Kaaosteoriaa käytännössä

Lasten kasvatusoppaista tai pedagogiikan opinnoista en ole äitinä pahemmin hyötynyt. Sen sijaan käytäntö ja ”Siperia” ovat opettaneet.

Siperia on mm. opettanut, että älä hajauta vastuuta. Vikkeläliikkeisen lapsen vahtiminen ei toteudu, jos pyydät lähiomaisiasi pitämään silmällä ikiliikkujaasi ja olet itse samalla paikan päällä.

Olimme äitini kanssa tukussa ruokaostoksilla. Mies kasasi ostoksia kassahihnan alkupäähän ja minä lastasin hihnan toisesta päästä ostoksia autolle kuljetettaviksi. Ostosten lastaamista hankaloitti polven korkuinen herra Vilkastus, joka oli hyvinkin liikkuvainen vihreässä talvihaalarissaan. Äitini lupasi katsoa viikarin perään. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että herkeämättömän lapsen vartioinnin sijaan äiti tunki reviirilleni auttamaan tavaroiden lastaamisessa. Samassa hetkessä vasen silmäni rekisteröi huojuvaa liikettä: Vilkastus oli sännännyt tarkastelemaan tukkuhallin kattoon asti pinottua kylmälaukkurakennelmaa. Silmänräpäyksessä kylmälaukkutorni kaatui rytisten pitkin poikin pakasteosastoa. Mitään henkilö- tai tavaravahinkoja ei sentään koitunut, mutta pahaa silmää ja happamia tuhahduksia jaettiin kosolti joka suunnalta. Olisin mieluusti kadonnut paikalta kuin tokaluokkalaisen avaimet.

 

Viitisenkymmentä tämmöistä kapinetta sai kyytiä vuoden ikäiseltä.

Viitisenkymmentä tämmöistä kapinetta sai kyytiä vuoden ikäiseltä.

Lapsiperheen arki on myös osoittanut, että näkymättömyysviitan tulisi sisältyä äitiyspakkaukseen. Sen suojiin voisi piiloutua, kun jälkikasvu aiheuttaa noloja tilanteita. Viitaten vaikka edelliseen kylmälaukkuepisodiin, julkiseen kondomikeskusteluun tai pippeliteemaan.

näkymättömyysviitta

 

Käytäntö on osoittanut, WC-istuimen supistaja kuuluu lapsiperheiden vaarallisiin esineisiin. Juuri kävelemään oppinut tyttäreni oli ilmeisesti veljensä avustuksella saanut ängettyä WC-istuimen supistajan kaulaansa. En vieläkään ymmärrä miten se oli mahdollista, sillä renkaan poistaminen tytön kaulasta vaikutti mahdottomalta. Kokeilin ruokaöljyä ja ties mitä, mutta rengas ei liikkunut lapsen nenän yli mitenkään. Enkä voinut enää irrottaa lapsestakaan, ettei rengas olisi taittanut horjahtavan lapsen niskaa.

Tästä kriisitilanteesta selvisin rautasahalla. Jouduin kuitenkin irrottamaan rautasahan terän, sillä kirotun polypropyleenirenkaan ja lapsen kaulan välissä oli vain pari senttiä tilaa sahailulle. Muistaakseni kulutin elämästäni tunnin tähän riemumieliseen kitkuttamiseen, ennen kuin lapsi vapautui WC-istuimen supistaja-ansasta. On kuulkaa kovaa muovia se!

Siitä lähtien on pärjätty ilmankin supistajaa, eikä Vilkastuskaan pudonnut pönttöön kuin pari kertaa ollessaan pienempi.

Älä laita avattuja konvehtirasioita tarjolle, jos sinulle tulee vieraita! Vain muutama vuosi sitten riihipirumme olivat salaa asioineet suklaarasioilla ja napsineet suihinsa parhaat konvehdit. Maistamisvaiheessa huonoiksi valinnoiksi osoittautuneet konvehdit oli sijoitettu takaisin omiin koloihinsa. Kiikutin rasiat (4 kpl) pois ihmisten silmistä vähin äänin huomatessani esisyödyt suklaat.

puoliksi syöty

Loppuun vielä sekä anopin perimätietona että kokemuksella sisäistetty tosiasia, että (terve) poikalapsi rikkoo keskimäärin 50 euron edestä tavaroita yhden päivän aikana.

Myönnän, kalliiksi on tullut. Vilkastus ei vielä osannut edes kävellä, kun pudotti imurin yläkerrasta alakertaan ja seuraavana päivänä hapsutti upouuden Marimekon pöytäliinan siskonsa askartelusaksilla. Ihailtavaa saksien käyttöä alle vuoden ikäiseltä. Ennusti ehkä tulevaa?

Pedagogiikan perusteet pissimiseen

Olen jo jonkin aikaa opiskellut pedagogiikan ihmeitä. On kuulkaa luonnontieteilijän hirmu vaikea ymmärtää, että yhden asian tai teorian esittämiseen tarvitaan sivutolkulla tekstiä. Ja miksi ihmeessä jokaiseen lauseeseen pitää sulloa hankalankuuloisia termejä? Reflektio- konstruktiivinen linjakkuus-metakognitio! Miksi maalaisjärjellä ymmärrettävästä asiasta halutaan tehdä niin monimutkaista? Voisi luulla, että helposti ymmärrettävä teksti olisi kaikkien etu.

No, itse asiaan. Miesvaltaisessa perheyhteisössä elävät tietävät, että tietyt arkipäiväiset asiat ovat ylivoimaisia. Kuten vessanpönttöön osuminen.

Teoriatasolla miesväkeni oppimistaso on tässä aiheessa korkea, kun verrataan esimerkiksi humanistien luokittelemiin oppimistasoihin (nk. Bloomin taksonomia):

Tietäminen: osataan ulkoa lause, ”Älä pissi pöntön ohi”

Ymmärtäminen: ymmärretään, mistä syystä vessaa siivotaan jatkuvasti

Soveltaminen: osataan laskea, miten paljon voidaan pissiä lattialle, ennen kuin äiti sekoaa.

Analysointi: voidaan opitun perusteella itse päätellä, miksi samanaikainen konsolin pelaaminen ja pissalla käynti johtavat huonompaan tähtäystulokseen.

Syntetisointi: oivalletaan itsenäisesti kaikenlaisen sotkemisen seurauksia (esim. kannattaa ensisijassa syyttää muita = ”ensemäollu” välttyäkseen siivouspuuhilta).

Arviointi: osataan arvioida, että taloudessa asuva naisihminen saa raivarin, jos roiskeita ei siivota vuorokauden kuluessa niiden ilmaantumisesta.

 

Käytännössä oppimistasot eivät näy. En todellakaan tiedä pippelin käsittelyn vaikeudesta, mutta työlästä näyttäisi olevan. Ehkä tähtäysongelma voi olla silkkaa luonnontiedettä, alitajuista reviirin merkitsemistä? Tai sitten miehet ovat vain sen luontoisia ja pissiminen on miesten hauska tarkkuusleikki ja pönttöön osuminen kuuluu no-can-do kategoriaan.

Seuraavaksi voisin kokeilla tätä.

Seuraavaksi voisin kokeilla tätä.

Avoin virka!

Viisihenkinen perhe hakee palvelukseensa ÄITIÄ.

Tarjoamme haasteellisen ja uuvuttavan työn suomalaisessa viisihenkisessä perheessä ja tilaisuuden työskennellä vauhdikkaalla alalla stressaavan aikataulun puitteissa!

Viran kuvaus: Äidin tehtävänä on osallistua lasten läksyjen ohjaukseen, jalkapallojoukkueiden (2kpl), jääpallojoukkueen ja voimisteluseuran vapaaehtoistoimintaan sekä kaikenlaisiin pakkonakkeihin. Lisäksi tehtäviin sisältyy koulun luokkatoimikuntien toimintaan osallistuminen, koulun vanhempainillat ja opettajien kanssa käytävä kasvatuskeskustelu & yhteistyö, lasten terveydenhuollon ja hammashuollon ajanvaraukset sekä ensiavun antaminen erilaisiin urheilu- ja kissatappeluruhjeisiin.

Lisäksi äiti siivoaa, tiskaa, huoltaa kodin tekstiilit (pesu, viikkaus, hyllytys ja ompelu), tarkistaa ja kuulustelee lasten läksyt (peruskoulu), huolehtii lasten kokeisiin lukemisesta, hoitaa ruoanvalmistuksen ja kattauksen, laatii perheen aikataulut, toimii IT-tukena, ohjaa ja koordinoi perheen viestintää, vastaa sisäisestä koulutuksesta  ja yhteistyöstä sukulaisiin. Muun ohella äidin vastuuseen kuuluu tuomaritoiminta, jossa tehtävänä on huolehtia seurausten ja vastuun toteuttaminen tasapuolisesti ja joutuisasti asianosaisten oikeusturvan edellyttämällä tavalla.

Kelpoisuusvaatimukset:  Nimitettävän tulee olla jokseenkin täyspäinen ja vakityösuhteessa (ks. palkkauksen peruste). Äidin virkaan ei ole erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, mutta tehtävän menestyksellistä hoitamista edistävät soveltuva korkeakoulututkinto sekä syvälliset tiedot ihan kaikesta. Lisäksi arvostamme ensisijaisesti nuorten kanssa tehtävän työn erityisosaamista. Virkaan nimitettävällä tulee olla erinomainen suomen kielen kirjallinen ja suullinen taito, vähintään hyvä ruotsin, englannin ja saksan kielen taito sekä järjettömän pitkä pinna. Vähintään b-ajokortti ja kokemus hyperaktiivisten lasten ohjauksesta katsotaan eduksi.

Arvostamme aikuista persoonallisuutta, joka pystyy avoimeen palautteen antamiseen ja epäasiallisen palautteen vastaanottamiseen. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä kykyä lehmähermoiseen työotteeseen vaativan asiakasryhmän kanssa.

Palvelussuhteen edut:  Erinomaiset liikuntamahdollisuudet – päivittäisestä nukkumisajasta voi käyttää kahdesta kolmeen tuntiin ylimääräiseen imuroimiseen ja tavaroiden siirtelyyn.

Työaika: 24/7

Palkkauksen peruste: Yrityksessämme on käytössä riistojärjestelmä. Riistojärjestelmässä maksat vakityösi palkasta seuraavasti: Perusmaksu (asuminen, lasten harrastukset, matkakustannukset) 70-80 % palkastasi. Lisämaksuosa 20-30 %,  riippuen miehen ja lasten vaatimuksista.

Työavain: ”ranteetauki”

anti

Kasvatuspaineita

Perheemme ekaluokkalainen aloitti koulunsa nyt elokuussa. Arvelin, että tämä tapaus on vilkkaampi kuin sisaruksensa. Veikkaus osui nappiin. Lapsen opettaja on soitellut sankarin edesottamuksista – sanoisinko melkoisen tiuhaan.

Ekaluokkalaisen koulun aloitustaipaleen neljän ensimmäisen kuukauden aikana opettaja on viestittänyt mm. seuraavista

1)      Ope soitti koulupäivän jälkeen, että lapsen reppu on kadoksissa. Olivat etsineet kissojen ja koirien kanssa. Vilkastuksella ei mitään hajua repun sijainnista.

Erinäisten käänteiden ja useiden puhelinsoittojen jälkeen lapsi pääsi kotiin siskonsa avaimilla. Reppu oli kotona. Unohti laittaa selkäänsä aamulla.

2)      Ope ilmoitti, että lapsi oli näytellyt pippeliä välitunnilla. Nice.

3)      Ope soitti, että lapseni luokkalaisen vanhempi oli ilmoittanut lapsellani olleen puukon koulumatkalla ja sillä olivat poikaporukassa huitoneet. Soitin välittömästi vilkastukselle, joka totesi löytäneensä koulumatkallaan tikarin. TIKARIN! Muutama ”levoton” hetki tuli lusittua töissä, ennen kuin pääsin asiaa paremmin selvittämään.

Älyhoi

Lopulta selvisi, että pojat olivat löytäneet pakettileikkurin maasta, jolla olivat veistelleet tikkuja ja naarmuttaneet lamppupylvästä. Poikien veistellessä oli jonkun sankarin käsi livennyt ja meinannut osua kaveriin. Mitään ei onneksi tapahtunut, eikä sillä mainosleikkurilla olisi yrittämälläkään saanut kuin pintanaarmun.  Tämän toimen tiimoilta opettajakin päivysti iltamyöhään asti odottamassa viestiäni. Open työpäivä päättyi  21.50.

4)      Opettaja tiedotti, että vilkastus oli taas esitellyt sukukalleuksiaan. Oli kuulemma poikien kesken sellainen suunnitelma, että pisimpään pippeliään näyttänyt ei joudu etsijäksi kirkonrotassa. Ylpeänä lapseni ilmoitti, ettei ollut joutunut.

5)      Huolestunut opettaja soitti aamulla 8.50, että vilkastus ei ole koulussa. Lapsi löysi luokkaansa tunnin myöhässä, kun perheen teini unohti lähettää ajoissa kouluun. Vajaa puolituntia on äidille melkoisen pitkä aika odotella, että lapsi löytyy… Otin rennietä.

Listaan sisältyy todellisuudessa viljalti muutakin.  Vilkastus on niin elämää täynnä, ettei malttaisi olla hiljaa saati istua paikallaan. Kovasti on luvannut yrittää. Paikallaan ja hiljaa tuo lapsi on ainoastaan, kun nukkuu.

Onneksi taidot ja käytös ei tässä tapauksessa osoita lineaarista korrelaatiota. Herra levottomuus osaa ja suoriutuu koulutehtävistä välillä turhankin helposti. Opettajan ja muiden oppilaiden (erityisesti niiden rauhallisten) kannalta on silti tavattoman työlästä ja ärsyttävää, että äänekkäät koheltajat vievät huomion tärkeimmästä asiasta, oppimisesta.

Joku lapseton tai rauhallisen lapsen vanhempi todennäköisesti nyt puistelee päätään ja ajattelee, että laittamalla villikot kuriin ongelma katoaa. Ihanaa, jos joku ilmoittautuu! Saa tulla meillekin näyttämään taitonsa. Annan vapaat kädet lapseni ohjeistamiseen. Teille vilkkaitten lasten vanhemmille: Otan osaa. Kyllä se siitä. Ehkä.just

Uutinen Suomen Pisa-menestyksestä

Lehdessä oli juttu Suomen Pisa-menestyksestä, jos sitä menestykseksi voi kutsua. Syy suomalaisten sijoituksen putoamiseen Pisa-listalla kaadettiin opettajakoulutuksen niskaan. Mainittiin myös oppilaiden motivaation puute. Läheltä seuranneena, lapsiani ja tulevia opettajiakin opettaneena väittäisin, että syyt ovat syvemmällä.

Suomalaisten kulttuuri on muuttunut paapovammaksi kaikilla elämän osa-alueilla. Yksilön vastuuta on siirretty yhä enemmän yhteiskunnalle. Lapsiltakaan ei pitäisi pahemmin vaatia mitään, kun muuten niille tulee traumoja. Vai mitä luulette, olisiko Pisa-tutkimuksen kärkimaissa, Kiinassa, Japanissa ja Singaporessa edes keskusteltu ”opettaja Korhosesta”? Ei, kun oppilaat eivät haistattele siellä opettajilleen.

opiskelu

Esimerkkejä elävästä elämästä riittää. Aloitetaan peruskoulun alkutaipeesta, ekaluokasta. Säästösyistä pieniä koulunsa aloittavia lapsia on tungettu suuriin ryhmiin. Yhdellä opettajalla on huonossa tapauksessa kolmisenkymmentä iiskottia vahdittavanaan. Opeta niille nyt matikkaa, kun suuri osa opettajan ajasta menee alkeellisten käytöstapojen ohjaukseen. Kaverini oli ollut sijaistamassa alakoulussa. Hänen mukaansa tavoitteena oli, että kukaan ei kuole. Matikka ja muut jutut olivat listalla vasta hengissä pysymisen jälkeen.

Peruskoulun yläkoulun puolelle siirtyneet lapseni kertovat melkoisia juttuja kouluarjestaan. Voisi kuvitella, että 13-16 vuotiaat olisivat jo tajunneet koulussa olemisen perusidean. ”Mitä hyötyä on näistä Wilma-merkinnöistä?” kysyi eräs veivikaula opettajaltaan. Toinen Suomen toivo ryömi lattialla kuin mittarimato, kun piti tehdä koulutehtäviä. ”Mitä välii”, tuumasi teini, kun kansankynttilä moitti oppilasta tekemättömistä tehtävistä.

Meillä Suomessa kouluun PITÄÄ mennä. Monissa muissa maissa kouluun PÄÄSEE. Siinä on vissi ero. Pisa-menestys on myös Suomen politiikan valintakysymys.  Hyviä Pisa-tuloksia saadaan ainoastaan panostamalla kouluihin. Jos maanviljelijältä otetaan traktori pois ja annetaan harava tilalle, niin tuotanto romahtaa. Katsokaa ympärillenne. Peruskoulut ovat jo pitkään haravoineet traktorilla ajelun sijaan.

Ihmiset passivoiva suomalainen politiikka on levinnyt yliopistoon saakka. Sieltä niitä opettajiakin valmistuu. Eräs tuleva opettaja istui luennolla silmät puoliummessa. Luennon loppupuolella hän kysyi vetelällä äänellä: ”Tuleeks nää luentomateriaalit nettiin?” Mieleni teki kysyä, että eikö pysy kynä kädessä.

Yliopisto-opiskelijat puhuvat nykyään tulevansa kouluun. Kai opiskelu tuntuu koululta, jos omasta opiskelustaan ei tarvitse kantaa vastuuta. En tiedä missä nämä parikymppiset ovat kasvaneet, kun luulevat kaiken pyörivän heidän napansa ympärillä. Professoreilta ja lehtoreilta vaaditaan ties mitä. Esimerkiksi pitäisi sovittaa luennot opiskelijoiden aikataulujen mukaan, yksilöllisesti.  Ja rästitehtäviä pitäisi järjestää, kun tehtäviä ei ehditty A) työn B) opiskelijabileiden C) laiskuuden vuoksi.

Ja vielä yliopistollakin opiskelijat tarvitsevat ohjausta alkeellisten käytöstapojen opetteluun. Pölistään, tullaan myöhässä, räplätään kännykkää. Eipä pahemmin eroa yläkoulun meiningistä. Mittarimatoihin en ole kuitenkaan vielä törmännyt.

Sanotaan opettajakoulutuksesta mitä hyvänsä, niin lähikoulumme opettajat ovat käsittämättömän hyviä. Ja niillä on yli-ihmisen kärsivällisyys ja hermot. Ekaluokkalaiseni taisteli matikan lisätehtävien kanssa kotona ja tarjosin apuani.  Kerroin mikä on laskutehtävän idea, mutta lapsi kärsimättömyyksissään vänkäsi vastaan eikä kuunnellut.  Jossain vaiheessa oma pinnani kiristyi ekaluokkalaisen kiukuttelusta. Laskiessani hiljaa mielessäni kymmeneen mietin, että ekaluokkalaisen opettajalla on useampi tällainen inttäjä-ei-kuuntelija- vaatija roikkumassa hihassaan.

Kysyin ekaluokkalaiselta, että suuttuuko opettaja teille koskaan? ”No ei silleen ku sä”, poika puuskahti. Miltä planeetalta opet ovat tulleet lasteni kouluun? Syövätkö he rauhoittavia? Entä Rennietä?

ope