Vähemmän terveitä harrastuksia

Ei ihan menny niinku strömsöössä. Kenkäteline valmistui eilen. Kolmen vuoden tarkan harkinnan ja suunnittelun jälkeen se on valmis. Tiedoksi, että tein sen lopulta itse, kun kyllästyin miehen ”suunnittelutyöhön”.

Sulaketaulun etulevy valmistui, enkä edes sokeutunut. Muutama aivosolu korkeintaan liukeni sitä maalatessani. Lopputulokseen pääseminen oli varsinainen kärsimysnäytelmä. En paljasta tässä miten pääsin lopputulokseen. Liian noloa. Sanotaan nyt vaikka niin, että kompressori ja hiekkapuhallin eivät auttaneet. No, ainakin sulaketaulu näyttää lopulta juuri siltä, kuin halusinkin.

 sulaketaulun etulevy

Kolmasluokkalaiselle kellonajat ovat edelleen täyttä hepreaa. Tässäpä ratkaisu, että lapsi ehtii harrastuksiinsa.

aikataulu

 Ja Rimasko harrastaa edelleen treeni- ja kouluvaatteiden integroimista.

vaatteiden viikkaus

Mainokset

Miehinen aikataulutus

Ihanat miehet

Viisihenkisen perheen aikatauluja pitää yleensä suunnitella hieman etukäteen, tai pakka menee pahemman kerran sekaisin.  Anna miesten puuttua asiainhoitoon ja aikataulutukseen, niin taatusti menee reisille.

Koska remontointi on rentouttavaa puuhastelua ja raksan keskellä asuminen upeaa, niin halusimme vaihtaa keittiön rupiset työtasot uusiin. Mies kertoi, että kivitasojen asentajat saapuvat tällä viikolla ”joku päivä”, että olethan tarvittaessa kotona. Kyllä onnistuu (miinus Vilkastuksen fudisjoukkueen vanhempainilta, esikoisen fudisjoukkueen vanhempainilta ja omat jousiammuntaharjoitukset). Kun viikkoaikataulu näytti noinkin väljältä, niin lupauduin leipomaan keskiviikoksi myytävää esikoisen luokalle. Nuoret nimittäin keräävät rahaa leirikouluunsa mm. myymällä koulunsa opekokouksissa kahvipullaa.

Kuinka ollakaan, kivitasojen asentajat kuulemma saapuisivat tiistaina illalla kuuden jälkeen. Siis samana iltana, kun pitäisi leipoa karjalanpiirakoita ja omenapiirakkaa. Eipä siinä mitään. Järjestelin hommat niin, että pääsin lähtemään töistä aikaisemmin ehtiäkseni hoitamaan leipomiset ennen asentajien saapumista.

Seisoin kotonani eteisessä vielä kurahousut jalassa (työmatkapyöräilyn etuja), kun opettaja soitti kuopuksen edesottamuksista. Ope oli yllättänyt sankarin pussailemasta luokkalaistaan tyttöä suulle. Ollaanhan me ihan normaali perhe, ollaanhan? Ekaluokkalainen juoksentelee housut kintuissa näyttelemässä vehkeitään ja suutelee tyttöjä koulun käytävillä.

Puhelu kesti tovin, kun lapseni muistakin toimista riitti jutun juurta. Aikaa säästääkseni täytin puhelun aikana astianpesukoneen ja laitoin sen käyntiin.

Mieltä ylentävän opettaja-nolovanhempi-keskustelun jälkeen komensin teinin auttamaan leipomispuuhassa. Ehdin juuri levittämään kaikki leipomisvehkeet pöydälle, kun mieheni soitti: ”Ne tasojen asentajat tulevatkin jo aikaisemmin, taitavat olla jo siellä”. No niinpä näkyi ikkunasta, että raksasedät olivat juuri hurauttaneet pihaan.

When timing totally goes wrong.

Ajoitus voi olla tärkeää.

Siirsin nopeasti kaiken irtaimen pois keittiön tasojen päältä sekä levittämäni leipomistarvikkeet olohuoneeseen ja sammutin astianpesukoneen (lue: tein höyrykäsittelyn viiluoville). Tasojen asentajat toimittivat asiansa suhteellisen ripeästi. Homma oli hoidettu viiteen mennessä. Kivitasojen silikonisaumauksien kuivumista piti tosin odotella viitisen tuntia. Niin, ja keittiön hanaa ei voitu asentaa paikalleen, kun uudesta tiskialtaasta puuttui sopiva reikä hanalle. Ja tiskit tietenkin jäivät siitä syystä astianpesukoneeseen lillumaan likavesiinsä.

Miesväki haihtui asentajien perässä fudistreeneihinsä, joten jäin yksin leipomaan kaaoksen keskelle. Onneksi pöydänkulmalla riitti tilaa karjalanpiirakoiden pyörittelyyn. Ja omenapiirakanhan pystyy näppärästi pyöräyttämään ilman minkäänlaista laskutilaa. Leipomisurakka olisi ollut valmis jo illalla kymmeneltä, jos a) ei olisi tarvinnut väistellä kaikkia lattialla lojuvia remonttiromuja ja b) teinilauma ei olisi keskeyttänyt treeneistä tullessaan ”heti ruokaa”- vaatimuksin.

Leipomisesta tulee tunnetusti tiskiä. Siksipä kökin illalla vielä yhdentoista jälkeen selkä kyyryssä pesemässä tiskejä kylpyammeessa. Tietenkin edelleen ne riivatun kurahousut jalassa. Missäs välissä olisin ne kerinnyt riisumaan?

Sain palautettakin seuraavana päivänä, kun leipomuksistani puuttui tuoteseloste: ”Tarkkana seuraavalla kerralla!” Teki mieli purra pesuvamppua ja juosta kiljuen päätä seinään. Melkein meni kuin strömsöössä tämäkin homma.

Täytyy kokeilla.

Täytyy kokeilla.

Remontoinnin riemua

vessa

Oikeassa olin. Induktioliesi saatiin paikalleen tammikuun lopussa. Ei riittänyt 4 kuukautta sen paikalleen saamiseen. Mies toimeentui vuoden vaihteessa niin paljon, että sai sähkömiehen tilattua erääksi tammikuun aamuksi. Mies jäi odottelemaan  sähkäriä saapuvaksi, kun lähdin töihin. Jälkikäteen kuulin, että sähkömies saapui  myöhässä ja mieheni oli itse asentanut lieden paikalleen. Sähkömies vain tarkisti  lopputuloksen. Tähän monimutkaiseen ja vaativaan toimeen kului  vaatimattomasti 5 kuukautta.

Pesuhuoneen remontti on valmis, jos ei lasketa kynnyksen puuttumista, ilmastointiventtiilin hatun puuttumista tai käsienpesualtaan  bideeliitännän tulpan  puuttumista. Tulpan mies on tilannut, jonka posti toi niin ikään tammikuussa. Saas nähdä koska tulppa lakkaa pyörimästä lipaston päällä.

Jo heti muuttaessamme elokuussa ehdotin miehelleni, että ostan uuden kenkätelineen. Sellaisen, jonka päällä voisi istua ja johonka mahtuisi enemmän kenkiä kuin nykyiseen. Mies siihen, että hän tekee sellaisen itse, et varmana osta mitään. Mies on jo edennyt  suunnitteluasteelta raaka-aineiden hankintaan. Raakalankku on ostettu joulukuussa ja odottaa muuttumista kenkätelineeksi anopin autotallissa.

En ennusta enää valmistumispäivää kenkätelineelle. Induktiotasoarvaus meni liian  hyvin nappiin.