Remonttihuolia

Muutimme uuteen kotiin elokuussa. Pesuhuoneesta paljastui kosteusvaurio. Raksan keskellä ollaan elelty siitä lähtien.  Pesuhuoneen kanssa sepeämiseen on uhrattu nyt 5 kk aikaa ja hermoja.  Jottei todellakaan menisi kuin strömsöössä, niin tietenkin on ilmaantunut kaikenlaista hankaluutta.

Yli-innokkaat raksamiehet voivat olla pahasta. Sovimme, että raksasetä soittaa, kun tulee laatoittamaan. Ei soittanut. Tuli muutama päivä etuajassa ja sovitteli suorakaiteen muotoiset kaakelit pystyyn, vaikka olisimme halunneet ne vakaan. Siellähän ovat.

Sähkömiehelle kerrottiin, että pesuhuoneeseen mahtuu vain 50 cm leveä peilikaappi. Oli kuitenkin touhukkaana käynyt poraamassa uuteen kaakeliin reikiä ja kiinnittänyt 60 cm leveän. Sen seurauksena soitto työnjohtajalle ja ilmoitus epäkohdasta.  Jouduimme perustelemaan uudestaan, että miksei isompi käy! tarjosimme kahta vaihtoehtoa tilanteen korjaamiseksi: Reiälliset kaakelit ja peilikaappi täytyy vaihtaa uusiin tai pesuhuoneen seinää pitää siirtää 10 cm naapurin puolelle. Raksafirma valitsi ensimmäisen vaihtoehdon.

Rautakaupasta piti hakea tulppa pesuhuoneen käsienpesualtaan hanan bidee-liitännälle. Ei löytynyt sopivaa tulppaa, mutta alelaarista kelpo hana pilkkahintaan. Myyjältä varmistettiin, että tässä ei ole bidee-liitäntää. Ei kuulemma.  Polvillaan pesuhuoneen lattialla myyjää noituva mies oli eri mieltä. Tulppa piti lopulta tilata. Sitä  odotellessa kädet ja hampaat voi näppärästi pestä suihkussa.

stressi

Pesuhuoneen tarvikekaapin asennuksessa huomasimme, että pari prikkaa puuttuu pakkauksesta. Takaisin rautakauppaan. Prikat piti tilata. Odottelua.

Pakko mainita vielä wc-pöntöstä. Tilasimme netistä, jonka posti toi kotiin asti. Tai ei ihan. Postimies soitti ovikelloa ja menin avaamaan. Mies tökkäsi käteeni sähköisen taulun, johonka piti allekirjoittaa lähetyksen vastaanottaminen. Kysyin tietenkin, että missä se lähetys on. ”Tossa alhaalla” –avulias herrasmies viittasi kädellään kerrostalon ulko-ovelle.

Minulla oli tasan kaksi vaihtoa: kantaa pytty yläkertaan ja saada välilevytyrä tai jättää kallis posliini tienvarsitermiittien armoille. Valitsin tyrävaihtoehdon. Olisikohan postimies ollut yhtä höveli silkohapsimummollekin?

Mainokset