Rippijuhlien suunnittelun ABC miehiseen tapaan

kotityöt

A) Kanna pari päivää ennen rippijuhlia autotallissa muutaman vuoden viruneet jalkalistat olohuoneeseen. Kanna ne rippijuhla-aamuna parvekkeelle. Asenna jalkalistat kuuden vuoden kuluttua.

B) Leivo täytekakku ja vaadi ympäristöltäsi ylistystä tästä epäinhimillisestä ponnistuksestasi. Muut tarjottavat, kattamiset, siivoamiset ynnä muut kyyristelyt tapahtuvat ympärilläsi itsestään.

C) Seiso kalsareillasi keittiössäsi viisi minuuttia ennen kirkonmenojen alkua. Jos vaimosi hoputtaa sinua pukeutumaan, liiku verkkaisesti. Käytä kravattisolmun tekemiseen riittävästi aikaa. Saavu kirkkoon vartti myöhässä ja varasta ohjelmalehtinen lähtiessäsi.

Täytyy ihmetellä, että hengissä selvittiin tyttären pileistä.

mieskotityö

Ripitystä ja kasvatusta

Jatketaan vielä hetki tällä hengellisellä linjalla, kun Rimasko pääsi ripille viikon vaihteessa. On sangen mielenkiintoista järjestellä rippijuhlia hirveän työ- ja harrastuskiireiden keskellä. Alun perin konfirmaatiolauantai näytti vähintäänkin haasteelliselta:

klo 12: Rimaskon konfirmaatio
klo 13 Vilkastuksen fudispeli
klo 14 tyttären voimistelukisat
klo 17 Rimaskon fudispeli

Sekä siihen päälle kaikki siivoilut, leipomiset yms. sepeämiset, joita myös pienimuotoisiin juhlallisuuksiin yleensä liittyy. Kuten esimerkiksi sopivien vaatteiden löytäminen lapsille, jotka kasvavat salaa yhdessä yössä ulos kaikista vaatteistaan. Toisaalta, lauantain aikataulu näytti melkoisen leppoisalta verrattuna edeltävän arkiviikon ohjelmaan. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että kaikki piti tehdä perjantai-illan klo 20 ja lauantaiaamun klo 10.30 välissä. Jälkikäteen ajatellen, miksi edes imuroida ennen juhlia, kun vieraiden kyläilyn jälkeen kakunmuruset ovat kuitenkin lattioilla?

siivoaminen on arsesta

Monen käänteen jälkeen lauantainen aikatauluruuhka vähän helpottui. Siivoilut ja tarjoilutkin valmistuivat, tosin melkoisen stressaamisen hedelmänä. Stressilläni on ilmeinen vaikutus etenkin lapsiini. Täyteen ahdetussa kirkkosalissa herra Vilkastuksen kärsivällisyys alkoi tulla päätökseensä. Vilkastus oli jäänyt täysin vaille huomiota kaiken sähläämisen keskellä. Ja nytkin rangaistiin: Piti istua hiljaa paikallaan – niin kuin kirkossa.

Konfirmaatiojumalanpalvelusohjelmassa (kiitos suomen kielelle yhdyssanoista!) oli 8 sivua. Sivulla 1 lapsi kysyi ensimmäisen kerran tuskastuneena: ”Kestääks tää vielä kauanki?” Kysymys toistui tästä eteenpäin viiden minuutin välein. Vilkastus kyllä jaksoi olla lähes paikallaan koko puolitoista tuntia. Mitä nyt pyöri ja valui penkillään ja kumarteli tämän tästä poimimaan lattialle pudottamaa onnenrahaansa. Sain useampia paheksuvia silmäyksiä takanamme istuvalta himouskovaiselta kööriltä, joka lausui rukoukset hartaasti väräjävällä äänellä.

Pahaa silmää jakaneille: Siitäs saatte. Ja siitä.

Pahaa silmää jakaneille: Siitäs saatte. Ja siitä.

Lopulta pääsimme kahvittelemaan kotiin. Tarjottavat tekivät erinomaisesti kauppansa, eivätkä (lapsi)vieraatkaan riehaantuneet. Äidin koira ainoastaan vähän tohkeili saamastaan huomiosta (=juusto- ja nakkipaloista). Kristilliset rippibileet saatiin päätökseen hyvissä ajoin ja ripitetty Rimasko ehti fudispeliinsä. Päätimme lähteä koko perhe fudiskentälle, kun ulkoilut olivat jääneet niin vähiin.

Ulkoilu olikin oiva keksintö. Vilkastus ryntäili pari tuntia tauotta ympäriinsä pallon kanssa tai ilman, välillä tehden kärrynpyöriä ja piruetteja. Ystäväperheen rouva ihmetteli Vilkastuksen ehtymättömiä voimavaroja. Samainen nainen kertoi bonganeensa lapsemme eräänä päivänä bussipysäkiltä konttaamasta. Jopas selittyivät mustuneet polvet ja rikkoutuneet hanskat.

Otin Vilkastuksen pään käsieni väliin ja käänsin hänen katseensa ystäväperheen rouvaa kohti.
” Tämä tässä on N.N. Hän näkee sinut, kun kuljailet koulumatkalla typeriä temppujasi. Ja aika moni muukin näkee. Että kannattaisi olla ihmisiksi.”
Vilkastus ei kommentoinut mitään. Kunhan jatkoi liihotteluaan. Eikä aikaakaan, kun huomasin lapseni kierivän alas rapaista mäkeä kyljellään ja konttaavan juuri N.N:n viereen. ”Näiksä mun tempun?”, kysyi  yltä päältä kurainen lapseni kauhistuneelta perheystävältämme.

Miten se nyt olikaan? ”Koko kylä kasvattaa” vai ”kaikkihan apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään.” Kallistun kohdallamme apinaversioon.