Mielestäni vihoviimeisin kodinaskare on pyykkien kuivumaan ripustaminen. Etenkin kun taloudessa asuu kolme miespuolista (mustien) sukkien kuluttajaa. Kaikille sukille kun pitäisi löytää parit ja siinähän vierähtää tovi jos toinenkin turhanpäiväiseen sepeämiseen.
Tässä eräänä päivänä halusin ulkoistaa parien etsimisen perheen esikoiselle. Rippikouluikäinen rimaskomme nimittäin kuormittaa ylivoimaisesti eniten pyykkikoriamme- ja ihan hyvä niin.”Tuletkos parittelemaan sukkia?”, huutelin esikoiselle, joka oli liimannut nenän kiinni tablettiinsa.
Esikoisen sijaan kuopus ilmaantui tyhjästä ja liimautui jalkani viereen velmu ilme silmissään.
– ”Mä tiedän mitä parittelu tarkoittaa”
– ”Tiedän, että tiedät. Nyt oli kyse kuitenkin sukista eikä lisääntymispuuhista.”
– ”Mä tiedän toisenkin nimen parittelulle.”
– ”Antaa palaa, ole hyvä ja valaise minuakin.”
– ”Eläimet parittelee tai puuhaa toisiaan, mutta ihmiset seksii”.
Nice try, Sherlock.
