Tutkija-ainesta

Veljensä jäätyä liukuporrasansaan, piti lukion ekaluokkalaisenkin kokeilla. Rimasko oli oikein yrittänyt ehdoin tahdoin työntää jalkaansa liukuportaan rakoon. Ei ollut onnistunut. Sikäli lohduttava tieto, että oli kokeillut vanhoilla kengillään. Eikä niillä uusilla ja kalliilla.

omat 013

Miksi, oi miksi?

 

 Nyt kun tutkijuus tuli puheeksi, niin tässä esimerkkiä kollegaltani: ”Kuinka otan kommentit tutkimusartikkelistani vastaan”

omat 011

Kollega äärimmäisen vastaanottavaisena.

Tieteen vastapainoksi perheessämme on yksi taiteilijakin. Ensimmäisen kerran elämässään herra Vilkastus itse vaati hiljaisuutta – ihmeiden aika ei ole ohi.

omat 068

Isoveli valvoo

Tytär katseli epäuskoisena Rimaskon fudiskavereiden koheltamista: ”Pelottavaa, että noi saa ajaa autolla parin vuoden kuluttua”. Niinpä.

Viikko sitten langetin Rimaskolle pikkuveljen kirjoitusläksyn valvontatehtävän, kun tiesin kökkiväni töissä normaalia myöhempään. Kuningasajatukseni oli, ettei Vilkastuksen olisi tarvinnut illalla väsyneenä puurtaa vihatun askareen parissa. Musta-aukko tarinan tiimoilta käyty rähinä mielessäni ohjeistin esikoista, että vaatii pikkuveljeään suullisesti kertomaan tarina-aikeensa ennen varsinaista kirjoittamista.

Saavuin töistäni tyhjään kotiin ja tarinavihko oli jätetty pöydälle arvioitavakseni. Tarina näytti juuri siltä kuin olin pelännyt: ”Vartin sutaisu ja äkkiä palloa potkimaan”.

bloki 018

Herrojen palatessa urheilemasta illallispöytään, luetutin tokaluokkalaisen hengentuotteen Rimaskolla. Teini näytti hölmistyneeltä.

– Ei tämä ole se tarina, jonka Vilkastus sanoi kirjoittavansa.

– Et sitten tarkistanut ennen kuin lähditte palloa potkimaan?

– En, kun et pyytänyt.

Valmiin tarinan sijasta sain kuitenkin nähtäväkseni vammoja, joita isoveli oli pienemmälleen fudiskentällä kolhinut. ”Vilkastus on niin taitava, että sitä pitää rikkoa saadakseen pallon”.

bloki 001

Totisesti odotan  henkistä kasvua saapuvaksi kotiimme. Sitä ruumiillista olen ällistellyt viimeisen vuoden aikana.

"Saanks mä ottaa toisenkin kerran lisää?” Ymmärrän, että sienipasta on kevyttä, mutta tämä on kolmas lautasellinen. Ei riitä tämäkään ruokamäärä ilmeisesti aivojen kehitykseen. Ohueen varteen on tosin tullut 14 cm lisää pituutta vuoden aikana.

”Saanks mä ottaa toisenkin kerran lisää?” Ymmärrän, että sienipasta on kevyttä, mutta tämä on kolmas lautasellinen. Ei riitä tämäkään ruokamäärä ilmeisesti aivojen kehitykseen. Ohueen varteen on tosin tullut 14 cm lisää pituutta vuoden aikana.

Ei tarvitse ihmetellä miksi sosiaalinen elämämme rajoittuu kodin seinien sisäpuolelle. Eihän näiden kanssa kehtaa lähteä mihinkään syömään.

 

Kosto ujoudesta

Aamutee purskahti nenästäni, kun Rimasko kertoi veljensä jälleen niittäneen kyseenalaista mainetta. Tukka pystyssä, vielä unesta pohmeloinen teini veljelleen aamupalapöydässä: ”Mun kaverit kertoi, että sä olet ihan pimee. Niillä oli näyttää videokin.” Perheen reaktio oli seuraava:

Minä: Haluanko kuulla tämän?

Rimasko: Et halua.

Vilkastus: Mitä mä taas oon tehny?

Tytär: Voi ei!

Mies: Ei mitään uutta.

Älyhoi

Ysiluokkalaiseni kaverit olivat bussissa kiinnittäneet huomionsa itsekseen höpöttelevään tokaluokkalaiseen. Miehen alut olivat naureskelleet Vilkastuksen yksinpuhelulle ja ottaneet siitä videon. Ylpeä isoveli oli saanut nauttia mielenkiintoisesta videopätkästä koulussa.

Videolta kuulemma näki, kuinka muut matkustajat olivat ihmetelleet pikkumiehen monologia ja vähän taaemmiltakin penkkiriveiltä alkaneet kurkkia, että mitä ihmettä siellä tapahtuu. Nolointa katsottavaa oli vilkastuksen ”ampumisleikki”. Lapsi oli laahannut jonkun kepin mukanaan ja tähtäili sillä bussin ikkunasta, samalla tussahdellen ja  muutakin miehekästä sotamölyä pitäen. Video päättyy, kun Vilkastuksen vieressä istunut mies repeää nauramaan.

Tokaluokkalaisen mielenmaisemaa. Tiedoksi, että piirtäminen ei ole hiljaista puuhaa, vaan se myös ääninäytellään piirtämisen lomassa.

Tokaluokkalaisen mielenmaisemaa. Tiedoksi, että piirtäminen ei ole hiljaista puuhaa, vaan kaikki räjähdykset ja ties mitkä posahdukset ääninäytellään piirtämisen ohessa.

Vilkastuksella oli käytökseensä selitys valmiina. Tokaluokkalainen oli tajunnut, että isoveljen kaverit huomasivat ja hihittivät hänen yksinpuheluilleen. Niinpä hän oli halunnut naurattaa isoja poikia vielä enemmän. Jostain täysin käsittämättömästä syystä tokaluokkalaiseni on rakastanut esiintymistä aina. Siksi huomionosoitukset pelleilystä vastaavat bensan kaatamista liekkeihin. Videolla taisi ”roihuta” oikein tosissaan. Muut matkustajat tuskin tajusivat, että Vilkastus esiintyi ysiluokkalaisille. En voi muuta kuin vain toivoa, ettei kovin moni tuttu istunut samassa kuljetusvälineessä.

outo

Rimasko huomautti pikkuveljelleen, että ihmiset eivät puhu busseissa itsekseen. Paitsi hullut.

Olen aina pitänyt matalan profiilin ylläpitämistä hyveenä. Ei onnistu tokaluokkalaiseni kanssa. Ikinä. Onko tämä jokin ylemmän voiman kosto omasta ujoudestani?

Kaaosteoriaa käytännössä

Lasten kasvatusoppaista tai pedagogiikan opinnoista en ole äitinä pahemmin hyötynyt. Sen sijaan käytäntö ja ”Siperia” ovat opettaneet.

Siperia on mm. opettanut, että älä hajauta vastuuta. Vikkeläliikkeisen lapsen vahtiminen ei toteudu, jos pyydät lähiomaisiasi pitämään silmällä ikiliikkujaasi ja olet itse samalla paikan päällä.

Olimme äitini kanssa tukussa ruokaostoksilla. Mies kasasi ostoksia kassahihnan alkupäähän ja minä lastasin hihnan toisesta päästä ostoksia autolle kuljetettaviksi. Ostosten lastaamista hankaloitti polven korkuinen herra Vilkastus, joka oli hyvinkin liikkuvainen vihreässä talvihaalarissaan. Äitini lupasi katsoa viikarin perään. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että herkeämättömän lapsen vartioinnin sijaan äiti tunki reviirilleni auttamaan tavaroiden lastaamisessa. Samassa hetkessä vasen silmäni rekisteröi huojuvaa liikettä: Vilkastus oli sännännyt tarkastelemaan tukkuhallin kattoon asti pinottua kylmälaukkurakennelmaa. Silmänräpäyksessä kylmälaukkutorni kaatui rytisten pitkin poikin pakasteosastoa. Mitään henkilö- tai tavaravahinkoja ei sentään koitunut, mutta pahaa silmää ja happamia tuhahduksia jaettiin kosolti joka suunnalta. Olisin mieluusti kadonnut paikalta kuin tokaluokkalaisen avaimet.

 

Viitisenkymmentä tämmöistä kapinetta sai kyytiä vuoden ikäiseltä.

Viitisenkymmentä tämmöistä kapinetta sai kyytiä vuoden ikäiseltä.

Lapsiperheen arki on myös osoittanut, että näkymättömyysviitan tulisi sisältyä äitiyspakkaukseen. Sen suojiin voisi piiloutua, kun jälkikasvu aiheuttaa noloja tilanteita. Viitaten vaikka edelliseen kylmälaukkuepisodiin, julkiseen kondomikeskusteluun tai pippeliteemaan.

näkymättömyysviitta

 

Käytäntö on osoittanut, WC-istuimen supistaja kuuluu lapsiperheiden vaarallisiin esineisiin. Juuri kävelemään oppinut tyttäreni oli ilmeisesti veljensä avustuksella saanut ängettyä WC-istuimen supistajan kaulaansa. En vieläkään ymmärrä miten se oli mahdollista, sillä renkaan poistaminen tytön kaulasta vaikutti mahdottomalta. Kokeilin ruokaöljyä ja ties mitä, mutta rengas ei liikkunut lapsen nenän yli mitenkään. Enkä voinut enää irrottaa lapsestakaan, ettei rengas olisi taittanut horjahtavan lapsen niskaa.

Tästä kriisitilanteesta selvisin rautasahalla. Jouduin kuitenkin irrottamaan rautasahan terän, sillä kirotun polypropyleenirenkaan ja lapsen kaulan välissä oli vain pari senttiä tilaa sahailulle. Muistaakseni kulutin elämästäni tunnin tähän riemumieliseen kitkuttamiseen, ennen kuin lapsi vapautui WC-istuimen supistaja-ansasta. On kuulkaa kovaa muovia se!

Siitä lähtien on pärjätty ilmankin supistajaa, eikä Vilkastuskaan pudonnut pönttöön kuin pari kertaa ollessaan pienempi.

Älä laita avattuja konvehtirasioita tarjolle, jos sinulle tulee vieraita! Vain muutama vuosi sitten riihipirumme olivat salaa asioineet suklaarasioilla ja napsineet suihinsa parhaat konvehdit. Maistamisvaiheessa huonoiksi valinnoiksi osoittautuneet konvehdit oli sijoitettu takaisin omiin koloihinsa. Kiikutin rasiat (4 kpl) pois ihmisten silmistä vähin äänin huomatessani esisyödyt suklaat.

puoliksi syöty

Loppuun vielä sekä anopin perimätietona että kokemuksella sisäistetty tosiasia, että (terve) poikalapsi rikkoo keskimäärin 50 euron edestä tavaroita yhden päivän aikana.

Myönnän, kalliiksi on tullut. Vilkastus ei vielä osannut edes kävellä, kun pudotti imurin yläkerrasta alakertaan ja seuraavana päivänä hapsutti upouuden Marimekon pöytäliinan siskonsa askartelusaksilla. Ihailtavaa saksien käyttöä alle vuoden ikäiseltä. Ennusti ehkä tulevaa?

Pedagogiikan perusteet pissimiseen

Olen jo jonkin aikaa opiskellut pedagogiikan ihmeitä. On kuulkaa luonnontieteilijän hirmu vaikea ymmärtää, että yhden asian tai teorian esittämiseen tarvitaan sivutolkulla tekstiä. Ja miksi ihmeessä jokaiseen lauseeseen pitää sulloa hankalankuuloisia termejä? Reflektio- konstruktiivinen linjakkuus-metakognitio! Miksi maalaisjärjellä ymmärrettävästä asiasta halutaan tehdä niin monimutkaista? Voisi luulla, että helposti ymmärrettävä teksti olisi kaikkien etu.

No, itse asiaan. Miesvaltaisessa perheyhteisössä elävät tietävät, että tietyt arkipäiväiset asiat ovat ylivoimaisia. Kuten vessanpönttöön osuminen.

Teoriatasolla miesväkeni oppimistaso on tässä aiheessa korkea, kun verrataan esimerkiksi humanistien luokittelemiin oppimistasoihin (nk. Bloomin taksonomia):

Tietäminen: osataan ulkoa lause, ”Älä pissi pöntön ohi”

Ymmärtäminen: ymmärretään, mistä syystä vessaa siivotaan jatkuvasti

Soveltaminen: osataan laskea, miten paljon voidaan pissiä lattialle, ennen kuin äiti sekoaa.

Analysointi: voidaan opitun perusteella itse päätellä, miksi samanaikainen konsolin pelaaminen ja pissalla käynti johtavat huonompaan tähtäystulokseen.

Syntetisointi: oivalletaan itsenäisesti kaikenlaisen sotkemisen seurauksia (esim. kannattaa ensisijassa syyttää muita = ”ensemäollu” välttyäkseen siivouspuuhilta).

Arviointi: osataan arvioida, että taloudessa asuva naisihminen saa raivarin, jos roiskeita ei siivota vuorokauden kuluessa niiden ilmaantumisesta.

 

Käytännössä oppimistasot eivät näy. En todellakaan tiedä pippelin käsittelyn vaikeudesta, mutta työlästä näyttäisi olevan. Ehkä tähtäysongelma voi olla silkkaa luonnontiedettä, alitajuista reviirin merkitsemistä? Tai sitten miehet ovat vain sen luontoisia ja pissiminen on miesten hauska tarkkuusleikki ja pönttöön osuminen kuuluu no-can-do kategoriaan.

Seuraavaksi voisin kokeilla tätä.

Seuraavaksi voisin kokeilla tätä.

Vanhemmuus on sielunvihollisen aikaansaannosta

Hetken elättelin jo toivoa, että Vilkastus olisi ryhdistäytymässä = laskeutumassa tälle planeetalle. Saan jatkaa toivomista ja Rennien syömistä.

Vuosi sitten lapseni ei tajunnut käsitteitä ”huominen” tai ”eilinen”, saati kellonajoista yhtään mitään. Edelleen ajasta mitään tajuamaton lapseni avasi keskustelun:

– Mun pitää mennä siviiliin.

– Mitä tarkoitat? Mihin siviiliin?

– No sinne mihin joutuu, jos ei voi mennä armeijaan.

– Ai siviilipalvelukseen? Miksi niin?

– No kun mä tanssin isona joka päivä ja esitän rooleja, niin mä en ehdi enkä voi mennä armeijaan.

Tokaluokkalaisella on selkeät suunnitelmat tulevaisuudestaan, vaikka vain hatara aavistus huomisesta, kellonajoista tai ajan kulumisesta.

Matematiikassa suhteellisen näppärä lapseni vajosi tänään epätoivon suohon yrittäessään ratkaista kellonaikalaskuja matematiikassa. ”Mahdotonta! Mä vihaan kelloa!” Jaksoin tunnin neuvoa kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti ohjeistaa tokaluokkalaistani läksyissä, vaikka Vilkastus oli heittäytynyt no-can-do-tilaan. Lopulta otsasuoneni alkoi sykkiä uhkaavasti.

Onneksi en tiennyt, että tämä oli vasta kärsivällisyyteni koettelun alkusoittoa. Muutoin olisin paennut pimeään tilaan ja huojuttanut itseäni edestakaisin silmät ummessa.

Matematiikan läksytaistelun jälkeen Vilkastus kaivoi aapisen esiin kahdessa osassa lukeakseen lukuläksynsä: ensin aapisen vesivahinkoa kohdanneet sisuslehdet ja repun tonkimisen jälkeen myös ydinräjähdyksen kokeneet kannet. Vilkastus huomasi julmistuneen ilmeeni ja kiirehti huomauttamaan: ”Ope on jo nähny tän.”

Vuoropuheluni tokaluokkalaisen kanssa eteni jotenkin tätä rataa:

– Mitä tälle kirjalle on tapahtunut? Sinähän sait tämän uutena!

– Heikkoa tekoa.

– Miten tämä on hajonnut?

– En tiedä. Hajosi vaan.

Ja niin edelleen. Vilkastuksen mukaan aapisen sidonta on hauras ja se on hajonnut itsekseen hänen repussaan. Kirjan hajoamista ei ole voinut mitenkään estää.

Pääsin harrastamaan kirjansidontaa. Siihen vierähti muutama arvokas tovi. Jo valmiiksi äreää mielentilaani maustoi vielä Rimaskon mielenosoitus, kun olin estänyt Netflixin käytön. Huomasin nimittäin viikonloppuna, että isäni Netflix-tunnukset ovat olleet perheemme teinistön ahkerassa ja salaisessa käytössä. Tietenkin ilmoitin isälleni, että vaihtaa salasanansa. Tästä eivät pubertantit juuri ilahtuneet.

Viimeinen pisara ärtymyksen maljani ylivuodattamiseen oli havainto, että Vilkastus hukkasi tänään upouuden hupparinsa ja piponsa. Totean tähän, että eipä ole huolellisuuden polun ruoho lapseni paljosta kulkemisesta litteäksi tamppautunut.

Tämän päivän jälkeen olen suhteellisen varma, että vanhemmuus ja lasten kasvatus ovat pirun keksintöjä.

teinimutsi

Miehisiä ratkaisuja osa 3

Vilkastus ilmoitti (taas vaihteeksi) hukanneensa bussilippunsa, kun hain hänet tanssiharjoituksistansa. ”Mutta se on on kotona”, kiirehti lapsi huomauttamaan, kun näki kiivastuneen ilmeeni. Minä siihen, että mitenkäs sinä tänne olet päässyt ilman lippua?

”Mä sanoin, että mä olen kuus”, tuumasi miehen alku ylpeänä ratkaisustaan.

Kotiutuessani haistoin välittömästi, että biojätteessä muhi edellisen illan kalanperkeet. Jostain syystä kaamea mädän löyhkä hälveni, kun lähestyin keittiötä. Kurkkasin biojäteastiaan vain havaitakseni, että mies oli älynnyt jo viedä sen menneessään aamulla töihin. Pisteet siitä.

Peruutin takaisin eteiseen ja kummastelin pilaantuneen kalan hajua. Kyykistyin haistelemaan mattoa, jos vaikka biojätepussi olisi vuotanut mätää kalamehua mattoon. Matto oli viaton.

Seurasin nenääni. Ikkunat härmistävä löyhkä tulikin Rimaskon huoneesta. Kääntelin tavaroita ja ihmettelin silmät vetistellen kammottavaa hajua. Lopulta silmäni osuivat fudiskassiin. Olisin tarvinnut kassin avaamisessa hengityssuojainta. Fudissukat ne vain ”haisivat voimalle”, kuten miespuoliset yleensä mainostavat pukuhuoneidensakin katkua.

Nuoren miehen logiikalla ilmeisesti odotetaan, että sukat kirjaimellisesti ryömivät itsekseen pyykkiin.

En edes odottanut, että Rimasko tulisi kotiin ja kiikuttaisi itse sukkansa pyykkikoriin. Tungin keinokuituiset sukat ja kaiken muunkin herran urheilukassista suoraan pesukoneeseen. Enkä todellakaan noudattanut 40 asteen hienopesumerkintää.

Tästä päästäänkin tämän aamuiseen. Pesitkö sä mun sukat? Missä ne on? Missä mun paita on? Entä mun säärisuojat? Ja sitä rataa. Lopulta ärsyynnyin kysymystulvasta ja viittasin mieheen, että kysykää välillä isältänne  ja kiiruhdin vessaan. Vähän ajan kuluttua kuulin, kuinka Vilkastus toteutti pyyntöni ja kysyi isältään: Missä äiti on?

sukat haisee

Uusavuton kasvattaja ilmoittautuu

Päivittäinen vatvominen: ”Mitä tänään syödään” on ärsyttävää. Joka päivälle pitäisi keksiä jotakin ravitsevaa (ja mielellään terveellistäkin) apetta kasvaville lapsille ja luuviulumiehelle. Asiaa toki helpottaa se, että KAIKKI syötäväksi luokiteltava  katoaa nälkäisiin suihin. Olen yrittänyt suunnitella ruokalistoja etukäteen ja varannut kotiin viikon ruokatarpeet. Ei onnistu.

blogix 003

Nälkäinen heinäsirkkaparvi on asioinut paketilla. Kolmesta levystä ei saa aikaiseksi  lasagnea viidelle hengelle. Sitä paitsi meillä pitää laskea 10 hengen mukaan, kun  Rimaskoon katoaa 4 ihmisen annos.

Mitähän mahtaisi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tuumata, kun näkisi lasteni  koulun jälkeisen ”ruokailun”? Jos lihapullien pakkauksesta syöminen on syntiä ja uusavuttomuutta, niin mitä tämä sitten on?

Haluaisin palkata osa-aikaisen sijaismurehtijan huolehtimaan ruokahuollon  suunnittelusta. Varsinkin, kun avoimeen virkaan ei ole ilmoittautunut hakijoita  loistavasta palkkausjärjestelmästä huolimatta.

Sijaismurehtija voisi samalla hoitaa yövalvomiset. Kuvittelin, että kouluikäisten huoltaja  voisi jo nukkua yönsä. Ei voi! Ensin heräät lapsen yskimiseen. Kuuntelet hakkaavaa ja kimeää yskimistä yön pimeydessä, kunnes nouset pikkutunneilla lääkitsemään lastasi. Lisälääkityksellä lapsi hiljenee, jonka jälkeen ravaat tarkistamassa, että lapsi on elossa. Näppärää.

Onneksi nestemäinen työlounaani on pitänyt myös päivisin hereillä nämä viimeiset  viikot. Kertooko kuva tulevasta mahahaavasta vai tolkuttomasta univelasta?

Henkistä kasvua odotellessa

Herra Rimasko on taas pyrähtämässä. Teinipoika kasvaa kasvamistaan. Komensin Rimaskon laittamaan jotain verkkareita asiallisempaa päälleen, kun oli menossa TET-jaksolleen. Poika yritti sulloutua farkkuihinsa ja vaikeroi: ”Kyllä nää vielä kuukausi sitten mahtuivat”. Eivät mahtuneet enää. Eivätkä mitkään järkevät paidatkaan.

ruokaa

Vaatekaupoilla asioidessamme törmäsimme myös puhelinliittymiä kaupittelevaan tyyppiin. Verenpaineeni nousi välittömästi parilla pykälällä, kun kaupustelija väkisin pyrki juttusille. Kerroin operaattorimannekiinille, että liittymäasiat ovat koko perheen osalta nyt kunnossa ja päivitettyjä. Nuorimmaiseni on pitänyt huolen, että asioin usein hankkimassa uusia liittymiä, jolloin vanhojen päivitykset samalla onnistuvat. Herra myyjä totesi lopuksi ystävällisesti, että ”hienoa, mutta jos sulle tulee mitä tahansa mieleen, mikä ärsyttää, niin tule käymään liikkeessämme”. Osoitin vieressäni sojottavaa Rimaskoa ja vastasin: ”Nyt kun tuli puheeksi, niin nämä teinit usein ärsyttävät”. Harmi, etten älynnyt ottaa kuvaa myyjän naamasta.

Vaatekauppakäynti jätti ammottavan loven kukkarooni. Onneksi teinit kuitenkin huolehtivat  hyvinvoinnistani. Erityisesti Rimasko huolehtii, etten kerää ylimääräisiä kiloja kehooni.

Tässä aamupalani, jonka raavin huolellisesti kasaan puurokattilasta.

aamupala

Kysyin kattilaa kyhnyttäessäni, että saanko ottaa loput. Sarkasmiani ymmärtämätön Rimasko ilmoitti, että kyllä hänen lautaselleen vielä mahtuisi. Vilkaisin herran lautasta. Ei olisi mahtunut.

Tässäpä pyrähtävän pojan esimerkkiateria viime viikolta.

small snack for teenager

Koska läjästä on hankala havaita aterian koostumusta, niin selvennettäköön se tässä: Yksi kokonainen ja puolikas siikafilee, reilu puolikiloa lohkoperunoita, joka huudottiin pohjattomaan mahalaukkuun litralla maitoa. Salaattiosasto tietysti erikseen, kun lautasessa sattui olemaan reunat.

food

Ovat perheemme teinit olleet muutenkin avuksi. Esimerkiksi kyhäämällä upean hedelmäasetelman vieraiden silmäniloksi, kun järjestimme Vilkastuksen syntymäpäiväjuhlia.

upea hedelmäasetelma

Se on kuulkaa hienoa asioida opettajien, sukulaisten ja muiden tuttujen kanssa pippeliteeman merkeissä. En tohdi ajatella minkälaisen mielikuvan kotiväestämme ihmiset ovat saaneet. Ei kovin tervettä.

Tasapainoista perhe-elämää

Vilkastuksen luokkakaveri kävi kyläilemässä. Tulos: Esikoisen 600 €:n läppärin näyttö hajalla. Tapahtumien kulku täysi mysteeri. Pidän todennäköisimpänä, että toinen riihipiruista on kiivennyt pöydälle ja astunut läppärin kannen päälle.

Rimaskon läppärin uusi näytönsäästäjä.

Rimaskon läppärin uusi näytönsäästäjä.

Tokaluokkalainen antoi kaverinsa näpliä kännykkäänsä. Tulos: Prepaidin 20 € saldo haihtui parissa päivässä nettisurffailuun. Ei auttanut, vaikka olin säätänyt puhelimeen surffailun eston. Näppäräsorminen pikkuerkki laittoi säädöt uusiksi.

Vilkastus otti eväät mukaan balettitunnille. Tulos: upouudet valkoiset balettitossut ovat ruskeankirjavat. Ja niissä on happaman omenan aromi.

Vilkastus lainasi isoveljelleen avainta. Tulos: Hysteerinen itkupuhelu aamulla minulle töihin, että reppu on kadonnut. Omaa verenpainettani nosti tieto, että Vilkastuksen avaimet on OMMELTU reppuun kiinni, ettei hukkaisi niitä jatkuvasti. Reppu kuitenkin löytyi itkupuhelun aikana ja lapsi ehti kouluun.

Tokaluokkalaisen vanhempainvartti. Tulos: Lapseni on vilkas ja sillä on vaikeuksia pysyä paikallaan. Vilkastus tosin osasi pelata korttinsa, kun kävi halimassa ensin opettajaansa ja sitten äitiään.

Rimasko laittoi pyynnöstäni pyykit illalla kuivumaan. Tulos: Aamulla sukat pieninä koppuraisina myttyinä, mutta kuivina.

Kuivuu ne pyykit ilman ripustamistakin.

Kuivuu ne pyykit ilman ripustamistakin.

Kasiluokkalaisen kokeeseen kuulustelu. Tulos: Lapseni on hilleri ja minä olen paviaani.

Teini taitteli maitopurkin. Tulos: Hirnuntaa ja hörötystä. No, kaikkihan sen tietävät minkä juttujen parissa 15-vuotiaiden miespuolisten ajatukset askartelevat.

Teinijätkän origami sai aikaan hilpeyttä.

Teinijätkän origami sai aikaan hilpeyttä.