Koiramummuus

hyper_dog

Olen joskus vakavassa mielenhäiriössäni harkinnut koiraa orkesterimme jatkoksi. Onneksi olen vain koiramummu. Koiramummuus tarkoittaa, että voit iloita koirasta ilman huolehtimis- ja kasvatusvastuuta. Ja pahimman kriisin koittaessa on joku, joka hakee sudensukuisen eläimensä hoiviinsa.

Äitini koira on aina yhtä sekaisin riemusta meille tullessaan. Laku saa meillä herkeämätöntä huomiota, leikkiä ja rapsutuksia. Laku on meidänkin perheelle niin kovin rakas.

Koiranhankintasuunnitelmani saivat vähän realistisempaa perspektiiviä, kun Laku oli hoidossamme viikonlopun.

Viikonlopun ”koiraohjelma” oli seuraava:

Perjantai klo 16: Laku saapui innosta piukeana. Koira veti hirveät hepulit heti oven avattuani ja juoksi kaikki matot rullalle, kynnet parketilla luistellen noin vartin.

klo 17: Tarjosin Lakulle ruokaa. Petoeläin nielaisi murto-osasekunnissa täyden kulhollisen lihaa ja koiran nappuloita.

klo 17.30: Laku seuraa minua kuin hai laivaa. Itkee oven takana, kun halusin asioida vessassa yksin.

klo 18-20: Jumalattoman pitkä kävelylenkki raikkaassa kaatosateessa, jonka aikana yritin opettaa Lakulle hihnassa nätisti kulkemista. Jäi yrityksen asteelle.

klo 21-22: Mies vei Lakun lenkille. Oli kuulemma eläimessä virtaa vaikka muille jakaa.

klo 23.30: Raotan kerrostalon alaovea yöpukusillani ja pyydän Lakua pissaamaan pusikkoon. Koira tottelee. Pyydän koiraa tulemaan takaisin sisälle. Koira ei tottele. Yöpaitajuoksentelua.

klo 23.40: Näytän Lakulle nukkumapaikan ja kömmin itse peiton alle.

klo 23.40:Kuulen kynsien rapinaa ja koiran hengityksen. Laku istuu ja pöllistelee minua pimeässä.

klo 23.45: Tassut ilmestyvät tyynylleni. Laku pesee kasvoni pontevin nuolaisuin. Äsken se nuoli alakertaansa.

klo 00.10: ”Grrrr”. Joku naapureistamme kulkee rappukäytävässä. Roikutan kättäni sängystä ja paijaan koiraa.

klo 01:10: ”Mrf, GRRRRR!” Naapuri kolistelee tai jotain.

klo 02-05: Totean, että Laku on hyvä liikkeentunnistin. Kaikki naapurien aiheuttamat kolahdukset saavat koiran murisemaan.

Lauantaina aamulla klo 05.30 Laku haluaa pissalle. Koira sekoaa riemusta, kun huomaa herättäneensä minut. Vedän sadekelin vaatteet niskaani ja käytän koiran pienellä aamukierroksella korttelin ympäri. Kyykin pusikossa ja kerään Lakun kakkoja pussiin huomatakseni, että pussissa on reikä. Yök.

Koko lauantain ohjelma on kopio perjantaista, paitsi sataa enemmän ja koiraa ulkoilutetaan koko aamupäivä. Jalkani särkevät pitkistä kävelylenkeistä. Löydän mustia mustinkarvoja joka paikasta, myös ruokalautaseltani.

Yöllä klo 03.10 Laku ilmoittaa naapurin liikkeistä sadannen kerran yön aikana. Mietin, että minulle riittää mainiosti koiramummuus. Omaa ei oteta.