Puhelinoperaattorin vaihtamisen riemua

Suomeen muuttamisen jälkeen kaikenlainen asiainhoito on sujunut nihkeästi. Esimerkiksi  sopii vaikka puhelinliittymän vaihto, joka ”ei todellakaan menny niinku Strömsössä”.  Lipevä myyjä hyökkäsi kauppakeskuksessa perheeni kimppuun ja kyseli puhelinliittymätilannetta. Kerroin, että tarvittaisiin oikeastaan yksi, tuolle meidän pienimmälle, joka aloittaa koulun.

Myyjähän innostui ja hieroi käsiään kuin kärpänen. Pätevä myyjä, kaikille kolmelle lapselle vaihdettiin myyntimiehen toimesta liittymä. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että myyjä tarjosi super-hyper-etupakettia huikean nopealla nettiliittymällä, kunhan myös minunkin liittymäni vaihdetaan heidän operaattorilleen.

Kerroin, etten muista minkälainen sopimus minulla on puhelimessani ja luurini on kytkykauppana ja sim-lukittuna nykyisessä liittymässäni. ”Minä hoidan! Sun tarvitsee vain vaihtaa tämä uusi sim-kortti, kun saat tekstiviestin nykyisen liittymäsi sulkemisesta.” Aha.

Pari päivää myyntiepisodin jälkeen myyjä soitti ja kertoi lähettävänsä uuden sim-kortin. Oli kuulemma jotain ongelmaa liittymäni siirrossa, mutta nyt kaikki olisi hoidossa. Yhden lapseni liittymää piti myös käydä säätämässä asiakaspalvelupisteessä, kun uusi superhyperhalpamegaliittymä ei toiminut.

Koulujen aloituspäivän aattona sain tekstiviestin vanhalta operaattoriltani, että liittymäni sulkeutuu. Ja uudelta operaattorilta, että vaihda sim. Vaihdoin. Mitään ei tapahtunut. Puhelimeni ei löytänyt verkkoa. Ei vanhalla eikä uudella sim-kortilla. Loistava tilanne. Väittäisin, että ekaluokkalaisen aloittaessa koulunsa, puhelin VOISI olla hyödyllinenkin kapine, kun olen töissä.

Soitin uudelle operaattorilleni ikivanhasta puhelimenraadosta. Siinä uusi sim-korttini toimi. Kuten tiedätte, asiakaspalvelussa on aina ruuhkaa ja jonossa saa kökkiä kauan. Selitin asiani A:lle, joka yhdisti B:lle, jolle selitin taas saman asian. B yhdisti minut vielä C:lle, jolle selitin kolmannen kerran asiani. Joka väliin tarjottiin tietenkin pimpelipompeli-jonotusmusiikin kuuntelua.

Viimein C osasi auttaa ja kertoi, ettei voi auttaa. Hän ohjeisti ystävällisesti soittamaan entiselle operaattorilleni, sillä puhelimeni on sim-lukittu. PRKL. Tässä vaiheessa halusin vääntää lipevän myyjän niskat nurin, johon olin luottanut.  Olin kertonut, että vanha operaattorini on lukinnut puhelimeni, mutta intomielen mukaan se ei ollut vähäisinkään ongelma. Eipä.

Soitin siis vanhan operaattorini asiakaspalveluun. Samat systeemit sielläkin: ruuhkautunut asiakaspalvelu, typerä jonotusmusiikki ja asian selittely alusta asti eri henkilöille. Lopulta ihan asiallinen asiakaspalvelija vastasi kuivasti, ettei hän voi tehdä mitään. Sopimuksessani kuulemma lukee, että sim-lukituksen voi purkaa aikaisintaan vasta kuukauden kuluttua.

”Mutta liittymän pystyitte sulkemaan. Mitäs tällä puhelimella nyt tehdään, kun sillä ei voi soittaa?” Kysyin jo jokseenkin hiiltyneenä. Voisin kuulemma ostaa vanhalta operaattorilta prepaidin.  Aha. Ja maksan uudesta sim-kortista jotain kuukausimaksua netin käytöstä samalla. Hienoa. Sain yli kolme tuntia hukkaantumaan nolla-tiedon odotteluun. Tiesinhän  jo soittaessani, että puhelimeni on lukittu.

En jaksanut vääntää. Ajattelin, että kuukausi menee jollain rupisella puhelimen raadollakin. Huonona puolena tietysti se, ettei silläkään voi soittaa, kun akku simahtaa välittömästi. Onneksi sillä pystyy vastaanottamaan pari puhelua ilman latausjohtoa. Ja uudella superhypermeganopealla nettiliittymällähän en tee mitään, kun puhelin on vuodelta miekka ja kivi.

Vähän jäi kaivelemaan. Ulkomailla asuessani eräs toinen vanhan operaattorini asiakaspalvelija nimittäin paljasti, että sim-lukitus voidaan purkaa välittömästi, kun osoitteeni on yli vuoden ulkomailla. Että teknistä estettä tuskin oli nytkään.

puhelin

Jos ylimääräistä aikaa olisi jäänyt kaikelta ryntäilyltä, jota Suomeen muuttaminen aiheutti, olisin etsinyt  käsiini ”kaiken hoitavan” äijän, joka uuden liittymän minulle kaupitteli. Jotain henkistä tyydytystä olisin saattanut saada myyjän liiskaamisesta.

Kuukausi kului umpeen ja sain viimein sim-lukituksen purettua. Edelleenkään en usko, että teknistä estettä olisi todellisuudessa ollut sim-lukituksen purkamiseen. Purku tapahtui yhdellä soitolla alle minuutissa. Räyh.

Vanha puhelinkin toimi jotenkin kuukauden ja kuoli ainoastaan yhden kerran kiusallisella hetkellä. Lukukauden ensimmäisellä viikolla ekaluokkalaisen opettaja soitti, kun olin matkalla töistä kotiin. Lapseni oli esitellyt pippeliään koulussa. Ehdin muistaakseni vastaamaan tähän hilpeään tietoon ”just”, ennen kuin puhelin mykistyi. Ei ehkä ihan täyspäisiltä vaikuteta open silmissä.

Mainokset