Ripitystä ja kasvatusta

Jatketaan vielä hetki tällä hengellisellä linjalla, kun Rimasko pääsi ripille viikon vaihteessa. On sangen mielenkiintoista järjestellä rippijuhlia hirveän työ- ja harrastuskiireiden keskellä. Alun perin konfirmaatiolauantai näytti vähintäänkin haasteelliselta:

klo 12: Rimaskon konfirmaatio
klo 13 Vilkastuksen fudispeli
klo 14 tyttären voimistelukisat
klo 17 Rimaskon fudispeli

Sekä siihen päälle kaikki siivoilut, leipomiset yms. sepeämiset, joita myös pienimuotoisiin juhlallisuuksiin yleensä liittyy. Kuten esimerkiksi sopivien vaatteiden löytäminen lapsille, jotka kasvavat salaa yhdessä yössä ulos kaikista vaatteistaan. Toisaalta, lauantain aikataulu näytti melkoisen leppoisalta verrattuna edeltävän arkiviikon ohjelmaan. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että kaikki piti tehdä perjantai-illan klo 20 ja lauantaiaamun klo 10.30 välissä. Jälkikäteen ajatellen, miksi edes imuroida ennen juhlia, kun vieraiden kyläilyn jälkeen kakunmuruset ovat kuitenkin lattioilla?

siivoaminen on arsesta

Monen käänteen jälkeen lauantainen aikatauluruuhka vähän helpottui. Siivoilut ja tarjoilutkin valmistuivat, tosin melkoisen stressaamisen hedelmänä. Stressilläni on ilmeinen vaikutus etenkin lapsiini. Täyteen ahdetussa kirkkosalissa herra Vilkastuksen kärsivällisyys alkoi tulla päätökseensä. Vilkastus oli jäänyt täysin vaille huomiota kaiken sähläämisen keskellä. Ja nytkin rangaistiin: Piti istua hiljaa paikallaan – niin kuin kirkossa.

Konfirmaatiojumalanpalvelusohjelmassa (kiitos suomen kielelle yhdyssanoista!) oli 8 sivua. Sivulla 1 lapsi kysyi ensimmäisen kerran tuskastuneena: ”Kestääks tää vielä kauanki?” Kysymys toistui tästä eteenpäin viiden minuutin välein. Vilkastus kyllä jaksoi olla lähes paikallaan koko puolitoista tuntia. Mitä nyt pyöri ja valui penkillään ja kumarteli tämän tästä poimimaan lattialle pudottamaa onnenrahaansa. Sain useampia paheksuvia silmäyksiä takanamme istuvalta himouskovaiselta kööriltä, joka lausui rukoukset hartaasti väräjävällä äänellä.

Pahaa silmää jakaneille: Siitäs saatte. Ja siitä.

Pahaa silmää jakaneille: Siitäs saatte. Ja siitä.

Lopulta pääsimme kahvittelemaan kotiin. Tarjottavat tekivät erinomaisesti kauppansa, eivätkä (lapsi)vieraatkaan riehaantuneet. Äidin koira ainoastaan vähän tohkeili saamastaan huomiosta (=juusto- ja nakkipaloista). Kristilliset rippibileet saatiin päätökseen hyvissä ajoin ja ripitetty Rimasko ehti fudispeliinsä. Päätimme lähteä koko perhe fudiskentälle, kun ulkoilut olivat jääneet niin vähiin.

Ulkoilu olikin oiva keksintö. Vilkastus ryntäili pari tuntia tauotta ympäriinsä pallon kanssa tai ilman, välillä tehden kärrynpyöriä ja piruetteja. Ystäväperheen rouva ihmetteli Vilkastuksen ehtymättömiä voimavaroja. Samainen nainen kertoi bonganeensa lapsemme eräänä päivänä bussipysäkiltä konttaamasta. Jopas selittyivät mustuneet polvet ja rikkoutuneet hanskat.

Otin Vilkastuksen pään käsieni väliin ja käänsin hänen katseensa ystäväperheen rouvaa kohti.
” Tämä tässä on N.N. Hän näkee sinut, kun kuljailet koulumatkalla typeriä temppujasi. Ja aika moni muukin näkee. Että kannattaisi olla ihmisiksi.”
Vilkastus ei kommentoinut mitään. Kunhan jatkoi liihotteluaan. Eikä aikaakaan, kun huomasin lapseni kierivän alas rapaista mäkeä kyljellään ja konttaavan juuri N.N:n viereen. ”Näiksä mun tempun?”, kysyi  yltä päältä kurainen lapseni kauhistuneelta perheystävältämme.

Miten se nyt olikaan? ”Koko kylä kasvattaa” vai ”kaikkihan apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään.” Kallistun kohdallamme apinaversioon.

Mainokset

Ruokaa ja seksiä – terveisiä rippileiriltä

Minkä kokoinen mahtaa olla teinipojan mahalaukku? Esikoisemme voi tunkea sinne yhdeltä istumalta läjän perunamuusia, 4 isoa suolakurkkua, 22 lihapullaa ja litran maitoa. Päälle vielä mutakakku (tarkoitettu 6-8 hengelle). Se on kuulkaa muovikassillinen sapuskaa!

fooood

Onhan poika kasvanutkin, tosin vain vertikaalisuunnassa. Vuodessa pituutta on tullut 15 cm ja painoa korkeintaan kilo. Ja kasvu näyttää vain jatkuvan.

Rimasko palasi rippileiriltä varsin hyvävointisen oloisena. Leirillä oli ollut täysihoito: aamupala + lounas+päivällinen+iltapala. Majapaikan ruoka oli kuulemma hyvää, mutta sitä oli usein liian vähän. Siksi lapseni kertoi ostaneensa päivittäin välipalaksi pitsaa, mutakakkua, limpparia ja jätskiä. Ettei raukka nääntyisi.

Oli leirillä tarjoiltu hengenravintoakin. Kun laitetaan lauma miespuolisia pubertantteja keskenään häröilemään, voi helposti päätellä hengellisten keskustelujen aiheet. Oli kuulemma helikoptereita ja ties mitä vähemmän kristillistä toimintaa harrastettu teinien kämpässä. No, eipä ole ainut tuo meidän ekaluokkalainen, joka on pippelillään päässyt puheenaiheeksi.

Teinit olivat kuulemma paluumatkalla bussissa laulaneet hartaasi Kalajoen naisia. Pornojenkka on kesyä settiä sen rinnalla.

Lapsellani kuulosti olleen varsin harras ja kristillinen viikko rippileirillä.