Tutkija-ainesta

Veljensä jäätyä liukuporrasansaan, piti lukion ekaluokkalaisenkin kokeilla. Rimasko oli oikein yrittänyt ehdoin tahdoin työntää jalkaansa liukuportaan rakoon. Ei ollut onnistunut. Sikäli lohduttava tieto, että oli kokeillut vanhoilla kengillään. Eikä niillä uusilla ja kalliilla.

omat 013

Miksi, oi miksi?

 

 Nyt kun tutkijuus tuli puheeksi, niin tässä esimerkkiä kollegaltani: ”Kuinka otan kommentit tutkimusartikkelistani vastaan”

omat 011

Kollega äärimmäisen vastaanottavaisena.

Tieteen vastapainoksi perheessämme on yksi taiteilijakin. Ensimmäisen kerran elämässään herra Vilkastus itse vaati hiljaisuutta – ihmeiden aika ei ole ohi.

omat 068

Mainokset

Vähemmän terveitä harrastuksia

Ei ihan menny niinku strömsöössä. Kenkäteline valmistui eilen. Kolmen vuoden tarkan harkinnan ja suunnittelun jälkeen se on valmis. Tiedoksi, että tein sen lopulta itse, kun kyllästyin miehen ”suunnittelutyöhön”.

Sulaketaulun etulevy valmistui, enkä edes sokeutunut. Muutama aivosolu korkeintaan liukeni sitä maalatessani. Lopputulokseen pääseminen oli varsinainen kärsimysnäytelmä. En paljasta tässä miten pääsin lopputulokseen. Liian noloa. Sanotaan nyt vaikka niin, että kompressori ja hiekkapuhallin eivät auttaneet. No, ainakin sulaketaulu näyttää lopulta juuri siltä, kuin halusinkin.

 sulaketaulun etulevy

Kolmasluokkalaiselle kellonajat ovat edelleen täyttä hepreaa. Tässäpä ratkaisu, että lapsi ehtii harrastuksiinsa.

aikataulu

 Ja Rimasko harrastaa edelleen treeni- ja kouluvaatteiden integroimista.

vaatteiden viikkaus

Erilainen lapsi

Tokaluokkalaiseni on rakastanut esiintymistä ja huomion keskipisteenä oloa. Ihan aina. Eikä tämä ominaisuus ole todellakaan esimerkin tai kasvatuksen tulosta. Meidät tuntevat tietävät, että kuulun mieheni kanssa niihin punasteleviin ihmisiin, jotka yrittävät piiloutua toistensa selän taakse kaikissa julkisissa tilanteissa.

Kolmas lapseni otti yleisön haltuunsa jo synnytyssalissa. Jalkopäähäni kerääntyi kaksi synnytyslääkäriä, lasten lääkäri, kätilö ja lasten hoitaja hämmästelemään yllätysperätilasynnytystä. Sanoisin, että vähemmän hilpeä tilanne tällaiselle ujolle ihmiselle.

ujo

Vilkastus pääsi tänään parrasvaloihin koulun kevätesityksessä. Tokaluokkalainen liihotteli 8. luokkalaisten tyttöjen keskellä tyllihameessa heitellen kukkasia. Rimasko röyhelöhameiselta veljeltään:

– Etkö sä pelkää, että kaverit nauraa sulle?

– Ei ne naura.

– Mistä tiedät?

– Koska mulla on kaikki naiset.

Menipä isoveli hiljaiseksi. Kerrankin.

baletti

Terveitä harrastuksia tai sitten ei (osa 2)

Pääsiäisen maalaamisoperaatioon liittyy eräs verenpainetta nostattava juttu. Sulaketaulu.

Sulaketaulu sojottaa nakuna eteisemme seinällä. Varsinainen rumaahinen.

Tällainen harmaa (ei meidän taulu, mutta tästä saa näkemystä)

Tällainen harmaa (ei meidän taulu, mutta tästä saa näkemystä)

Eteisen seinää pestessäni ennen maalaamista silmäilin sulaketaulua. Tiedän, että ne voi piilottaa sulakekaappiin. Ajattelin, että sellainen valkoinen kotelo on oikeastaan yhtä ärsyttävä, että Feng shuit taatusti menee pilalle, jos se kotelo ruuvataan siihen törröttämään.

Sain jostain (ehkä olkapäälläni istuvalta punaiselta sarvipäiseltä tyypiltä, jolla on hiilihanko kädessään) idean, että minäpä maalaan sulaketaulun etulevyn paloauton punaiseksi. ”Jos se kerran on näkyvissä, niin näkyköön kunnolla” –näkemyksellä. Mies siihen, että maalaa, idea hyväksytty.

Irrotin sulaketaulun etulevyn ja hioin sen huolellisesti. Kiersin etsimässä spraymaalia huoltoasemilta pääsiäispyhinä. Ei löytynyt. Totesin, että huoltoasemilla myydään sukkia, kaljaa ja karkkia. Autojen varaosia tai autojen huoltoon liittyviä kapistuksia sen sijaan ei.

Onneksi kaupat aukenivat tiistaina ja sain punaisen maalini. Riensin töiden jälkeen askarteluhuoneeseen maalauspuuhiin.

Maali ei tarttunut typerään sulaketaulun etulevyyn tasaisesti. Siihen jäi reikiä. Sain spraymaalista kuitenkin mojovan päänsäryn.

Vastaava maalaustulos, tosin jonkun poloisen anti-michelangelon jäljiltä ja auton konepelillä.

Vastaava maalaustulos, tosin jonkun poloisen anti-michelangelon jäljiltä ja auton konepelillä.

Keskiviikkona hinkutin levyä uudestaan hiekkapaperilla ja maalasin taas. Maali ei edelleenkään levittynyt kuin Strömsössä. Tätä rataa jatkoin sitkeästi perjantaihin asti. Tuloksena ainoastaan yhä kamalampi päänsärky. Lopulta ronkin internetistä tiedon, että vasaralakan päälle ei voi maalata, jos siinä on silikonia. Kiva tietää.

Ostin tänään hiekkapuhaltimen ja kompressorin. Käsi ylös, että kuinka moni naisihminen osti tänään kompressorin?

blogi 007

Vaikka taloyhtiössämme on hiljaisuus vasta illalla kymmeneltä, en iljennyt rytyyttää kompressoria askarteluhuoneessa enää yhdeksän aikaan. Niinpä paholaisen suunnittelema sulkataulun etulevy jäi ”vaiheeseen”. Päänsäryn sijasta sain hiekkaa silmämuniani hiertämään suojalaseista huolimatta.

Etulevyä on "laitettu" pian pari viikkoa.

Etulevyä on ”laitettu” pian pari viikkoa.

Pääsen huomenna jatkamaan tätä uutta rentouttavaa harrastusta. Voi auvoa ja iloa!

Kuvitelmat vs todellisuus

Kuvitelmien ja reaalimaailman välillä tuntuu olevan ammottava kuilu. Tässä pari esimerkkiä.

Voisi kuvitella, että useamman päivän kestänyt joulusyöminen sammuttaisi myös kasvavan teinin nälän. Ei sammuta.

Alla kuva Rimaskon seisovasta pöydästä rohmuamasta lounaasta vuoden vaihteessa. Ravintolan henkilökunta katseli kauhuissaan lasteni aiheuttamaa hävitystä, joka kohtasi notkuvia noutopöytiä. Ihme, etteivät huudelleet sieltä ravintolasta perään ja vaatineet maksamaan lisää.

Illalla nääntymystään valittanut Rimasko lappoi mahaansa vielä punajuuripaistosta, ruisleipää ja laatikollisen suklaata.

Voisi myös kuvitella, että akvaarioharrastus ei aiheuta ruumiinvammoja tai hepuleita.

Akvaariostamme livistäneet rantahämähäkit ovat nostattaneet joissakin vieraissamme alkukantaista ahdistusta. Kerrottakoon tähän väliin, että rantahämähäkki (Dolomedes fimbriatus) on Suomen suurimpia hämähäkkejä.

Rantahämyri

Nämä karvaiset vikkeläliikkeiset veikot voivat olla 7 cm pitkiä jalkoineen ja niiden kipeä puraisu vastaa ampiaisen pistoa. Jostain syystä muutamat meillä kyläilleet ovat saaneet hepulin, kun olen kertonut hämppyjen yhä lymyilevän karkuteillään ja kehottanut tutkimaan kengät ennen jalkaan laittamista. Naapureille en ole kertonut. Joku voisi ylireagoida (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1418605505223.html).

hämppy

Ruumiinvamman sain  pari päivää sitten. Vaihdoin akvaarion vesiä ja lappoletku luiskahti kädestäni lattialle. Hyökkäsin letkun perään pelastaakseni parketin tulvalta ja iskin nenäni akvaarion reunaan. Tuloksena siisti viilto silmien välissä, josta nenäluuni kurkisteli iloisesti. Mies hukutti minut empaattisuuden tulvallaan: ”Miks sä noin teit?”

On kyllä mahtavaa palata työpaikalleen lomien jälkeen turpaan saaneen näköisenä ja selitellä, että akvaarion vesiä vain vaihdoin.

Kestävyystesti kasvattajille

kasvatus

Tällä yksinkertaisella pikatestillä voit karkeasti arvioida henkisen kestävyytesi ja kasvattajan kykysi. Riemumieliset esimerkkitilanteet perustuvat tosielämään ja kuluneeseen viikkooni.

1. Olet yhden päivän aikana auttanut lasta etsimään kadottamiaan avaimiaan jo kahdesti. Kontannut polvet kipeiksi lattialla kyyristellen  etsien avaimia, joiden pitäisi olla lapsen repussa kiinni ommeltuina. Selittänyt lapselle miljoona kertaa, että avaimet pidetään aina samassa paikassa ja tallessa. Nyt lapsi ilmoittaa hukanneensa avaimensa kolmannen kerran. Mitä teet?

a) Vastaat lapselle lempeästi hymyillen:  ”Etsitäänpäs yhdessä!”

b) Hautaat kasvosi kämmeniisi ja tiirailet lasta sormiesi välistä silmät kiiluen murhanhimoisesti.

 

2. Olet juuri kirjoittamassa vähintään Nobelin arvoista tutkimusideaasi, kun tokaluokkalainen keskeyttää puhelinsoitollaan, jota seuraa keskustelu:

– Onks kolme kertaa neljä viistoista?

–  Ei ole. Tarkistetaan läksyt yhdessä, kunhan pääsen kotiin.

– Miten niin se ei ole? Miksi ei muka ole viistoista!?

Miten vastaat?

a) Perustelet kärsivällisesti lapselle esimerkein, kuinka lasku ratkaistaan.

b) Painat punaista luuria Nobelidea päästäsi karanneena ja kiristelet hampaitasi.

 

3. Nouset lämpimästä vuoteestasi ja hoiput umpiväsyneenä pimeän kämpän halki lääkitsemään yskivää lastasi. Astut legopalikan päälle koko painollasi. Miten reagoit?

a) Siivoat legopalikan pois lattioilta kuleksimasta.

b) Säpsähdät ja älähdät  perkeltäen.

 

4. Olet saattamassa lastasi jalkapalloharjoituksiin. Lapsi liihottelee ympäriinsä eikä katso eteensä, vaikka olet kyseisestä asiasta vähintään tuhat kertaa muistuttanut. Kuinka ollakaan, lapsi astuu kadunreunusnurmikolla lojuvaan koiran sontamakkaraan. Miten suhtaudut tapahtuneeseen?

a) Harmittelet tapahtunutta ja autat lastasi siivoamaan kenkänsä.

b) Saat A-luokan hermoromahduksen julkisella paikalla.

 

Eniten a-vastauksia: Olet joko alakoulun opettaja tai muu yli-ihminen. Vaihtoehtoisesti olet vahvasti lääkitty jollain kolmiolääkkeillä.

Eniten b-vastauksia: Sinulla on enemmän kuin yksi lapsi. Yleensä ventovieraat neuvovat auliisti, kuinka voisit suoriutua paremmin vastuullisesta kasvattajan tehtävästäsi. Henkistä tasapainoasi epäillään, vaikka et kadulla kulkiessasi vetäisikään kirjolohta narulla perässäsi.

auts

Miehisiä ratkaisuja osa 3

Vilkastus ilmoitti (taas vaihteeksi) hukanneensa bussilippunsa, kun hain hänet tanssiharjoituksistansa. ”Mutta se on on kotona”, kiirehti lapsi huomauttamaan, kun näki kiivastuneen ilmeeni. Minä siihen, että mitenkäs sinä tänne olet päässyt ilman lippua?

”Mä sanoin, että mä olen kuus”, tuumasi miehen alku ylpeänä ratkaisustaan.

Kotiutuessani haistoin välittömästi, että biojätteessä muhi edellisen illan kalanperkeet. Jostain syystä kaamea mädän löyhkä hälveni, kun lähestyin keittiötä. Kurkkasin biojäteastiaan vain havaitakseni, että mies oli älynnyt jo viedä sen menneessään aamulla töihin. Pisteet siitä.

Peruutin takaisin eteiseen ja kummastelin pilaantuneen kalan hajua. Kyykistyin haistelemaan mattoa, jos vaikka biojätepussi olisi vuotanut mätää kalamehua mattoon. Matto oli viaton.

Seurasin nenääni. Ikkunat härmistävä löyhkä tulikin Rimaskon huoneesta. Kääntelin tavaroita ja ihmettelin silmät vetistellen kammottavaa hajua. Lopulta silmäni osuivat fudiskassiin. Olisin tarvinnut kassin avaamisessa hengityssuojainta. Fudissukat ne vain ”haisivat voimalle”, kuten miespuoliset yleensä mainostavat pukuhuoneidensakin katkua.

Nuoren miehen logiikalla ilmeisesti odotetaan, että sukat kirjaimellisesti ryömivät itsekseen pyykkiin.

En edes odottanut, että Rimasko tulisi kotiin ja kiikuttaisi itse sukkansa pyykkikoriin. Tungin keinokuituiset sukat ja kaiken muunkin herran urheilukassista suoraan pesukoneeseen. Enkä todellakaan noudattanut 40 asteen hienopesumerkintää.

Tästä päästäänkin tämän aamuiseen. Pesitkö sä mun sukat? Missä ne on? Missä mun paita on? Entä mun säärisuojat? Ja sitä rataa. Lopulta ärsyynnyin kysymystulvasta ja viittasin mieheen, että kysykää välillä isältänne  ja kiiruhdin vessaan. Vähän ajan kuluttua kuulin, kuinka Vilkastus toteutti pyyntöni ja kysyi isältään: Missä äiti on?

sukat haisee

Testosteroni on kehityksen jarru

Nyt se on todistettu. Testosteroni on kehityksen jarru. Luin eilen uusimmasta Tiedelehdestä (Tiedelehti 9/2014). Henkilökohtaisesti en koe uutista yllättävänä. Kyllä täällä kotona kyseinen seikka on tullut ilmi moneen otteeseen.

Eilen Vilkastuksen vanhempainillassakin poikalapsen huoltajan kannatti pitää matalaa profiilia. Tuli puhetta luokan vilkkaista oppilaista ja jatkuvista välituntihässäköistä. Yksi vanhempi kysyi, että onko opettaja ollut yhteydessä koteihin, jos lapsi on ollut usein osallisena näissä kärhämissä. ”Olen ollut yhteydessä parin pojan kotiin”, vastasi opettaja. Huomio, siis POJAN, ei lapsen.

Vilkastuksen toimista ei toistaiseksi ole tullut puheluita koulun suunnalta – vielä. Sen sijaan poikani katkaisi etuhampaansa elämänsä kolmansissa balettiharjoituksissa. Voisi kuvitella, että baletin kaltainen harrastus ei heti johda hammaslääkärin vastaanotolle, toisin on esimerkiksi jalkapallossa, jossa pojat ottavat kovaakin ”kontaktia” toisiinsa pelin tiimellyksessä. Sana ”kontakti” on miesten keksintö, joka tarkoittaa tönimistä, ryysimistä ja tyrkkimistä. Kaikki edellä mainittu on jopa jalkapallon sääntöjen mukaan sallittua ja joskus jopa suotavaa.

Vilkastuksen balettiopettaja oli kauhuissaan ja ihmetteli, kuinka Vilkastus oli jatkanut touhujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valaisin opettajaa luonnehtimalla miesvaltaisen perheen elämää: ”Meillä kolisee usein, että tämähän on vasta kolmas kerta, kun Vilkastusta hammaslääkärin kuskataan katkenneiden legojen (tai murtuneen leuan) tähden.”

Toisaalta, osaavat naisetkin hämmästyttää ajatuksen juoksullaan. Tyttäreni luokalla aloitettiin hpv-rokotukset viime keväänä. Tarkan harkinnan ja syvällisten seksikeskustelujen jälkeen päädyin tyttäreni kanssa odottamaan. Mielestäni 13-vuotiaani voi ottaa rokotteen myöhemmin, kun rokotteen seurauksista tiedetään enemmän. Eikä seksiteitse tarttuva hpv ole vielä uhkaamassa tytärtäni. Tämän kerroin myös koulun terveydenhoitajalle, joka totesi, että rokotteen voi ottaa myöhemminkin. Jostain syystä terkkari oli nyt syksyllä painostanut tytärtäni rokotteen ottamisella. Lapsi oli muistuttanut mitä äidin (minun) kanssa oli sovittu. Terkkarin sanoin: ”Tämä on sinun oma päätöksesi.”

Ja mistähän lähtien alaikäisille on suotu tämmöinen päätäntävalta? Kyllä 13-vuotias on mielestäni edelleen aikuisen vastuulla. Ihme hiostamista.

Palatakseni vielä miehisiin ratkaisuihin esitän lopuksi pari arvoitusta: Mistä tietää, että söimme punajuuri-vuohenjuustopaistosta eilen?

V: Löydät aamulla iloisen punaisia täpliä vessan renkaaltamme.

 

Kuva-arvoitus: Miehen vai naisen työmatkapyöräilyhiki paidan selässä?

musteläiskätesti

V: Miehen. Naisella tuo sama jutska on otsassa.

Tutkijat kannustavat kellimään

Tutkijana ährään syksyisin apuraha- ja hankehakemuksia ties minne säätiöihin, jotta saisin pitää työpaikkani ja pystyisin lyhentämään asuntolainaani jatkossakin. Useimmista säätiöistä tai rahastoista ei vaivauduta edes vastaamaan, eikä ympäristötutkimuksiin meinaa millään herua rahoitusta. Sen sijaan rahoittajat ovat lämmenneet mm. metsäkellinnälle. Kaikki joukolla kellimään! Jatkokurssi maksaa vain 20 €.

Vetää sanattomaksi. Miten terveet voivat kilpailla tämmöisten kanssa?

Toinen, kellimistä läheltä liippaava ajankohtainen tutkimus, on myös puhuttanut kuluvalla viikolla: ”Nuorten kouluaamut myöhemmiksi”.

Ylen uutisessa kerrottiin, että teinien pitäisi saada nukkua pidempään kouluaamuisin, kun he menevät niin myöhään nukkumaan. Unitutkija Markku Partisen sanoin: ”Muutos on biologinen. Kun alakouluikäinen lapsi menee ongelmitta nukkumaan kello kahdeksan tai yhdeksän, murrosikäiselle ei välttämättä tule uni silmään kuin vasta yhdentoista jälkeen.”  Partinen siteerasi amerikkalaistutkimusta ja rohkaisi opetushallitusta myöhentämään kouluaamuja, sillä jenkit huomasivat myöhäisempien kouluaamujen parantaneen opintomenestystä.

Uutisessa ilmaistiin myös huoli, että koulupäivän venyminen toisesta päästä haittaisi nuorten urheilutreenejä. ”Valtaosallahan ei ole mitään treenejä koulun jälkeen. Aktiiviurheilijoita on vain pieni osa koululaisista”, herra Partinen huomautti. Tähän tulokseen Professori Partinen on päätynyt mitä ilmeisimmin nk. hv-menetelmällä*.

Ainakin kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan 47 % pojista ja 40 % tytöistä harrastaa liikuntaa urheiluseurassa. Siihen sitten kulttuuriharrasteet yms. päälle. Mielestäni aika suuri ”vähemmistö”, joka unitutkijan mielestä on yhdentekevää sakkia.

Miten tähän on tultu?  Ihan tutkija tarvittiin tähänkin sanomaan, että teinit ovat väsyneitä aamuisin, kun kukkuvat yömyöhään! Tälle tutkijalle Nobel heti.

unikeko2Uteliaisuuttani kävin perehtymässä näihin ylistettyihin amerikkalaisiin tutkimuksiin. Kaikissa niissä oltiin yksimielisiä yhdestä asiasta: Liian vähäinen uni tekee väsyneeksi (Heureka!) ja pitkässä juoksussa univaje huonontaa pilttien oppimistuloksia.

Pari mielenkiintoista seikkaa voisin mainita näistä tutkimuksista:

  • Kyseisessä tutkimuksessa koulujen aloitus oli kello 07:10-07:30 välillä.
  • Tutkituilla vain 5 %:lla oli kotona nukkumaanmenoaika (=säännöt kotona).
  • Tutkittujen nuorten perheistä 80 % oli sellaisia, joissa molemmat vanhemmat olivat työttöminä.
  • Nuoret valvoivat tolkuttoman myöhään ja nukkuivat vastaavasti puoleen päivään viikonloppuisin.

Aika nopeastihan tästä voisi vetäistä yhteenvedon, eli diskun, niin kuin tutkimusmaailmassa on tapana sanoa: ”Nuoret, joiden perheissä ei ollut mitään säännöllistä rytmiä, menivät nukkumaan arkisin liian myöhään ollakseen aamulla koulun alkaessa virkeitä. Viikonlopun rilluttelu sekoitti vielä lisää rytmitöntä elämää.” Siinä alkuperäisessä paperissa diskun pituus tosin oli reilut 4 sivua. Ihme selittelyä.

Itse varsinaiseen ongelmaan, eli liian myöhään nukkumaan menoon näissä tutkimuksissa ei oikeastaan puututtu. Todettiin, että erilaiset aktiviteetit ja stressi viivästyttivät nuorten nukkumaan menemistä. En löytänyt tutkimusta, jossa osoitettaisiin, että teinien viivästynyt nukkumaanmenoaika olisi pelkästään biologinen. Itse tutkijana (hv-menetelmällä) sanoisin, että teinitkin oppivat ja sopeutuvat aikaiseen nukkumaan menoon, kun siihen kannustetaan ( tai pakotetaan). Kyllä nämä omanikin hilluisivat yömyöhään esimerkiksi tietokoneitaan tai kännyköitään räpläten, jos siihen annettaisiin lupa. Ovatpa teinini myös kokeilleet  nukkumaanmenoajan jälkeen  sitä räplyytä kotimme sääntöjä uhmaten. Lopetin  kokeilun karusti takavarikoimalla ko. hupilaitteet.

Ei se teinien univelka sillä kuittaannu, että koulut alkaisivat myöhempään. Ongelman ytimessä ovat kyvyttömät aikuiset, jotka eivät laita lapsiaan ajoissa nukkumaan. Eikä se näytä nykyaikuisillakaan helppoa olevan. Aika moni aikuinenkin kökkii tietokoneen tai telkkarin ääressä vuorokauden vaihteessa, vaikka mieli ja keho olisivat huutaneet unta monta tuntia sitten.

Ihme mouhottamista kouluaamujen myöhentämisestä. Että pitäisi kelliä aamuisinkin? Otetaanpa pari askelta takaperin, niin saadaan tähän uutta näkökulmaa. AARGH!

Tietenkään ei aloiteta myöhemmin, sanoohan sen jo järki. Ja toivottavasti myös opetushallitus.

 

*hv-menetelmä = hihasta vedetty, sama kuin stetsonmenetelmä eli hatusta vedetty.

Terveitä harrastuksia tai sitten ei

Kevät tekee sitkeästi tuloaan ja kaikenlaisia lenkkeilijöitä on ryöminyt esiin koloistaan. Paria asiaa olen jo ehtinyt ihmetellä tässä kevään aikana: Tyhjän hilloamista ja superhessukalsareita.

Oi kaikki lenkkeilyä harrastavat ihmissielut: Miksi hyppelehditte paikoillanne tullessanne liikennevaloihin? Ihan kuin teillä olisi hirvittävä pissahätä. Mikähän maailman onnettomuus tapahtuisi, jos seisoisi vain nätisti hosumatta ja hiljaa paikoillaan? Kyllä hien uudestaan ehtii pintaan samaan, vaikka hetken niissä liikennevaloissa joutuisi seisomaankin. Ihme pelleilyä. Viimeksi asioidessani kaupungilla mieleni teki ärähtää vieressäni eestaas hilloavalle naiselle, että nyt se sohiminen loppuu. Hermoni ovat jo valmiiksi kireänä, kun joudun jatkuvasti seuraamaan herra vilkastuksen liihottelua ja pörräämistä. Ja yleensä vielä sen nielen 7 vuotiaalta. Mutta että aikuinen ihminen ei sen vertaa, että olisi hetken paikoillaan!

 

Toinen ihmetyksen aihe on ollut superhessukalsareiden = juoksutrikoiden hillitön suosio. En taida enää uskaltautua hikoilemaan rupisissa abiverkkareissani, kun  kaikki muut ovat pururadalla verhoutuneet viimeisimmän muodin ja tekniikan mukaisesti juoksutrikoisiin, juoksutakkiin, kompressiosukkiin (!) ja ties mihin juoksuhepeneisiin. Ihan turhaan te niitä hienoja trikooasuja kiskotte päällenne. Eivät ne vauhtia lisää. Sitä paitsi ulkonäkö tai varusteet eivät kerro yhtään mitään ihmisen juoksukyvyistä. Karu kohtalon sormi osoitti tämän minullekin.

Trikoot ovat nyt kuuminta muotia.

Trikoot ovat nyt kuuminta muotia.

Puolimaratonilla, ensikertalaisena silmäilin arvioivasti muita kilpailijoita. Alun ruuhkassa sumputuin kahden vanhemman naisen taakse. Tunnustan ajatelleeni suunnilleen näin: ”noille tantoille en todellakaan ole häviämässä”. Ajatukseni perustui edellä juoksevien noin + 50 vuotiaiden naisten habitukseen. Oli hyllyvää edessä ja takana. Porhalsin ikäneitojen ohi ja olin kirkkaasti alle 1.50 vauhdissa. Aina 18 kilometriin saakka. Sitten en jaksanut. Sinnittelin puolikkaan kuitenkin loppuun, mutta ”ikäneitokaksikko” ohitti minut kevein askelin 20 kilometrin kohdilla. Rouvien ajat olivat 3 ja 4 minuuttia parempia kuin omani, joka lopulta painui hieman yli 2 tunnin. Taisivat ohittaessaan tuumia, että ”Hähää, siitäs sait keltanokka”. Tai sitten eivät. Varsinkin, jos olivat hyviä ihmisiä, eivätkä vahingoniloinneet.

 

Virittelen taas varovasti juoksuharrastustani. Toistaiseksi juoksen vain pyhäaamuisin ennen kello seitsemää tai iltaisin pimeän turvin. Näin vältyn veripäässä kilpailulta ja saan hölkkäillä ihan itsekseni, kun terveet ihmiset ovat nukkumassa. Eikä minun tarvitse sosiaalisessa paineistuksessa sulloutua superhessuasuun.

juoksu2