Jeesustelijat

jeesustelijat

Kuulin fudiskentän laidalla kahden äidin keskustelun. Ensimmäinen äiti taivasteli toiselle, että hänen viidesluokkalaisensa oli pahoittanut mielensä. Opettaja oli kuulemma tiuskaissut ”pää kiinni”, kun kyseinen luova lapsi oli jutellut luokassa. Lapsi ei ollut äidin mielestä tehnyt mitään väärää. Siinä fudiskentän laidalla nämä kaksi supermammaa pohtivat, että pitäisikö tehdä valitus johonkin. En tiedä mihin päätyivät.

Olin jokseenkin tyrmistynyt. Mitä tuollaisten äitien päässä liikkuu? Jos irmelieemeli ei osaa pitää suutaan kiinni, niin opettaja VOI hermostua. Inhimillistä, vaikka ei kovin suotavaa. Itse olisin lähinnä ärtynyt lapseni kantelusta ja kysynyt, että mikset pitänyt päätäsi kiinni? Ja nykyään viidesluokkalaistenkin suusta pääsee kirosanoin höystettyä tekstiä päin opettajien naamaa, joten ”pää kiinni” on niissä ympyröissä kohtalaisen lempeä kehoitus vaieta.

Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata näiden kahden äidin ilmeitä, kun 7 vuotiaiden fudisvalmentaja käytti täsmälleen samaa vaikenemiskäskyä laumalle hyperaktiivisia poikia. Valmentaja jopa komensi muutaman viikarin jäähylle. Rajua.

Fudisvalmentaja puhutteli myös omaa poikaani. Tällä kertaa ei riehumisesta tai pelleilystä, vaan liian kovaa taklaamisesta ja jaloille potkimisesta. Vilkastus oli treenien jälkeen huuli pitkällä ja kiukkuinen kuin ampiainen. Kysyin pojaltani, että mikä harmittaa? Kerroin, että valmentaja oli ihan oikeassa huomauttaessaan jaloille potkimisesta, vaikka se olisikin vahinko ja oman ikäisiä ei voi taklata kuten 15 vuotiasta veljeä. Samassa Vilkastuksen harmi purkautui keskellä ostaria itkun sekaisen huudon ryydittämänä: ”Vitsit mitä itkupillejä!”