaiken pyörivän heidän napansa ympärillä. Professoreilta ja lehtoreilta vaaditaan ties mitä. Esimerkiksi pitäisi sovittaa luennot opiskelijoiden aikataulujen mukaan, yksilöllisesti.  Ja rästitehtäviä pitäisi järjestää, kun tehtäviä ei ehditty A) työn B) opiskelijabileiden C) laiskuuden vuoksi.

Ja vielä yliopistollakin opiskelijat tarvitsevat ohjausta alkeellisten käytöstapojen opetteluun. Pölistään, tullaan myöhässä, räplätään kännykkää. Eipä pahemmin eroa yläkoulun meiningistä. Mittarimatoihin en ole kuitenkaan vielä törmännyt.

Sanotaan opettajakoulutuksesta mitä hyvänsä, niin lähikoulumme opettajat ovat käsittämättömän hyviä. Ja niillä on yli-ihmisen kärsivällisyys ja hermot. Ekaluokkalaiseni taisteli matikan lisätehtävien kanssa kotona ja tarjosin apuani.  Kerroin mikä on laskutehtävän idea, mutta lapsi kärsimättömyyksissään vänkäsi vastaan eikä kuunnellut.  Jossain vaiheessa oma pinnani kiristyi ekaluokkalaisen kiukuttelusta. Laskiessani hiljaa mielessäni kymmeneen mietin, että ekaluokkalaisen opettajalla on useampi tällainen inttäjä-ei-kuuntelija- vaatija roikkumassa hihassaan.

Kysyin ekaluokkalaiselta, että suuttuuko opettaja teille koskaan? ”No ei silleen ku sä”, poika puuskahti. Miltä planeetalta opet ovat tulleet lasteni kouluun? Syövätkö he rauhoittavia? Entä Rennietä?

ope