Kuvitelmat vs todellisuus

Kuvitelmien ja reaalimaailman välillä tuntuu olevan ammottava kuilu. Tässä pari esimerkkiä.

Voisi kuvitella, että useamman päivän kestänyt joulusyöminen sammuttaisi myös kasvavan teinin nälän. Ei sammuta.

Alla kuva Rimaskon seisovasta pöydästä rohmuamasta lounaasta vuoden vaihteessa. Ravintolan henkilökunta katseli kauhuissaan lasteni aiheuttamaa hävitystä, joka kohtasi notkuvia noutopöytiä. Ihme, etteivät huudelleet sieltä ravintolasta perään ja vaatineet maksamaan lisää.

Illalla nääntymystään valittanut Rimasko lappoi mahaansa vielä punajuuripaistosta, ruisleipää ja laatikollisen suklaata.

Voisi myös kuvitella, että akvaarioharrastus ei aiheuta ruumiinvammoja tai hepuleita.

Akvaariostamme livistäneet rantahämähäkit ovat nostattaneet joissakin vieraissamme alkukantaista ahdistusta. Kerrottakoon tähän väliin, että rantahämähäkki (Dolomedes fimbriatus) on Suomen suurimpia hämähäkkejä.

Rantahämyri

Nämä karvaiset vikkeläliikkeiset veikot voivat olla 7 cm pitkiä jalkoineen ja niiden kipeä puraisu vastaa ampiaisen pistoa. Jostain syystä muutamat meillä kyläilleet ovat saaneet hepulin, kun olen kertonut hämppyjen yhä lymyilevän karkuteillään ja kehottanut tutkimaan kengät ennen jalkaan laittamista. Naapureille en ole kertonut. Joku voisi ylireagoida (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1418605505223.html).

hämppy

Ruumiinvamman sain  pari päivää sitten. Vaihdoin akvaarion vesiä ja lappoletku luiskahti kädestäni lattialle. Hyökkäsin letkun perään pelastaakseni parketin tulvalta ja iskin nenäni akvaarion reunaan. Tuloksena siisti viilto silmien välissä, josta nenäluuni kurkisteli iloisesti. Mies hukutti minut empaattisuuden tulvallaan: ”Miks sä noin teit?”

On kyllä mahtavaa palata työpaikalleen lomien jälkeen turpaan saaneen näköisenä ja selitellä, että akvaarion vesiä vain vaihdoin.

Mainokset

Kestävyystesti kasvattajille

kasvatus

Tällä yksinkertaisella pikatestillä voit karkeasti arvioida henkisen kestävyytesi ja kasvattajan kykysi. Riemumieliset esimerkkitilanteet perustuvat tosielämään ja kuluneeseen viikkooni.

1. Olet yhden päivän aikana auttanut lasta etsimään kadottamiaan avaimiaan jo kahdesti. Kontannut polvet kipeiksi lattialla kyyristellen  etsien avaimia, joiden pitäisi olla lapsen repussa kiinni ommeltuina. Selittänyt lapselle miljoona kertaa, että avaimet pidetään aina samassa paikassa ja tallessa. Nyt lapsi ilmoittaa hukanneensa avaimensa kolmannen kerran. Mitä teet?

a) Vastaat lapselle lempeästi hymyillen:  ”Etsitäänpäs yhdessä!”

b) Hautaat kasvosi kämmeniisi ja tiirailet lasta sormiesi välistä silmät kiiluen murhanhimoisesti.

 

2. Olet juuri kirjoittamassa vähintään Nobelin arvoista tutkimusideaasi, kun tokaluokkalainen keskeyttää puhelinsoitollaan, jota seuraa keskustelu:

– Onks kolme kertaa neljä viistoista?

–  Ei ole. Tarkistetaan läksyt yhdessä, kunhan pääsen kotiin.

– Miten niin se ei ole? Miksi ei muka ole viistoista!?

Miten vastaat?

a) Perustelet kärsivällisesti lapselle esimerkein, kuinka lasku ratkaistaan.

b) Painat punaista luuria Nobelidea päästäsi karanneena ja kiristelet hampaitasi.

 

3. Nouset lämpimästä vuoteestasi ja hoiput umpiväsyneenä pimeän kämpän halki lääkitsemään yskivää lastasi. Astut legopalikan päälle koko painollasi. Miten reagoit?

a) Siivoat legopalikan pois lattioilta kuleksimasta.

b) Säpsähdät ja älähdät  perkeltäen.

 

4. Olet saattamassa lastasi jalkapalloharjoituksiin. Lapsi liihottelee ympäriinsä eikä katso eteensä, vaikka olet kyseisestä asiasta vähintään tuhat kertaa muistuttanut. Kuinka ollakaan, lapsi astuu kadunreunusnurmikolla lojuvaan koiran sontamakkaraan. Miten suhtaudut tapahtuneeseen?

a) Harmittelet tapahtunutta ja autat lastasi siivoamaan kenkänsä.

b) Saat A-luokan hermoromahduksen julkisella paikalla.

 

Eniten a-vastauksia: Olet joko alakoulun opettaja tai muu yli-ihminen. Vaihtoehtoisesti olet vahvasti lääkitty jollain kolmiolääkkeillä.

Eniten b-vastauksia: Sinulla on enemmän kuin yksi lapsi. Yleensä ventovieraat neuvovat auliisti, kuinka voisit suoriutua paremmin vastuullisesta kasvattajan tehtävästäsi. Henkistä tasapainoasi epäillään, vaikka et kadulla kulkiessasi vetäisikään kirjolohta narulla perässäsi.

auts

Miehisiä ratkaisuja osa 3

Vilkastus ilmoitti (taas vaihteeksi) hukanneensa bussilippunsa, kun hain hänet tanssiharjoituksistansa. ”Mutta se on on kotona”, kiirehti lapsi huomauttamaan, kun näki kiivastuneen ilmeeni. Minä siihen, että mitenkäs sinä tänne olet päässyt ilman lippua?

”Mä sanoin, että mä olen kuus”, tuumasi miehen alku ylpeänä ratkaisustaan.

Kotiutuessani haistoin välittömästi, että biojätteessä muhi edellisen illan kalanperkeet. Jostain syystä kaamea mädän löyhkä hälveni, kun lähestyin keittiötä. Kurkkasin biojäteastiaan vain havaitakseni, että mies oli älynnyt jo viedä sen menneessään aamulla töihin. Pisteet siitä.

Peruutin takaisin eteiseen ja kummastelin pilaantuneen kalan hajua. Kyykistyin haistelemaan mattoa, jos vaikka biojätepussi olisi vuotanut mätää kalamehua mattoon. Matto oli viaton.

Seurasin nenääni. Ikkunat härmistävä löyhkä tulikin Rimaskon huoneesta. Kääntelin tavaroita ja ihmettelin silmät vetistellen kammottavaa hajua. Lopulta silmäni osuivat fudiskassiin. Olisin tarvinnut kassin avaamisessa hengityssuojainta. Fudissukat ne vain ”haisivat voimalle”, kuten miespuoliset yleensä mainostavat pukuhuoneidensakin katkua.

Nuoren miehen logiikalla ilmeisesti odotetaan, että sukat kirjaimellisesti ryömivät itsekseen pyykkiin.

En edes odottanut, että Rimasko tulisi kotiin ja kiikuttaisi itse sukkansa pyykkikoriin. Tungin keinokuituiset sukat ja kaiken muunkin herran urheilukassista suoraan pesukoneeseen. Enkä todellakaan noudattanut 40 asteen hienopesumerkintää.

Tästä päästäänkin tämän aamuiseen. Pesitkö sä mun sukat? Missä ne on? Missä mun paita on? Entä mun säärisuojat? Ja sitä rataa. Lopulta ärsyynnyin kysymystulvasta ja viittasin mieheen, että kysykää välillä isältänne  ja kiiruhdin vessaan. Vähän ajan kuluttua kuulin, kuinka Vilkastus toteutti pyyntöni ja kysyi isältään: Missä äiti on?

sukat haisee

Uusavuton kasvattaja ilmoittautuu

Päivittäinen vatvominen: ”Mitä tänään syödään” on ärsyttävää. Joka päivälle pitäisi keksiä jotakin ravitsevaa (ja mielellään terveellistäkin) apetta kasvaville lapsille ja luuviulumiehelle. Asiaa toki helpottaa se, että KAIKKI syötäväksi luokiteltava  katoaa nälkäisiin suihin. Olen yrittänyt suunnitella ruokalistoja etukäteen ja varannut kotiin viikon ruokatarpeet. Ei onnistu.

blogix 003

Nälkäinen heinäsirkkaparvi on asioinut paketilla. Kolmesta levystä ei saa aikaiseksi  lasagnea viidelle hengelle. Sitä paitsi meillä pitää laskea 10 hengen mukaan, kun  Rimaskoon katoaa 4 ihmisen annos.

Mitähän mahtaisi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tuumata, kun näkisi lasteni  koulun jälkeisen ”ruokailun”? Jos lihapullien pakkauksesta syöminen on syntiä ja uusavuttomuutta, niin mitä tämä sitten on?

Haluaisin palkata osa-aikaisen sijaismurehtijan huolehtimaan ruokahuollon  suunnittelusta. Varsinkin, kun avoimeen virkaan ei ole ilmoittautunut hakijoita  loistavasta palkkausjärjestelmästä huolimatta.

Sijaismurehtija voisi samalla hoitaa yövalvomiset. Kuvittelin, että kouluikäisten huoltaja  voisi jo nukkua yönsä. Ei voi! Ensin heräät lapsen yskimiseen. Kuuntelet hakkaavaa ja kimeää yskimistä yön pimeydessä, kunnes nouset pikkutunneilla lääkitsemään lastasi. Lisälääkityksellä lapsi hiljenee, jonka jälkeen ravaat tarkistamassa, että lapsi on elossa. Näppärää.

Onneksi nestemäinen työlounaani on pitänyt myös päivisin hereillä nämä viimeiset  viikot. Kertooko kuva tulevasta mahahaavasta vai tolkuttomasta univelasta?

Totuus on julkisuutta ihmeellisempää

Miksi asioista tulee vasta sitten todellisia, kun ne julkaistaan lehtien lööpeissä? ”Helsingissä on tänä vuonna ilmennyt vain kaksi tapausta, joissa lapsi olisi vahingoittanut toista fyysisesti” (Helsingin Sanomat 27.10.2014). Ilmeisesti vain lööppeihin vuodetut tapaukset tilastoidaan. Väitän, että fyysiset kahnaukset ovat enemmänkin arkipäivää niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Valitettavasti.

Tässä pari esimerkkiä, jotka eivät ylittäneet uutiskynnystä:

Siskoni neljäsluokkalaista oli uhkailtu koulumatkalla puukolla. Puukkojunkkari oli kolmasluokkalainen. Koulun lopullinen kannanotto tapaukseen: ”Uhkailija oli nuorempi, eikä puukko ollut edes kovin suuri. Sitä paitsi siskoni lapsi oli pääsyyllinen, kun oli puheillaan härnännyt pienempäänsä”. Pitääkö tämä nyt tulkita niin, että on hyväksyttävää, jos lapsi kantaa pientä puukkoa mukanaan ja ärtyessään saa sohia sillä isompiaan?

kouluväkivalta

Myönnän ja tiedän, että Vilkastus on aina siellä missä sattuu ja tapahtuu. Tällä kerralla hän sai nyrkistä leukaan, kun yritti estää kuudesluokkalaista kuristamasta tokaluokkalaista kaveriaan. Kuudesluokkalainen oli vielä potkaissut lastani vatsaan, kun oli sitkeästi puolustanut kaveriaan. Olin jokseenkin tyrmistynyt, kun lapseni tuli kotiin mustelmilla, leuka turvoksissa, päänsärkyä valittaen. Soitin rehtorille. Lopullinen kannanotto tähän tapaukseen: ”Erityisluokkalaiselta voi mennä hermot ja kyseistä sälliä tulee vältellä.”

Kyseinen kuudesluokkalainen on ennenkin käyttäytynyt väkivaltaisesti. Tieto ei juuri lohduta.

Puututaanko tähän järjettömyyteen vasta sitten, kun joku vammautuu tai kuolee? Olen sanaton.

kouluväkivalta2

Vaikeita kysymyksiä

Miksi jälkikasvuni esittää kaikki hankalat kysymyksensä julkisesti? Tietyn asteinen välittömyys on mielestäni hyvä asia, mutta kaikkia keskusteluita ei ole tarkoitettu julkiseen levitykseen.

Esimerkiksi ruuhkaisessa kaupan kassajonossa on vähän nihkeää antaa sukupuolivalistusta tokaluokkalaiselle.

Lapseni oli napannut kassajonossa käteensä kondomin.

– Voinko mä saada tän?

– Se ei ole karkkia eikä lasten juttu. Laita takaisin.

Tässä vaiheessa takanani seisova nuorehko mies hihitti ja edessä ostoksiaan hihnalle lastaava vanhempi rouva näytti kauhistuneelta.

– Mikä tää on? Kon- kon.. KONDOMI! Tässä lukee, että kondomi.

– Niin lukee. Laita takaisin.

Vilkastus oli saanut kirkkaalla äänellään herätetyksi kaikkien kaupassa asioivien huomion. Nuori mies takanani oli jo nojautunut eteenpäin uteliaana. Vanhempi rouva puisteli päätään ja kassaneiti tyrskähteli itsekseen.

Lapsi laittoi ehkäisyvälineen takaisin hyllyyn ja näytti miettiväiseltä.

– Onko kondomi se juttu, joka laitetaan pippelin päälle?

– Just se juttu.

Tähän väliin huomautan, että lapseni puhui edelleen suhteellisen kantavalla äänellä. Useampikin henkilö takanani tyrskähteli. Yritin vajota syvemmälle takkini sisään.

Piinaava jonotus jatkui vielä tovin ja lapseni aivot selvästikin askartelivat edelleen tämän kiehtovan teeman parissa. Edelläni asioinut vanhempi rouva oli ostokset tehtyään jäänyt kuuntelemaan ja töllisteli kulmakarvojaan kohotellen oven suussa.

Olin juuri maksamassa ostoksiani, kun lapsi kovaäänisesti vaati taas huomiotani:

”Miksi siinä sitten lukee, että sen on mansikan makuinen?”

Aika monen jonottajan sekä kassaneidin itsehillintä petti ja ympärilläni hörötettiin ääneen. Lupasin jälkikasvulleni, että puhutaan tästä aiheesta lisää kotona. Nuori mies takaani kommentoi hihityksensä lomasta: ”Sääli, olisin halunnut kuulla”.

Olisi pitänyt vain ostaa se kondomi ja hoitaa valistuskeskustelu kotona. Vähään aikaan en asioi lähikaupassamme.

cola-mansikka-kondomit

Äiti antoi luvan!

Tokaluokkalainen osaa yllättää. Olin juuri aamulla lähdössä työpaikalleni, kun lapseni ilmaantui eteeni ilmoittaen: ”Kato äiti, mä leikkasin tukkani!” Tokaluokkalaisellani oli kädessään vihannessakset. Kampaus oli puistosetä-lookia: Lyhyt päältä ja sivuilla sojotti pidempiä haivenia.

tukka

Kauhistuneena totesin jotain sen suuntaista, että ”ei oo todellista” ja ”hienoa, jatketaan samaan malliin!”

Jatkossa osaan pitää suuni kiinni. Bussimatkalla töihini sain herra Rimaskolta kuvaviestin. Vilkastuksen päälaella oli kalju. Kuvan saatteena vielä teksti, että kaljuja laikkuja on muuallakin. Soitin teinilleni:

tukka4

Minä: ”Mitä siellä on tapahtunut?”

Rimasko: ”Vilkastus leikkasi tukkaansa, kun olin suihkussa. Kertoi, että sillä on sun lupa.”

Minä: ”Mun lupa?!”

Sarkastinen, ”Jatketaan samaan malliin”, oli mennyt perille, kirjaimellisesti. Mikähän siinä on, että muita sanomisiani ei oteta kuuleviin korviin. Kuten ”siivoa huoneesi” tai ”älä pissaa pöntön ohi”.

eiymmärrä

Ope saattaa koulussa ihmetellä holtitonta kasvatustani, kun lapsi taatusti kertoo äitinsä siunanneen omatoimiparturoinnin. Tukan mulimisen ajoituskin osui kerrassaan nappiin. Saakohan lapseni pitää hatun päässään, kun menee tänään oopperan lavalle esiintymään? No, ainakin tiedämme, miltä Vilkastus näyttää viisikymppisenä.

Henkistä kasvua odotellessa

Herra Rimasko on taas pyrähtämässä. Teinipoika kasvaa kasvamistaan. Komensin Rimaskon laittamaan jotain verkkareita asiallisempaa päälleen, kun oli menossa TET-jaksolleen. Poika yritti sulloutua farkkuihinsa ja vaikeroi: ”Kyllä nää vielä kuukausi sitten mahtuivat”. Eivät mahtuneet enää. Eivätkä mitkään järkevät paidatkaan.

ruokaa

Vaatekaupoilla asioidessamme törmäsimme myös puhelinliittymiä kaupittelevaan tyyppiin. Verenpaineeni nousi välittömästi parilla pykälällä, kun kaupustelija väkisin pyrki juttusille. Kerroin operaattorimannekiinille, että liittymäasiat ovat koko perheen osalta nyt kunnossa ja päivitettyjä. Nuorimmaiseni on pitänyt huolen, että asioin usein hankkimassa uusia liittymiä, jolloin vanhojen päivitykset samalla onnistuvat. Herra myyjä totesi lopuksi ystävällisesti, että ”hienoa, mutta jos sulle tulee mitä tahansa mieleen, mikä ärsyttää, niin tule käymään liikkeessämme”. Osoitin vieressäni sojottavaa Rimaskoa ja vastasin: ”Nyt kun tuli puheeksi, niin nämä teinit usein ärsyttävät”. Harmi, etten älynnyt ottaa kuvaa myyjän naamasta.

Vaatekauppakäynti jätti ammottavan loven kukkarooni. Onneksi teinit kuitenkin huolehtivat  hyvinvoinnistani. Erityisesti Rimasko huolehtii, etten kerää ylimääräisiä kiloja kehooni.

Tässä aamupalani, jonka raavin huolellisesti kasaan puurokattilasta.

aamupala

Kysyin kattilaa kyhnyttäessäni, että saanko ottaa loput. Sarkasmiani ymmärtämätön Rimasko ilmoitti, että kyllä hänen lautaselleen vielä mahtuisi. Vilkaisin herran lautasta. Ei olisi mahtunut.

Tässäpä pyrähtävän pojan esimerkkiateria viime viikolta.

small snack for teenager

Koska läjästä on hankala havaita aterian koostumusta, niin selvennettäköön se tässä: Yksi kokonainen ja puolikas siikafilee, reilu puolikiloa lohkoperunoita, joka huudottiin pohjattomaan mahalaukkuun litralla maitoa. Salaattiosasto tietysti erikseen, kun lautasessa sattui olemaan reunat.

food

Ovat perheemme teinit olleet muutenkin avuksi. Esimerkiksi kyhäämällä upean hedelmäasetelman vieraiden silmäniloksi, kun järjestimme Vilkastuksen syntymäpäiväjuhlia.

upea hedelmäasetelma

Se on kuulkaa hienoa asioida opettajien, sukulaisten ja muiden tuttujen kanssa pippeliteeman merkeissä. En tohdi ajatella minkälaisen mielikuvan kotiväestämme ihmiset ovat saaneet. Ei kovin tervettä.

Tasapainoista perhe-elämää

Vilkastuksen luokkakaveri kävi kyläilemässä. Tulos: Esikoisen 600 €:n läppärin näyttö hajalla. Tapahtumien kulku täysi mysteeri. Pidän todennäköisimpänä, että toinen riihipiruista on kiivennyt pöydälle ja astunut läppärin kannen päälle.

Rimaskon läppärin uusi näytönsäästäjä.

Rimaskon läppärin uusi näytönsäästäjä.

Tokaluokkalainen antoi kaverinsa näpliä kännykkäänsä. Tulos: Prepaidin 20 € saldo haihtui parissa päivässä nettisurffailuun. Ei auttanut, vaikka olin säätänyt puhelimeen surffailun eston. Näppäräsorminen pikkuerkki laittoi säädöt uusiksi.

Vilkastus otti eväät mukaan balettitunnille. Tulos: upouudet valkoiset balettitossut ovat ruskeankirjavat. Ja niissä on happaman omenan aromi.

Vilkastus lainasi isoveljelleen avainta. Tulos: Hysteerinen itkupuhelu aamulla minulle töihin, että reppu on kadonnut. Omaa verenpainettani nosti tieto, että Vilkastuksen avaimet on OMMELTU reppuun kiinni, ettei hukkaisi niitä jatkuvasti. Reppu kuitenkin löytyi itkupuhelun aikana ja lapsi ehti kouluun.

Tokaluokkalaisen vanhempainvartti. Tulos: Lapseni on vilkas ja sillä on vaikeuksia pysyä paikallaan. Vilkastus tosin osasi pelata korttinsa, kun kävi halimassa ensin opettajaansa ja sitten äitiään.

Rimasko laittoi pyynnöstäni pyykit illalla kuivumaan. Tulos: Aamulla sukat pieninä koppuraisina myttyinä, mutta kuivina.

Kuivuu ne pyykit ilman ripustamistakin.

Kuivuu ne pyykit ilman ripustamistakin.

Kasiluokkalaisen kokeeseen kuulustelu. Tulos: Lapseni on hilleri ja minä olen paviaani.

Teini taitteli maitopurkin. Tulos: Hirnuntaa ja hörötystä. No, kaikkihan sen tietävät minkä juttujen parissa 15-vuotiaiden miespuolisten ajatukset askartelevat.

Teinijätkän origami sai aikaan hilpeyttä.

Teinijätkän origami sai aikaan hilpeyttä.

Testosteroni on kehityksen jarru

Nyt se on todistettu. Testosteroni on kehityksen jarru. Luin eilen uusimmasta Tiedelehdestä (Tiedelehti 9/2014). Henkilökohtaisesti en koe uutista yllättävänä. Kyllä täällä kotona kyseinen seikka on tullut ilmi moneen otteeseen.

Eilen Vilkastuksen vanhempainillassakin poikalapsen huoltajan kannatti pitää matalaa profiilia. Tuli puhetta luokan vilkkaista oppilaista ja jatkuvista välituntihässäköistä. Yksi vanhempi kysyi, että onko opettaja ollut yhteydessä koteihin, jos lapsi on ollut usein osallisena näissä kärhämissä. ”Olen ollut yhteydessä parin pojan kotiin”, vastasi opettaja. Huomio, siis POJAN, ei lapsen.

Vilkastuksen toimista ei toistaiseksi ole tullut puheluita koulun suunnalta – vielä. Sen sijaan poikani katkaisi etuhampaansa elämänsä kolmansissa balettiharjoituksissa. Voisi kuvitella, että baletin kaltainen harrastus ei heti johda hammaslääkärin vastaanotolle, toisin on esimerkiksi jalkapallossa, jossa pojat ottavat kovaakin ”kontaktia” toisiinsa pelin tiimellyksessä. Sana ”kontakti” on miesten keksintö, joka tarkoittaa tönimistä, ryysimistä ja tyrkkimistä. Kaikki edellä mainittu on jopa jalkapallon sääntöjen mukaan sallittua ja joskus jopa suotavaa.

Vilkastuksen balettiopettaja oli kauhuissaan ja ihmetteli, kuinka Vilkastus oli jatkanut touhujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valaisin opettajaa luonnehtimalla miesvaltaisen perheen elämää: ”Meillä kolisee usein, että tämähän on vasta kolmas kerta, kun Vilkastusta hammaslääkärin kuskataan katkenneiden legojen (tai murtuneen leuan) tähden.”

Toisaalta, osaavat naisetkin hämmästyttää ajatuksen juoksullaan. Tyttäreni luokalla aloitettiin hpv-rokotukset viime keväänä. Tarkan harkinnan ja syvällisten seksikeskustelujen jälkeen päädyin tyttäreni kanssa odottamaan. Mielestäni 13-vuotiaani voi ottaa rokotteen myöhemmin, kun rokotteen seurauksista tiedetään enemmän. Eikä seksiteitse tarttuva hpv ole vielä uhkaamassa tytärtäni. Tämän kerroin myös koulun terveydenhoitajalle, joka totesi, että rokotteen voi ottaa myöhemminkin. Jostain syystä terkkari oli nyt syksyllä painostanut tytärtäni rokotteen ottamisella. Lapsi oli muistuttanut mitä äidin (minun) kanssa oli sovittu. Terkkarin sanoin: ”Tämä on sinun oma päätöksesi.”

Ja mistähän lähtien alaikäisille on suotu tämmöinen päätäntävalta? Kyllä 13-vuotias on mielestäni edelleen aikuisen vastuulla. Ihme hiostamista.

Palatakseni vielä miehisiin ratkaisuihin esitän lopuksi pari arvoitusta: Mistä tietää, että söimme punajuuri-vuohenjuustopaistosta eilen?

V: Löydät aamulla iloisen punaisia täpliä vessan renkaaltamme.

 

Kuva-arvoitus: Miehen vai naisen työmatkapyöräilyhiki paidan selässä?

musteläiskätesti

V: Miehen. Naisella tuo sama jutska on otsassa.