Isoveli valvoo

Tytär katseli epäuskoisena Rimaskon fudiskavereiden koheltamista: ”Pelottavaa, että noi saa ajaa autolla parin vuoden kuluttua”. Niinpä.

Viikko sitten langetin Rimaskolle pikkuveljen kirjoitusläksyn valvontatehtävän, kun tiesin kökkiväni töissä normaalia myöhempään. Kuningasajatukseni oli, ettei Vilkastuksen olisi tarvinnut illalla väsyneenä puurtaa vihatun askareen parissa. Musta-aukko tarinan tiimoilta käyty rähinä mielessäni ohjeistin esikoista, että vaatii pikkuveljeään suullisesti kertomaan tarina-aikeensa ennen varsinaista kirjoittamista.

Saavuin töistäni tyhjään kotiin ja tarinavihko oli jätetty pöydälle arvioitavakseni. Tarina näytti juuri siltä kuin olin pelännyt: ”Vartin sutaisu ja äkkiä palloa potkimaan”.

bloki 018

Herrojen palatessa urheilemasta illallispöytään, luetutin tokaluokkalaisen hengentuotteen Rimaskolla. Teini näytti hölmistyneeltä.

– Ei tämä ole se tarina, jonka Vilkastus sanoi kirjoittavansa.

– Et sitten tarkistanut ennen kuin lähditte palloa potkimaan?

– En, kun et pyytänyt.

Valmiin tarinan sijasta sain kuitenkin nähtäväkseni vammoja, joita isoveli oli pienemmälleen fudiskentällä kolhinut. ”Vilkastus on niin taitava, että sitä pitää rikkoa saadakseen pallon”.

bloki 001

Totisesti odotan  henkistä kasvua saapuvaksi kotiimme. Sitä ruumiillista olen ällistellyt viimeisen vuoden aikana.

"Saanks mä ottaa toisenkin kerran lisää?” Ymmärrän, että sienipasta on kevyttä, mutta tämä on kolmas lautasellinen. Ei riitä tämäkään ruokamäärä ilmeisesti aivojen kehitykseen. Ohueen varteen on tosin tullut 14 cm lisää pituutta vuoden aikana.

”Saanks mä ottaa toisenkin kerran lisää?” Ymmärrän, että sienipasta on kevyttä, mutta tämä on kolmas lautasellinen. Ei riitä tämäkään ruokamäärä ilmeisesti aivojen kehitykseen. Ohueen varteen on tosin tullut 14 cm lisää pituutta vuoden aikana.

Ei tarvitse ihmetellä miksi sosiaalinen elämämme rajoittuu kodin seinien sisäpuolelle. Eihän näiden kanssa kehtaa lähteä mihinkään syömään.

 

Mainokset

Kuvitelmat vs todellisuus

Kuvitelmien ja reaalimaailman välillä tuntuu olevan ammottava kuilu. Tässä pari esimerkkiä.

Voisi kuvitella, että useamman päivän kestänyt joulusyöminen sammuttaisi myös kasvavan teinin nälän. Ei sammuta.

Alla kuva Rimaskon seisovasta pöydästä rohmuamasta lounaasta vuoden vaihteessa. Ravintolan henkilökunta katseli kauhuissaan lasteni aiheuttamaa hävitystä, joka kohtasi notkuvia noutopöytiä. Ihme, etteivät huudelleet sieltä ravintolasta perään ja vaatineet maksamaan lisää.

Illalla nääntymystään valittanut Rimasko lappoi mahaansa vielä punajuuripaistosta, ruisleipää ja laatikollisen suklaata.

Voisi myös kuvitella, että akvaarioharrastus ei aiheuta ruumiinvammoja tai hepuleita.

Akvaariostamme livistäneet rantahämähäkit ovat nostattaneet joissakin vieraissamme alkukantaista ahdistusta. Kerrottakoon tähän väliin, että rantahämähäkki (Dolomedes fimbriatus) on Suomen suurimpia hämähäkkejä.

Rantahämyri

Nämä karvaiset vikkeläliikkeiset veikot voivat olla 7 cm pitkiä jalkoineen ja niiden kipeä puraisu vastaa ampiaisen pistoa. Jostain syystä muutamat meillä kyläilleet ovat saaneet hepulin, kun olen kertonut hämppyjen yhä lymyilevän karkuteillään ja kehottanut tutkimaan kengät ennen jalkaan laittamista. Naapureille en ole kertonut. Joku voisi ylireagoida (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1418605505223.html).

hämppy

Ruumiinvamman sain  pari päivää sitten. Vaihdoin akvaarion vesiä ja lappoletku luiskahti kädestäni lattialle. Hyökkäsin letkun perään pelastaakseni parketin tulvalta ja iskin nenäni akvaarion reunaan. Tuloksena siisti viilto silmien välissä, josta nenäluuni kurkisteli iloisesti. Mies hukutti minut empaattisuuden tulvallaan: ”Miks sä noin teit?”

On kyllä mahtavaa palata työpaikalleen lomien jälkeen turpaan saaneen näköisenä ja selitellä, että akvaarion vesiä vain vaihdoin.

Uusavuton kasvattaja ilmoittautuu

Päivittäinen vatvominen: ”Mitä tänään syödään” on ärsyttävää. Joka päivälle pitäisi keksiä jotakin ravitsevaa (ja mielellään terveellistäkin) apetta kasvaville lapsille ja luuviulumiehelle. Asiaa toki helpottaa se, että KAIKKI syötäväksi luokiteltava  katoaa nälkäisiin suihin. Olen yrittänyt suunnitella ruokalistoja etukäteen ja varannut kotiin viikon ruokatarpeet. Ei onnistu.

blogix 003

Nälkäinen heinäsirkkaparvi on asioinut paketilla. Kolmesta levystä ei saa aikaiseksi  lasagnea viidelle hengelle. Sitä paitsi meillä pitää laskea 10 hengen mukaan, kun  Rimaskoon katoaa 4 ihmisen annos.

Mitähän mahtaisi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tuumata, kun näkisi lasteni  koulun jälkeisen ”ruokailun”? Jos lihapullien pakkauksesta syöminen on syntiä ja uusavuttomuutta, niin mitä tämä sitten on?

Haluaisin palkata osa-aikaisen sijaismurehtijan huolehtimaan ruokahuollon  suunnittelusta. Varsinkin, kun avoimeen virkaan ei ole ilmoittautunut hakijoita  loistavasta palkkausjärjestelmästä huolimatta.

Sijaismurehtija voisi samalla hoitaa yövalvomiset. Kuvittelin, että kouluikäisten huoltaja  voisi jo nukkua yönsä. Ei voi! Ensin heräät lapsen yskimiseen. Kuuntelet hakkaavaa ja kimeää yskimistä yön pimeydessä, kunnes nouset pikkutunneilla lääkitsemään lastasi. Lisälääkityksellä lapsi hiljenee, jonka jälkeen ravaat tarkistamassa, että lapsi on elossa. Näppärää.

Onneksi nestemäinen työlounaani on pitänyt myös päivisin hereillä nämä viimeiset  viikot. Kertooko kuva tulevasta mahahaavasta vai tolkuttomasta univelasta?

Vinkkejä työhyvinvoinnin edistämiseen

Avuliaat ADHD-kollegani jaksavat aina, kaiken kiireen ja stressin keskelläkin, pyytettömästi ilahduttaa ja edistää työtovereidensa hyvinvointia. Harmaata ja ilotonta työilmapiiriä voit piristää seuraavasti:

1) Huolehdin, että asettelen tavarani niin, että kollegani pääsevät harjoittamaan rapistunutta kehoaan. Esimerkiksi kelvatkoon kylmäkaappimme sullotut ja tyrkityt näytteet. Kaapin perällä, ylähyllyistä tavaraa saadakseen pitää  tyrä rytkyen suorittaa akrobaattisia harjoitteita . Lisäbonus (välilevytyrää ei lasketa): hiki pintaan  +4 asteisessa komerossa.

Nuolen kohdalla tavoite. Estelaatikoilla painoa reilut 5o kg.

Nuolen kohdalla tavoite. Jokaisella estelaatikoilla painoa reilut 5o kg.

2) Elän kuin kotonani ja luon rennon ilmapiirin. En tiskaa astioitani tai muitakaan sotkujani, sillä luotaan äitiini, joka kulkee perässäni siivoamassa jälkiäni. Meillä ei ole äitejä näkynyt, mutta viimeistään pikkujoulupileiden aattona Timo Hoskari raivaa tiskialtaaseen tilaa seuraavan vuoden tiskeille.

Vuoden alussa altaaseen vielä mahtuu.

Vuoden alussa altaaseen vielä mahtuu.

Vuoden lopussa Timo Hoskaria jo kaivataan, kun rentoilu on karannut lapasesta.

Vuoden lopussa Timo Hoskaria jo kaivataan, kun rentoilu on karannut lapasesta.

3) Tarjoan vuosikertalevitettä kollegoilleni. Huolehdithan, että käytössänne on useampi vessa niille, joiden vatsa esittää vastalauseen. Sen sijaan, että huolehtisit vanhentuneet evääsi pois yhteisestä jääkaapista, odota! Ne kävelevät itsekseen pois. On paljon mielenkiintoisempaa seurata lohikeiton ryömimistä ulos astiasta kuin kipata se tylsästi biojätteeseen.blogi 003 (2)

4) Sisustan työhuoneeni silmää hivelevin elementein. IMG_1590

Täytyy myöntää, että proffallamme on fengsuit kohdallaan huoneen siivouksen jälkeen ja ovesta pääsee jopa kulkemaan. Yleensä ei pääse.

5) Järjestän iloisia yllätyksiä. Kylmäkaappimme kätköistä löytyi vuoden 2008 pikkujoulueväät. Mikä riemu ja auvo! Näistä vielä tapellaan. Kylmäkaapin formaldehydin katkussa säilytetyt herkut ovat taatusti saaneet pikantin aromin.

Muovipussi oikealla piti sisällään useamman karhutölkin. Käsittämätöntä, ettei niitä ole sosialisoitu!

Muovipussi oikealla piti sisällään useamman karhutölkin. Oluessa täytyy olla jotain pyhää, sillä esimerkiksi maito sosialisoidaan välittömästi yleiskäyttöön, vaikka merkkaisit sen omaksi.

Henkistä kasvua odotellessa

Herra Rimasko on taas pyrähtämässä. Teinipoika kasvaa kasvamistaan. Komensin Rimaskon laittamaan jotain verkkareita asiallisempaa päälleen, kun oli menossa TET-jaksolleen. Poika yritti sulloutua farkkuihinsa ja vaikeroi: ”Kyllä nää vielä kuukausi sitten mahtuivat”. Eivät mahtuneet enää. Eivätkä mitkään järkevät paidatkaan.

ruokaa

Vaatekaupoilla asioidessamme törmäsimme myös puhelinliittymiä kaupittelevaan tyyppiin. Verenpaineeni nousi välittömästi parilla pykälällä, kun kaupustelija väkisin pyrki juttusille. Kerroin operaattorimannekiinille, että liittymäasiat ovat koko perheen osalta nyt kunnossa ja päivitettyjä. Nuorimmaiseni on pitänyt huolen, että asioin usein hankkimassa uusia liittymiä, jolloin vanhojen päivitykset samalla onnistuvat. Herra myyjä totesi lopuksi ystävällisesti, että ”hienoa, mutta jos sulle tulee mitä tahansa mieleen, mikä ärsyttää, niin tule käymään liikkeessämme”. Osoitin vieressäni sojottavaa Rimaskoa ja vastasin: ”Nyt kun tuli puheeksi, niin nämä teinit usein ärsyttävät”. Harmi, etten älynnyt ottaa kuvaa myyjän naamasta.

Vaatekauppakäynti jätti ammottavan loven kukkarooni. Onneksi teinit kuitenkin huolehtivat  hyvinvoinnistani. Erityisesti Rimasko huolehtii, etten kerää ylimääräisiä kiloja kehooni.

Tässä aamupalani, jonka raavin huolellisesti kasaan puurokattilasta.

aamupala

Kysyin kattilaa kyhnyttäessäni, että saanko ottaa loput. Sarkasmiani ymmärtämätön Rimasko ilmoitti, että kyllä hänen lautaselleen vielä mahtuisi. Vilkaisin herran lautasta. Ei olisi mahtunut.

Tässäpä pyrähtävän pojan esimerkkiateria viime viikolta.

small snack for teenager

Koska läjästä on hankala havaita aterian koostumusta, niin selvennettäköön se tässä: Yksi kokonainen ja puolikas siikafilee, reilu puolikiloa lohkoperunoita, joka huudottiin pohjattomaan mahalaukkuun litralla maitoa. Salaattiosasto tietysti erikseen, kun lautasessa sattui olemaan reunat.

food

Ovat perheemme teinit olleet muutenkin avuksi. Esimerkiksi kyhäämällä upean hedelmäasetelman vieraiden silmäniloksi, kun järjestimme Vilkastuksen syntymäpäiväjuhlia.

upea hedelmäasetelma

Se on kuulkaa hienoa asioida opettajien, sukulaisten ja muiden tuttujen kanssa pippeliteeman merkeissä. En tohdi ajatella minkälaisen mielikuvan kotiväestämme ihmiset ovat saaneet. Ei kovin tervettä.

Ruokaa ja seksiä – terveisiä rippileiriltä

Minkä kokoinen mahtaa olla teinipojan mahalaukku? Esikoisemme voi tunkea sinne yhdeltä istumalta läjän perunamuusia, 4 isoa suolakurkkua, 22 lihapullaa ja litran maitoa. Päälle vielä mutakakku (tarkoitettu 6-8 hengelle). Se on kuulkaa muovikassillinen sapuskaa!

fooood

Onhan poika kasvanutkin, tosin vain vertikaalisuunnassa. Vuodessa pituutta on tullut 15 cm ja painoa korkeintaan kilo. Ja kasvu näyttää vain jatkuvan.

Rimasko palasi rippileiriltä varsin hyvävointisen oloisena. Leirillä oli ollut täysihoito: aamupala + lounas+päivällinen+iltapala. Majapaikan ruoka oli kuulemma hyvää, mutta sitä oli usein liian vähän. Siksi lapseni kertoi ostaneensa päivittäin välipalaksi pitsaa, mutakakkua, limpparia ja jätskiä. Ettei raukka nääntyisi.

Oli leirillä tarjoiltu hengenravintoakin. Kun laitetaan lauma miespuolisia pubertantteja keskenään häröilemään, voi helposti päätellä hengellisten keskustelujen aiheet. Oli kuulemma helikoptereita ja ties mitä vähemmän kristillistä toimintaa harrastettu teinien kämpässä. No, eipä ole ainut tuo meidän ekaluokkalainen, joka on pippelillään päässyt puheenaiheeksi.

Teinit olivat kuulemma paluumatkalla bussissa laulaneet hartaasi Kalajoen naisia. Pornojenkka on kesyä settiä sen rinnalla.

Lapsellani kuulosti olleen varsin harras ja kristillinen viikko rippileirillä.