Terveisiä peruskoulusta

kouluväkivalta

Laitan tähän alkuun ajatusleikin:

Kollegasi ilmoittaa, että ”Mä otan huomenna puukon ja tapan teidät kaikki! Työpaikallasi kimppuusi käydään potkien, lyöden, kuristaen ja tappouhkauksia viljellen – toistuvasti.

Miten työpaikkasi suhtautuisi?

a) Väkivallantekijät poistettaisiin työpaikalta ja muille annettaisiin työrauha

b) Pomon viesti: ”Älkääs nyt tapelko”

c) Ei käytännössä mitenkään ja toivottaisiin, ettei kukaan kuole jatkossa

Entäpä mitä tapahtuisi, jos työhuoneessasi olisi joukko vittua ja ties mitä hävyttömyyksiä huutavia hyypiöitä, jotka estäisivät sinulta työnteon?

Mitä tekisi työnjohto?

a) Häiriköt poistettaisiin tai sinulle tarjottaisiin toinen työtila, johon hyypiöt eivät pääse

b) Pomon viesti: ”Kaikki ovat tasavertaisia ja koita vaan keskittyä”

c) Ei mitään, koska taloustilanne.

Veikkaan, että valitset a-vastaukset. Peruskoululaiset ruksivat kaikki muut kuin a-vaihtoehdot.

koulu pelottaa

Tervetuloa koulumaailmaan! Tervetuloa uusi luova opetussuunnitelma!

Tiesittekö, että tämä uusi opetussuunnitelma tarkoittaa käytännössä opetuksen poistamista luokista. Opetusta tapahtuu jatkossa kaikkialla, joten koko koulun pinta-ala voidaan jakaa oppilaslukumäärällä = opiskelijamääriä voidaan reilusti kasvattaa nykyisestä. Vaikuttaa pätevältä säästämistoimelta.

Seuraan mielenkiinnolla mikä soppa tästä keitetään.

Vaikeimman kautta

Huomaan usein, että olen täysin eri aaltopituudella 8-vuotiaani kanssa. Erityisesti silloin, kun on puhe koulutehtävistä:

Aikuisen logiikalla laatikkoon olisi piirrelty ehkäpä rahoja. Vilkastuksen mukaan antaminen ja henkilöt olivat tärkeitä tapahtumia. Onpahan lasku kuitenkin oikein.

Aikuisen logiikalla laatikkoon olisi piirrelty ehkäpä rahoja. Vilkastuksen mukaan antaminen ja henkilöt olivat tärkeitä tapahtumia. Onpahan lasku kuitenkin oikein.

Tokaluokkalaiseni tuskailee jatkuvasti kirjoitustehtävien kanssa. Koulussa on kuulemma kivaa, mutta kirjoittaminen on ihan kamalaa. Mielenkiintoinen juttu, sillä Vilkastus on yllättäen aika näppärä lukija, vaikka takapuoli ei tuolissa pysykään.

Viime viikonloppuna tokaluokkalaiseni piti kirjoittaa tarina, jossa ohjeen mukaan piti olla päähenkilö, sivuhenkilö, ongelma, ongelman ratkaisu, huippukohta ja lopetus. Hampaitaan kiristellen Vilkastus raapusti tarinaansa reilut kaksi tuntia (käsilläseisonnat yms. heilumiset mukaan lukien):

Käsivaralla alleviivaaminen on sääntö myös matikassa, koska viivotinta käytetään  ihan muihin juttuihin, kuten autoratojen rakenteluun.

Käsivaralla alleviivaaminen on sääntö myös matikassa, koska viivotinta käytetään ihan muihin juttuihin, kuten autoratojen rakenteluun.

Haastattelin lastani:

– Missä on tarinan huippukohta?

– No se ”yhtäkkiä”, et sä tajuu?

– Mitenkä lopetus?

– Se lukee siinä, että LOPPU!

– Entäpä ongelma ja ongelman ratkaisu?

Vilkastuksen mukaan koko tehtävä kirjoittamisineen oli yhtä ongelmaa alusta loppuun.

Kerroin lapselleni, että tämä ei ihan riitä. Lapseni mukaan olen ilkeä hirviöäiti ja vaadin ehdottomasti likaa. Hirviöäiti-natsimutsi ilmoitti lapselleen, että kaikki viihdetoiminta ja elektroniikka saavat odottaa tarinan valmistumista vaikka maailman loppuun asti. Sotatila tai vastaava ilmentänee kotimme viikonlopun ilmapiiriä.

writing

Mikähän siinä on, että rakkauskirjeitä lapsi kirjoittaisi entiselle opettajalleen, mutta läksyistä kehitetään elämää suurempi tragedia?

Vastaus lienee tässä. Kysymys kuului: ”Mistä sinä erityisesti pidät?”

bloki 010

Totuus on julkisuutta ihmeellisempää

Miksi asioista tulee vasta sitten todellisia, kun ne julkaistaan lehtien lööpeissä? ”Helsingissä on tänä vuonna ilmennyt vain kaksi tapausta, joissa lapsi olisi vahingoittanut toista fyysisesti” (Helsingin Sanomat 27.10.2014). Ilmeisesti vain lööppeihin vuodetut tapaukset tilastoidaan. Väitän, että fyysiset kahnaukset ovat enemmänkin arkipäivää niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Valitettavasti.

Tässä pari esimerkkiä, jotka eivät ylittäneet uutiskynnystä:

Siskoni neljäsluokkalaista oli uhkailtu koulumatkalla puukolla. Puukkojunkkari oli kolmasluokkalainen. Koulun lopullinen kannanotto tapaukseen: ”Uhkailija oli nuorempi, eikä puukko ollut edes kovin suuri. Sitä paitsi siskoni lapsi oli pääsyyllinen, kun oli puheillaan härnännyt pienempäänsä”. Pitääkö tämä nyt tulkita niin, että on hyväksyttävää, jos lapsi kantaa pientä puukkoa mukanaan ja ärtyessään saa sohia sillä isompiaan?

kouluväkivalta

Myönnän ja tiedän, että Vilkastus on aina siellä missä sattuu ja tapahtuu. Tällä kerralla hän sai nyrkistä leukaan, kun yritti estää kuudesluokkalaista kuristamasta tokaluokkalaista kaveriaan. Kuudesluokkalainen oli vielä potkaissut lastani vatsaan, kun oli sitkeästi puolustanut kaveriaan. Olin jokseenkin tyrmistynyt, kun lapseni tuli kotiin mustelmilla, leuka turvoksissa, päänsärkyä valittaen. Soitin rehtorille. Lopullinen kannanotto tähän tapaukseen: ”Erityisluokkalaiselta voi mennä hermot ja kyseistä sälliä tulee vältellä.”

Kyseinen kuudesluokkalainen on ennenkin käyttäytynyt väkivaltaisesti. Tieto ei juuri lohduta.

Puututaanko tähän järjettömyyteen vasta sitten, kun joku vammautuu tai kuolee? Olen sanaton.

kouluväkivalta2

Testosteroni on kehityksen jarru

Nyt se on todistettu. Testosteroni on kehityksen jarru. Luin eilen uusimmasta Tiedelehdestä (Tiedelehti 9/2014). Henkilökohtaisesti en koe uutista yllättävänä. Kyllä täällä kotona kyseinen seikka on tullut ilmi moneen otteeseen.

Eilen Vilkastuksen vanhempainillassakin poikalapsen huoltajan kannatti pitää matalaa profiilia. Tuli puhetta luokan vilkkaista oppilaista ja jatkuvista välituntihässäköistä. Yksi vanhempi kysyi, että onko opettaja ollut yhteydessä koteihin, jos lapsi on ollut usein osallisena näissä kärhämissä. ”Olen ollut yhteydessä parin pojan kotiin”, vastasi opettaja. Huomio, siis POJAN, ei lapsen.

Vilkastuksen toimista ei toistaiseksi ole tullut puheluita koulun suunnalta – vielä. Sen sijaan poikani katkaisi etuhampaansa elämänsä kolmansissa balettiharjoituksissa. Voisi kuvitella, että baletin kaltainen harrastus ei heti johda hammaslääkärin vastaanotolle, toisin on esimerkiksi jalkapallossa, jossa pojat ottavat kovaakin ”kontaktia” toisiinsa pelin tiimellyksessä. Sana ”kontakti” on miesten keksintö, joka tarkoittaa tönimistä, ryysimistä ja tyrkkimistä. Kaikki edellä mainittu on jopa jalkapallon sääntöjen mukaan sallittua ja joskus jopa suotavaa.

Vilkastuksen balettiopettaja oli kauhuissaan ja ihmetteli, kuinka Vilkastus oli jatkanut touhujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valaisin opettajaa luonnehtimalla miesvaltaisen perheen elämää: ”Meillä kolisee usein, että tämähän on vasta kolmas kerta, kun Vilkastusta hammaslääkärin kuskataan katkenneiden legojen (tai murtuneen leuan) tähden.”

Toisaalta, osaavat naisetkin hämmästyttää ajatuksen juoksullaan. Tyttäreni luokalla aloitettiin hpv-rokotukset viime keväänä. Tarkan harkinnan ja syvällisten seksikeskustelujen jälkeen päädyin tyttäreni kanssa odottamaan. Mielestäni 13-vuotiaani voi ottaa rokotteen myöhemmin, kun rokotteen seurauksista tiedetään enemmän. Eikä seksiteitse tarttuva hpv ole vielä uhkaamassa tytärtäni. Tämän kerroin myös koulun terveydenhoitajalle, joka totesi, että rokotteen voi ottaa myöhemminkin. Jostain syystä terkkari oli nyt syksyllä painostanut tytärtäni rokotteen ottamisella. Lapsi oli muistuttanut mitä äidin (minun) kanssa oli sovittu. Terkkarin sanoin: ”Tämä on sinun oma päätöksesi.”

Ja mistähän lähtien alaikäisille on suotu tämmöinen päätäntävalta? Kyllä 13-vuotias on mielestäni edelleen aikuisen vastuulla. Ihme hiostamista.

Palatakseni vielä miehisiin ratkaisuihin esitän lopuksi pari arvoitusta: Mistä tietää, että söimme punajuuri-vuohenjuustopaistosta eilen?

V: Löydät aamulla iloisen punaisia täpliä vessan renkaaltamme.

 

Kuva-arvoitus: Miehen vai naisen työmatkapyöräilyhiki paidan selässä?

musteläiskätesti

V: Miehen. Naisella tuo sama jutska on otsassa.

Tutkijat kannustavat kellimään

Tutkijana ährään syksyisin apuraha- ja hankehakemuksia ties minne säätiöihin, jotta saisin pitää työpaikkani ja pystyisin lyhentämään asuntolainaani jatkossakin. Useimmista säätiöistä tai rahastoista ei vaivauduta edes vastaamaan, eikä ympäristötutkimuksiin meinaa millään herua rahoitusta. Sen sijaan rahoittajat ovat lämmenneet mm. metsäkellinnälle. Kaikki joukolla kellimään! Jatkokurssi maksaa vain 20 €.

Vetää sanattomaksi. Miten terveet voivat kilpailla tämmöisten kanssa?

Toinen, kellimistä läheltä liippaava ajankohtainen tutkimus, on myös puhuttanut kuluvalla viikolla: ”Nuorten kouluaamut myöhemmiksi”.

Ylen uutisessa kerrottiin, että teinien pitäisi saada nukkua pidempään kouluaamuisin, kun he menevät niin myöhään nukkumaan. Unitutkija Markku Partisen sanoin: ”Muutos on biologinen. Kun alakouluikäinen lapsi menee ongelmitta nukkumaan kello kahdeksan tai yhdeksän, murrosikäiselle ei välttämättä tule uni silmään kuin vasta yhdentoista jälkeen.”  Partinen siteerasi amerikkalaistutkimusta ja rohkaisi opetushallitusta myöhentämään kouluaamuja, sillä jenkit huomasivat myöhäisempien kouluaamujen parantaneen opintomenestystä.

Uutisessa ilmaistiin myös huoli, että koulupäivän venyminen toisesta päästä haittaisi nuorten urheilutreenejä. ”Valtaosallahan ei ole mitään treenejä koulun jälkeen. Aktiiviurheilijoita on vain pieni osa koululaisista”, herra Partinen huomautti. Tähän tulokseen Professori Partinen on päätynyt mitä ilmeisimmin nk. hv-menetelmällä*.

Ainakin kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan 47 % pojista ja 40 % tytöistä harrastaa liikuntaa urheiluseurassa. Siihen sitten kulttuuriharrasteet yms. päälle. Mielestäni aika suuri ”vähemmistö”, joka unitutkijan mielestä on yhdentekevää sakkia.

Miten tähän on tultu?  Ihan tutkija tarvittiin tähänkin sanomaan, että teinit ovat väsyneitä aamuisin, kun kukkuvat yömyöhään! Tälle tutkijalle Nobel heti.

unikeko2Uteliaisuuttani kävin perehtymässä näihin ylistettyihin amerikkalaisiin tutkimuksiin. Kaikissa niissä oltiin yksimielisiä yhdestä asiasta: Liian vähäinen uni tekee väsyneeksi (Heureka!) ja pitkässä juoksussa univaje huonontaa pilttien oppimistuloksia.

Pari mielenkiintoista seikkaa voisin mainita näistä tutkimuksista:

  • Kyseisessä tutkimuksessa koulujen aloitus oli kello 07:10-07:30 välillä.
  • Tutkituilla vain 5 %:lla oli kotona nukkumaanmenoaika (=säännöt kotona).
  • Tutkittujen nuorten perheistä 80 % oli sellaisia, joissa molemmat vanhemmat olivat työttöminä.
  • Nuoret valvoivat tolkuttoman myöhään ja nukkuivat vastaavasti puoleen päivään viikonloppuisin.

Aika nopeastihan tästä voisi vetäistä yhteenvedon, eli diskun, niin kuin tutkimusmaailmassa on tapana sanoa: ”Nuoret, joiden perheissä ei ollut mitään säännöllistä rytmiä, menivät nukkumaan arkisin liian myöhään ollakseen aamulla koulun alkaessa virkeitä. Viikonlopun rilluttelu sekoitti vielä lisää rytmitöntä elämää.” Siinä alkuperäisessä paperissa diskun pituus tosin oli reilut 4 sivua. Ihme selittelyä.

Itse varsinaiseen ongelmaan, eli liian myöhään nukkumaan menoon näissä tutkimuksissa ei oikeastaan puututtu. Todettiin, että erilaiset aktiviteetit ja stressi viivästyttivät nuorten nukkumaan menemistä. En löytänyt tutkimusta, jossa osoitettaisiin, että teinien viivästynyt nukkumaanmenoaika olisi pelkästään biologinen. Itse tutkijana (hv-menetelmällä) sanoisin, että teinitkin oppivat ja sopeutuvat aikaiseen nukkumaan menoon, kun siihen kannustetaan ( tai pakotetaan). Kyllä nämä omanikin hilluisivat yömyöhään esimerkiksi tietokoneitaan tai kännyköitään räpläten, jos siihen annettaisiin lupa. Ovatpa teinini myös kokeilleet  nukkumaanmenoajan jälkeen  sitä räplyytä kotimme sääntöjä uhmaten. Lopetin  kokeilun karusti takavarikoimalla ko. hupilaitteet.

Ei se teinien univelka sillä kuittaannu, että koulut alkaisivat myöhempään. Ongelman ytimessä ovat kyvyttömät aikuiset, jotka eivät laita lapsiaan ajoissa nukkumaan. Eikä se näytä nykyaikuisillakaan helppoa olevan. Aika moni aikuinenkin kökkii tietokoneen tai telkkarin ääressä vuorokauden vaihteessa, vaikka mieli ja keho olisivat huutaneet unta monta tuntia sitten.

Ihme mouhottamista kouluaamujen myöhentämisestä. Että pitäisi kelliä aamuisinkin? Otetaanpa pari askelta takaperin, niin saadaan tähän uutta näkökulmaa. AARGH!

Tietenkään ei aloiteta myöhemmin, sanoohan sen jo järki. Ja toivottavasti myös opetushallitus.

 

*hv-menetelmä = hihasta vedetty, sama kuin stetsonmenetelmä eli hatusta vedetty.

Jumalatonta meininkiä

Puumalainen
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen huolestui koulujen Suvivirrestä. Tämä on taas näitä suomalaisten virkamiesten, ammattihuolestujien metkuja. Samaa sarjaa kuin oluen myynnin kieltäminen ennen aamu yhdeksää. Varsinainen suomalaisen sivistyksen huipentuma, kun valtion ammattihuolestujat ajattelevat kansalaistensa puolesta.

Ihmeellistä nillittämistä jostain Suvivirrestä! Puumis voisi ottaa kantaa mieluummin siihen, että kouluissa ylipäätään opetetaan uskontoa. Jos ja kun ”uskonto” olisi yleissivistävää kulttuurien opetusta, niin silloinhan kaikki voisivat ottaa siihen osaa. Ei tarvitsisi olla ortodokseille, muslimeille ja pakanoille omia opetusryhmiä. Tulisi säästöä.

Vaan ehei. Puumalainen ja esittelijäneuvos Kostama (nimikin sen jo kertoo!) kokevat juuri Suvivirren ongelmaksi valtion neutraliteetin ja uskonnonvapauden näkökulmasta. Tälle linjalle kun lähdetään, niin pian saatte kaikki painaa duunia joulut, pääsiäiset, helluntait ja muut kirkolliset pyhät. Jumalattomaksi menee koko touhu.
Miettikää, että tämmöisiä Suvivirsiasioita virkamiehemme täällä Suomessa vatvovat. Ja niille maksetaan siitä. Paljon.