Täydellinen ope

Niin sitä oppii uutta joka päivä. Luulin, ettei täydellisiä ihmisiä olekaan. Näin ainakin lohdutin kotimme teinistöä ruokapöydässä, kun vertailivat koulusuorituksiaan kavereihinsa: ”Kaikilla ihmisillä on jotakin heikkouksia eikä kukaan ole täydellinen”. Kolmasluokkalainen havahtui ja tuumasi väiin: ”Paitsi ope on. Ainakin melkein.”ope

Pyysin Vilkastusta hieman raottamaan ajatusmaailmaansa ja kertomaan, että minkälainen on täydellinen ihminen. Tässä tämä vaativa lista:

  1. Tietää kaiken
  2. Ei suutu kovin helposti
  3. Sitä saa halia
  4. Aina ihanat vaatteet
  5. Sillä on huulipunaa (tämä hartaasti huokaisten)

Myöhemmin tuli ilmi täydentäviä seikkoja tähän täydellisyyden kuvaukseen. Olin pukeutunut tavallista hienommin (=tyttöjen vaatteisiin, sanoisi kolmasluokkalaiseni) ja saattoi minulla olla huulipunaakin. Kysyin Vilkastukselta, että mitäs tykkäät, täyttääkö ulkoasuni täydellisyyden kriteerit?

Lapseni parkaisi: ”Mut opella on ihanat hiukset! Ei tolleen pörrössä niin kuin sulla.”

Luonnonkiharoin siunatut kuontalot älkööt vaivautuko tunkemaan täydellisten reviirille.

Terveisiä peruskoulusta

kouluväkivalta

Laitan tähän alkuun ajatusleikin:

Kollegasi ilmoittaa, että ”Mä otan huomenna puukon ja tapan teidät kaikki! Työpaikallasi kimppuusi käydään potkien, lyöden, kuristaen ja tappouhkauksia viljellen – toistuvasti.

Miten työpaikkasi suhtautuisi?

a) Väkivallantekijät poistettaisiin työpaikalta ja muille annettaisiin työrauha

b) Pomon viesti: ”Älkääs nyt tapelko”

c) Ei käytännössä mitenkään ja toivottaisiin, ettei kukaan kuole jatkossa

Entäpä mitä tapahtuisi, jos työhuoneessasi olisi joukko vittua ja ties mitä hävyttömyyksiä huutavia hyypiöitä, jotka estäisivät sinulta työnteon?

Mitä tekisi työnjohto?

a) Häiriköt poistettaisiin tai sinulle tarjottaisiin toinen työtila, johon hyypiöt eivät pääse

b) Pomon viesti: ”Kaikki ovat tasavertaisia ja koita vaan keskittyä”

c) Ei mitään, koska taloustilanne.

Veikkaan, että valitset a-vastaukset. Peruskoululaiset ruksivat kaikki muut kuin a-vaihtoehdot.

koulu pelottaa

Tervetuloa koulumaailmaan! Tervetuloa uusi luova opetussuunnitelma!

Tiesittekö, että tämä uusi opetussuunnitelma tarkoittaa käytännössä opetuksen poistamista luokista. Opetusta tapahtuu jatkossa kaikkialla, joten koko koulun pinta-ala voidaan jakaa oppilaslukumäärällä = opiskelijamääriä voidaan reilusti kasvattaa nykyisestä. Vaikuttaa pätevältä säästämistoimelta.

Seuraan mielenkiinnolla mikä soppa tästä keitetään.

Vaikeimman kautta

Huomaan usein, että olen täysin eri aaltopituudella 8-vuotiaani kanssa. Erityisesti silloin, kun on puhe koulutehtävistä:

Aikuisen logiikalla laatikkoon olisi piirrelty ehkäpä rahoja. Vilkastuksen mukaan antaminen ja henkilöt olivat tärkeitä tapahtumia. Onpahan lasku kuitenkin oikein.

Aikuisen logiikalla laatikkoon olisi piirrelty ehkäpä rahoja. Vilkastuksen mukaan antaminen ja henkilöt olivat tärkeitä tapahtumia. Onpahan lasku kuitenkin oikein.

Tokaluokkalaiseni tuskailee jatkuvasti kirjoitustehtävien kanssa. Koulussa on kuulemma kivaa, mutta kirjoittaminen on ihan kamalaa. Mielenkiintoinen juttu, sillä Vilkastus on yllättäen aika näppärä lukija, vaikka takapuoli ei tuolissa pysykään.

Viime viikonloppuna tokaluokkalaiseni piti kirjoittaa tarina, jossa ohjeen mukaan piti olla päähenkilö, sivuhenkilö, ongelma, ongelman ratkaisu, huippukohta ja lopetus. Hampaitaan kiristellen Vilkastus raapusti tarinaansa reilut kaksi tuntia (käsilläseisonnat yms. heilumiset mukaan lukien):

Käsivaralla alleviivaaminen on sääntö myös matikassa, koska viivotinta käytetään  ihan muihin juttuihin, kuten autoratojen rakenteluun.

Käsivaralla alleviivaaminen on sääntö myös matikassa, koska viivotinta käytetään ihan muihin juttuihin, kuten autoratojen rakenteluun.

Haastattelin lastani:

– Missä on tarinan huippukohta?

– No se ”yhtäkkiä”, et sä tajuu?

– Mitenkä lopetus?

– Se lukee siinä, että LOPPU!

– Entäpä ongelma ja ongelman ratkaisu?

Vilkastuksen mukaan koko tehtävä kirjoittamisineen oli yhtä ongelmaa alusta loppuun.

Kerroin lapselleni, että tämä ei ihan riitä. Lapseni mukaan olen ilkeä hirviöäiti ja vaadin ehdottomasti likaa. Hirviöäiti-natsimutsi ilmoitti lapselleen, että kaikki viihdetoiminta ja elektroniikka saavat odottaa tarinan valmistumista vaikka maailman loppuun asti. Sotatila tai vastaava ilmentänee kotimme viikonlopun ilmapiiriä.

writing

Mikähän siinä on, että rakkauskirjeitä lapsi kirjoittaisi entiselle opettajalleen, mutta läksyistä kehitetään elämää suurempi tragedia?

Vastaus lienee tässä. Kysymys kuului: ”Mistä sinä erityisesti pidät?”

bloki 010

Levotonta

Otsikko on identtinen Vilkastuksen opettajan lähettämän Wilmaviestin kanssa. Loistava aloitus viikolle! Pitäisi taas vaihteeksi puhua lapseni kanssa, että olisi hiljaa paikoillaan. Ja millähän keinoin viestini menisi perille tällä kerralla? Tästä Vilkastuksen pörräämisestä on puhuttu meillä päivittäin. Huokaus.

Tässä muutama todiste siitä, että viesteilläni ei ole vastaanottajia:

Olen velvoittanut lapseni petaamaan sänkynsä aina esikouluikäisestä alkaen. Viimeksi tänä aamuna muistutin, että petaavat sänkynsä ennen kouluun lähtemistä. Liian monimutkainen viesti? Tai vakavia näkemyseroja, että mikä on pedattu sänky. Tällainen näky odotti kotona:

Armeijan petaus

Märkä pyyhe ja housut näppärästi integroituna tähän armeijamallin petaukseen.

 

Pikkuveli hoiti homman yhtä tyylikkäästi.

Olen myös vaatinut, että treenikamat laitetaan paikoilleen.

Pelipaidan kuivuminen kestää ilmeisesti viikon. Pelikoneen näyttöä voi käyttää näinkin.

Pelipaidan kuivuminen kestää ilmeisesti viikon. Pelikoneen näyttöä voi käyttää näinkin.

Vilkastuksen kävelyreiteistä on ollut puhetta. Paljon. Olen kertonut lapselleni, että kouluun kuljetaan suorinta mahdollista reittiä. Pyysin Vilkastusta kulkemaan täsmälleen sen reitin, jolla hukkasi avaimensa, kun lähdimme avainten etsintäreissulle. Kuvassa opetettu kulkureitti vihreällä ja punaisella katkoviivalla luovan lapseni näkemys ”suorimmasta mahdollisesta reitistä”.

koulumatka

Pääsin kiipeilemään aitojen yli, kahlaamaan ojissa, ryömimään pensaissa ja hyppimään lätäköissä. En enää ihmettele, miten vartin koulumatkaan saa tuhrattua tunnin tai miksi avaimet katosivat. Eivät löytyneet kiipeilyistä huolimatta.

Ainakin se on todistettu, että hetken hiljaiselon (koulun suunnalta) jälkeen sopii odottaa jotain tapahtuvaksi. Mitähän seuraavaksi? En haluaisi tietää.

Normaalin tuolla puolen

Upea ja rentouttava viikonloppu? Ei ollut. Tekisi mieli itkeä ja sulkeutua pimeään tilaan huojuttamaan itseään edestakaisin.

Kysynpä vaan, että mihinkä kohtaan vedetään normaalin raja? Tai paljonko kasvattajan pitää sietää älyttömyyksiä?

Rimasko laittoi jääpallovehkeensä kuivumaan. Miehisellä logiikalla tunkion hajuiset releet kasataan vessan ovensuuhun. ”Hyvihän siitä mahtuu kulkemaan”, tuumasi teini, kun esitin eriävän mielipiteen röykkiön sijainnista. Rimaskon mielestä dramatisoin, kun vaadin toimittamaan hikiset pelivehkeet pesukoneeseen.

Huomaa pitkät kalsarit, jotka ryömimässä parhaillaan suihkuun. Saadaksesi autenttisen tunnelman, voit pitää biojäteastiaa nenäsi alla katsoessasi kuvaa.

Huomaa pitkät kalsarit, jotka ryömimässä parhaillaan suihkuun. Virittäytyäksesi autenttiseen tunnelmaan pidä biojäteastiaa nenäsi alla katsoessasi kuvaa.

Vilkastus hukkasi avaimensa miljoonannen kerran. AVAIMET! TAAS! Arvatkaa paljonko minulta on palanut rahaa avainten teettämiseen? Noin kuukauden palkan verran. Läheisten esittämät hyvätahtoiset neuvot ”Kiinnitä lapsen avaimet takkiin / reppuun niin, etteivät irtoa”, herättävät lähinnä ahdistusta. Että tosissanneko kuvittelitte, etten ole kaikkea kokeillut?

Todellisuudessakin tapahtunutta. Tosin vesipysyllä ammuskelua SISÄLLÄ ja poikien ikä 14 ja 7 vuotta.

Näin meilläkin, mutta vesipyssyllä ammuskelua sisätiloissa ja poikien ikä 14 ja 7 vuotta.

Avainepisodin jälkeen Vilkastus kiikutti minulle rypistyneen kirjekuoren koulurepustaan: ”Ai niin, tää oli sulle”. Sain täytettäväkseni ADHD-kartoituslomakkeen.

Voisiko joku tarjoutua puolestani koululääkärin vastaanotolle? Riittää, kun menee sinne naama peruslukemilla sanomaan, että ihan hyvin menee. Edellinen kerta vastaanotolla sujui niin loistavissa merkeissä, että koululääkäri itse ehdotti ADHD-paperin täyttämistä. Tokaluokkalaisen ope oli luullut, että ylihuolehtiva äiti oli pyytänyt oireiden kartoittamista. ”Ei, kun lääkäri veti sen lapun esiin siinä vaiheessa, kun oli neljännen kerran minuutin sisällä kieltänyt Vilkastusta koskemasta verenpainemittariin”. Tämä huvitti opettajaa. Itseäni ei.

ADHD kartoituslomake

Nyt lappua ruksiessani arvioin, että Vilkastus on lähempänä ”normaalia” (mitä ikinä tarkoittaakaan) kuin vuosi sitten, mutta tavaroiden hukkaaminen ja paikallaan pysyminen ovat todellakin normaalin tuolla puolen. Ei riitä kartoituslomakkeen äärilaita ”hyvin paljon” – sarake ilmaisemaan todellisuutta.

Tokaluokkalainen huolehtii tavaroistaan: Takki ja kengät aseteltu vesisateeseen fudiskentän laidalle.

Tokaluokkalainen huolehtii tavaroistaan: Takki ja kengät aseteltu vesisateeseen fudiskentän laidalle.

Varsinaisia oppimisvaikeuksia lapsellani ei ole, mutta kirjoittaminen tuottaa jonkin asteista tuskaa. Erityisesti rivillä pysyminen. Tai tehtävien tekeminen järjestyksessä. Toki voi olla hankalaa, jos tehtävien välissä tekee kärrynpyöriä tai piruetteja.

Kärrynpyörät ja muu härdääminen hieman häiritsevät riveillä pysymistä. Kuuden lauseen kirjoittamiseen saa vierähtämään oheistoimineen yli tunnin.

Kärrynpyörät ja muu härdääminen hieman häiritsevät riveillä pysymistä. Kuuden lauseen kirjoittamiseen kuluu yksi pyyhekumi ja aikaa vierähtää oheisliikuntoineen yli tunti.

Yksi pyyntö vielä loppuun. Säästäkää minut avuliailta neuvoilta, kuten : ”Käske lasta pysymään paikallaan.” En liikutu ilosta kyyneliin ja ajattele, että siinäpä kullanarvoinen neuvo, kas kun ei ole tullut mieleeni!

Miehekästä tunteilua

Monesti tyttäreni kanssa ällistelemme miesväen ratkaisuja. Teineistä kun on kyse, niin rakkausasiat ja tunnepuolen jutut ovat puhuttaneet viime aikoina. Tässäpä muutama esimerkki miehisestä romantiikasta.

Esimerkki 1:

Vilkastui istui aamupalapöydässä ja huokaili, kuinka hän rakastaa ja kaipaa entistä opettajaansa. Tähän jo pian vuoden kestäneeseen huokailuun ja open ylistämiseen kyllästynyt Rimasko pikkuveljelleen:

– Mikä siinä opessa on niin ihmeellistä?

– Se on paras ja aina hymyilee ihanasti.

– Lopeta jo! Opehan on jo naimisissa.

Vilkastus oli hetken aikaa hiljaa, mutta tuumasi lopulta uhmakkaasti: ”Voi mulla silti olla mahdollisuuksia.”

todellisuus vs kuvitelmat

Esimerkki 2:

Tytär oli iskenyt silmänsä erääseen veljensä fudisjoukkueessa pelaavaan nuoreen mieheen ja pyysi Rimaskoa viemään terveisiä kyseiselle herralle. Rimasko toimi kiltisti sanansaattajana:

– Mun sisko taitaa olla vähän kiinnostunut susta.

-Miks! Mähän oon ihan kauhee! Sano sille, että mä oon ihan tyhmä.

 

Esimerkki 3:

Onpa oma mieskin varsinainen romantikko. Sain vihkisormukseni ruuhkaisen ostoskeskuksen pankkiautomaattijonossa. Olin jo sojottanut jonossa tovin, kun mies yhtäkkiä töni selkääni. Käännyin mieheni puoleen kysyvästi ja mies pudotti käteeni vihkisormuksen: ”Tässä”.

Lyhyestä virsi kaunis.
romantiikkaa

Kasvatuksen puutteessa

Mikähän kirous piilee pedagogiikan opinnoissa? Mitä enemmän olen sitä opiskellut sitä huonommin ohjeistukseni ja kasvatukseni tarttuvat lapsiini.

Tämä viikko on ainakin alkanut varsinaisten vanhemmuuden tähtihetkien merkeissä. Olen saanut ammattikasvattajilta palautetta koko katraasta. Seuraavassa yhteenveto koulupalautteesta ikäjärjestyksessä. Aika hyvin, kun viikko on hädin tuskin alkanut.

1) Wilmaviesti matikanopelta: ”Läksy tekemättä. Yritti epärehellisesti näyttää aiemmin tekemäänsä eri tehtävää kotitehtävän tilalla (oli vaihtanut aiemmin tekemänsä tehtävän numeron kotitehtävän numeroksi).”

2) Huolestunut kuraattori haluaa tavata ylisuorittaja yläkoululaiseni.

3) Teemana vaihteeksi tokaluokkalaisen äidinkielentaidot ja tavaroista huolehtiminen. Kuvat puhukoot puolestaan.

Tärkeiden papereiden kansio.

Tärkeiden papereiden kansiota on kohdannut selittämätön onnettomuus.

Kirjoitusvälineet. Onkohan lapseni nälkäinen?

Kirjoitusvälineet.

Tehtävänä  kirjoittaa yhdyssanoja. Käsi & ne. Onhan siinä kaksi sanaa, tuumasi lapsi ärtyneenä, kun pyysin korjaamaan. Luovaa.

Tehtävänä kirjoittaa yhdyssanoja. Käsi & ne. Onhan siinä kaksi sanaa, tuumasi lapsi ärtyneenä, kun pyysin korjaamaan.

"Isä sulkee verihanan" Mitä lie ope ajatellut tämän lukiessaan.

”Isä sulkee verihanan” Mitä lie ope ajatellut tämän lukiessaan.

Viikon stressiannoksen kruunaa Leville lähtevä mies. Raskaan työviikon päätteeksi yksinhuoltajan rooliin sukeltaminen on vähemmän upeaa.

teinikuiskaaja

Kestävyystesti kasvattajille

kasvatus

Tällä yksinkertaisella pikatestillä voit karkeasti arvioida henkisen kestävyytesi ja kasvattajan kykysi. Riemumieliset esimerkkitilanteet perustuvat tosielämään ja kuluneeseen viikkooni.

1. Olet yhden päivän aikana auttanut lasta etsimään kadottamiaan avaimiaan jo kahdesti. Kontannut polvet kipeiksi lattialla kyyristellen  etsien avaimia, joiden pitäisi olla lapsen repussa kiinni ommeltuina. Selittänyt lapselle miljoona kertaa, että avaimet pidetään aina samassa paikassa ja tallessa. Nyt lapsi ilmoittaa hukanneensa avaimensa kolmannen kerran. Mitä teet?

a) Vastaat lapselle lempeästi hymyillen:  ”Etsitäänpäs yhdessä!”

b) Hautaat kasvosi kämmeniisi ja tiirailet lasta sormiesi välistä silmät kiiluen murhanhimoisesti.

 

2. Olet juuri kirjoittamassa vähintään Nobelin arvoista tutkimusideaasi, kun tokaluokkalainen keskeyttää puhelinsoitollaan, jota seuraa keskustelu:

– Onks kolme kertaa neljä viistoista?

–  Ei ole. Tarkistetaan läksyt yhdessä, kunhan pääsen kotiin.

– Miten niin se ei ole? Miksi ei muka ole viistoista!?

Miten vastaat?

a) Perustelet kärsivällisesti lapselle esimerkein, kuinka lasku ratkaistaan.

b) Painat punaista luuria Nobelidea päästäsi karanneena ja kiristelet hampaitasi.

 

3. Nouset lämpimästä vuoteestasi ja hoiput umpiväsyneenä pimeän kämpän halki lääkitsemään yskivää lastasi. Astut legopalikan päälle koko painollasi. Miten reagoit?

a) Siivoat legopalikan pois lattioilta kuleksimasta.

b) Säpsähdät ja älähdät  perkeltäen.

 

4. Olet saattamassa lastasi jalkapalloharjoituksiin. Lapsi liihottelee ympäriinsä eikä katso eteensä, vaikka olet kyseisestä asiasta vähintään tuhat kertaa muistuttanut. Kuinka ollakaan, lapsi astuu kadunreunusnurmikolla lojuvaan koiran sontamakkaraan. Miten suhtaudut tapahtuneeseen?

a) Harmittelet tapahtunutta ja autat lastasi siivoamaan kenkänsä.

b) Saat A-luokan hermoromahduksen julkisella paikalla.

 

Eniten a-vastauksia: Olet joko alakoulun opettaja tai muu yli-ihminen. Vaihtoehtoisesti olet vahvasti lääkitty jollain kolmiolääkkeillä.

Eniten b-vastauksia: Sinulla on enemmän kuin yksi lapsi. Yleensä ventovieraat neuvovat auliisti, kuinka voisit suoriutua paremmin vastuullisesta kasvattajan tehtävästäsi. Henkistä tasapainoasi epäillään, vaikka et kadulla kulkiessasi vetäisikään kirjolohta narulla perässäsi.

auts

Totuus on julkisuutta ihmeellisempää

Miksi asioista tulee vasta sitten todellisia, kun ne julkaistaan lehtien lööpeissä? ”Helsingissä on tänä vuonna ilmennyt vain kaksi tapausta, joissa lapsi olisi vahingoittanut toista fyysisesti” (Helsingin Sanomat 27.10.2014). Ilmeisesti vain lööppeihin vuodetut tapaukset tilastoidaan. Väitän, että fyysiset kahnaukset ovat enemmänkin arkipäivää niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Valitettavasti.

Tässä pari esimerkkiä, jotka eivät ylittäneet uutiskynnystä:

Siskoni neljäsluokkalaista oli uhkailtu koulumatkalla puukolla. Puukkojunkkari oli kolmasluokkalainen. Koulun lopullinen kannanotto tapaukseen: ”Uhkailija oli nuorempi, eikä puukko ollut edes kovin suuri. Sitä paitsi siskoni lapsi oli pääsyyllinen, kun oli puheillaan härnännyt pienempäänsä”. Pitääkö tämä nyt tulkita niin, että on hyväksyttävää, jos lapsi kantaa pientä puukkoa mukanaan ja ärtyessään saa sohia sillä isompiaan?

kouluväkivalta

Myönnän ja tiedän, että Vilkastus on aina siellä missä sattuu ja tapahtuu. Tällä kerralla hän sai nyrkistä leukaan, kun yritti estää kuudesluokkalaista kuristamasta tokaluokkalaista kaveriaan. Kuudesluokkalainen oli vielä potkaissut lastani vatsaan, kun oli sitkeästi puolustanut kaveriaan. Olin jokseenkin tyrmistynyt, kun lapseni tuli kotiin mustelmilla, leuka turvoksissa, päänsärkyä valittaen. Soitin rehtorille. Lopullinen kannanotto tähän tapaukseen: ”Erityisluokkalaiselta voi mennä hermot ja kyseistä sälliä tulee vältellä.”

Kyseinen kuudesluokkalainen on ennenkin käyttäytynyt väkivaltaisesti. Tieto ei juuri lohduta.

Puututaanko tähän järjettömyyteen vasta sitten, kun joku vammautuu tai kuolee? Olen sanaton.

kouluväkivalta2

Äiti antoi luvan!

Tokaluokkalainen osaa yllättää. Olin juuri aamulla lähdössä työpaikalleni, kun lapseni ilmaantui eteeni ilmoittaen: ”Kato äiti, mä leikkasin tukkani!” Tokaluokkalaisellani oli kädessään vihannessakset. Kampaus oli puistosetä-lookia: Lyhyt päältä ja sivuilla sojotti pidempiä haivenia.

tukka

Kauhistuneena totesin jotain sen suuntaista, että ”ei oo todellista” ja ”hienoa, jatketaan samaan malliin!”

Jatkossa osaan pitää suuni kiinni. Bussimatkalla töihini sain herra Rimaskolta kuvaviestin. Vilkastuksen päälaella oli kalju. Kuvan saatteena vielä teksti, että kaljuja laikkuja on muuallakin. Soitin teinilleni:

tukka4

Minä: ”Mitä siellä on tapahtunut?”

Rimasko: ”Vilkastus leikkasi tukkaansa, kun olin suihkussa. Kertoi, että sillä on sun lupa.”

Minä: ”Mun lupa?!”

Sarkastinen, ”Jatketaan samaan malliin”, oli mennyt perille, kirjaimellisesti. Mikähän siinä on, että muita sanomisiani ei oteta kuuleviin korviin. Kuten ”siivoa huoneesi” tai ”älä pissaa pöntön ohi”.

eiymmärrä

Ope saattaa koulussa ihmetellä holtitonta kasvatustani, kun lapsi taatusti kertoo äitinsä siunanneen omatoimiparturoinnin. Tukan mulimisen ajoituskin osui kerrassaan nappiin. Saakohan lapseni pitää hatun päässään, kun menee tänään oopperan lavalle esiintymään? No, ainakin tiedämme, miltä Vilkastus näyttää viisikymppisenä.