Kasvatuspaineita osa 2

Älyhoi

Katja Lahden mainion kolumnin mukaan (HS / 26.2.2014) perheen lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa, sillä nuorin saa laadukkainta kasvatusta. Syynä on tietenkin se, että vanhemmat ovat ensin joutuneet harjoittelemaan ensimmäisen kanssa vanhempana olemista.

Mahtavaa! Olenhan siis jo varsin pätevöitynyt tämän kolmannen lapsen kohdalla. Ulospäin tuskin siltä vaikuttaa. Eilinen päivä oli taas täynnä äitiyden tähtihetkiä.

Ekaluokkalainen soitti minulle töihin, että bussilippu on kadoksissa. Minä siihen (suhteellisen kovaäänisesti): ”Et oo tosissas! Taas!” Edellisestä matkakortin hukkaamisesta ei tosiaan ole pahemmin kulunut aikaa. Ärtyneenä ilmoitin lapselleni, että sopii etsiä sieltä koulusta ja koulun pihalta.

Ope varmaan kuuli puhelimen läpi kiivailuni, kun lapsi kertoi, että opellakin on asiaa minulle. Opettaja sanoi, että etsivät yhdessä sieltä koulusta. Niin, ja by the way, lapsen matikan kirja on ehkä kotona, kun ei ollut mukana koulussa. Just.

Olisikohan kuulostanut ”kyllä-mä-oikeesti-huolehdin-mun-lapsesta” -selittelyltä, jos olisin kertonut opettajalle   kysyneeni moneen kertaan edellisenä päivänä koltiaiseltani, että kirjat ovat repussa? Olisi. Pätevöitynyt kasvattaja olisi varmistanut asian ja katsonut lapsen reppuun, eikä olisi tyytynyt äreään ”joo-joo” vastaukseen.

Päästyäni kotiin ihmettelin ruosteista ankkuria kerrostalomme ulko-oven edessä. Ankkuri oli ilmestynyt etupihallemme oikeastaan jo edellisenä päivänä, mutten ollut kiinnittänyt silloin siihen suurempaa huomiota. Nyt sitä oli mahdoton ohittaa, sillä se tukki kulkutien ovelle ja esti oven avautumisen. Jouduin siirtämään sitä. Sen verran ankkurissa oli painoa, ettei liikahtanut noin vain, jalalla siirtämällä. Jouduin likaamaan käteni ruosteeseen.

Ensimmäiseksi sisälle päästyäni utelin ekaluokkalaiseltani, että tietääkö hän mitään ankkurista. Lapsi katsoi minua silmät pyöreinä: ”Mikä ankkuri?” Muotoilin kysymykseni toisin: ”Oletko koskenut siihen ruosteiseen kapineeseen, joka lojuu ulko-oven edessä?” Siihen lapsi tuumasi, ettei edes jaksaisi siirtää sitä. Tämä jäi vähän kaihertamaan mieleeni. Mistä hän voi tietää, ettei jaksa siirtää sitä, jos kerran ei ollut edes koskenut.

WHATSeuraavaksi tiedustelin matkakortin kohtaloa. Ei ollut löytynyt. Tähän todettakoon, että edellisen bussilipun hukkaamisen jälkeen kiinnitin matkakortin Vilkastuksen takkiin sellaisella jojolla, joita käytetään mm. laskettelukeskuksissa. Jojo oli vielä takissa kiinni, hajonneena. Ja matkakortti ”jossain”.

Matkakortti- ja ankkuriasiat jäivät sikseen, kun laitoin Vilkastukselle matikan kirjan nenän eteen (se sentään löytyi) ja hoputin lapseni laskuhommiin. Tässä vaiheessa kokeneen ja pätevöityneen kasvattajan tuntosarvissa olisi pitänyt tuntua kihelmöintiä, sillä Vilkastus laski kaksi aukeamaa laskuja ilman mutinoita ja käyttäytyi muutenkin liian esimerkillisesti.

Viimein mieskin pölähti töistään kotiin. Raavin välipalan kokoon miesväelle, jotta kaikki ehtisivät taas fudisharkkoihinsa. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja menin autokyydillä kauppaan miesten suunnatessa harjoituksiin. Matkalla autolle huomasin, että ankkuri sojottaa taloyhtiön kukkaistutusten keskellä. ”Ai, se oli tuolta lähtöisin”, ajattelin ääneen. Siihen mies, että hän sen sinne vei, kun Vilkastus oli sen oven eteen raahannut.

–          Mistä tiedät, että se oli Vilkastus?

–          No kuka mukaan? Ei meidän portaassa asu muita, joita voisi edes epäillä.

Niinpä. Kyllä susi suden tuntee (terveisiä anopille). Haastattelin autossa ekaluokkalaista ja lopulta lapsi kertoi raahanneensa ankkurin ulko-ovelle.

–          Miksi? Mitä sä sillä ankkurilla ajattelit tehdä?

–          En tiedä.

–          No oli kait sulla joku idea, kun sitä painavaa vehjettä lähdit kuskaamaan?

–          Ei ollut.

Ankkurimysteerin ratkaistuani ja ruokaostoksilta palatessani laitoin viestin Wilmassa Vilkastuksen opettajalle, että matikan kirja on löytynyt. Ruoanlaittopuuhien lomassa huomasin, että opettaja oli vastannut viestiini. Opettaja toivoi, että laittaisin kynän lapselleni kouluun, kun kaikki kirjoitusvälineet ovat lapseltani kadonneet.

Kuinkahan monet kynät ja kumit olen ostanut lapselleni joulukuun jälkeen? Illalla pakkasin Vilkastuksen kanssa nipun kyniä koulureppuun ja vannotin, ettei hukkaa niitä. ”Joo-joo”, pääsi pojan suusta turhankin liukkaasti.

Tänään aamupalalla ankkurimysteerin salaisuus hieman raottui. Vilkastus olisi tuonut ankkurin kotiin asti, muttei ollut jaksanut nostaa sitä portaita pitkin yläkertaan. Ruosteinen ankkuri on kuulemma hieno. Vasta tässä vaiheessa tajusin tarkistaa miltä lapseni ulkovaatteet näyttävät. Ruosteisesta ankkurista nimittäin tulee kiva värisävy tekstiileihin.

Eipä mitään uutta. Vaalea takki oli yhden käyttökerran jäljiltä oranssin- ja harmaankirjava, jos muta- ja kuraroiskeiden seasta pystyi sitä erottamaan.

Että se on kuulkaa ihan normaalia lapsiperheen elämää, jos kotiinne ilmestyy reilu metrinen ruosteinen ankkuri kettinkeineen. Eikä kukaan tiedä, että mistä se siihen tuli. Miksei tämmöistä opeteta meille kasvattajille missään? No, saahan apteekista  Rennietä ja verenpainetta voi alentaa ranteet avaamalla.

parenting

Mainokset

Pääsyvaatimuksena ADHD-oireet

adhd

Olin ekaluokkalaiseni kanssa koululääkärissä vuoden vaihteessa. Vartin vastaanottoaika sujui niin rattoisasti, että koululääkäri ojensi täytettäväkseni ADHD-kartoituslomakkeen. Luimistellen sain kiikuttaa samaisen paperin myös lapseni opettajan täytettäväksi. Opettaja ei vaikuttanut yllättyneeltä.

Lomakkeessa on väittämiä, joiden perusteella lapsen käyttäytymisestä vedetään ruksi joko ”ei yhtään”, ”vain vähän”, ”melko paljon” tai ”hyvin paljon” laatikkoon. Näytin ADHD-paperia työpaikallani, että tämmöisiä terveisiä tällä kertaa, kun kyselivät kuulumisiani. Yliopistolla, siellä sivistyksen kehdossa tulimme siihen tulokseen, että tämä paperi toimisi mainiosti myös professorien ja tutkimushenkilökunnan rekrytoimisessa. Tarpeeksi kun saat rasteja ”hyvin paljon” sarakkeeseen, niin et juuri poikkea joukosta.

Tässä väittämät. Voit testata pätevyytesi professorin tai tutkijan tehtäviin.

1. Usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa

– Pätee ehdottomasti kaikkiin laitoksemme professoreihin ja tutkijoihin. Kaikilla samanlainen poissaoleva ilme kasvoillaan. Aina.

2. Jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi

– Ohjeet on tarkoitettu tyhmille –henki on vallitseva työpaikallani. Jotain työtehtäviä saadaan suoritetuksi.  Ehkä huomenna.

3. Usein välttelee, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua

– Tarkistettavien gradujen ja tenttien pino työpöydän kulmalla kasvaa kasvamistaan, kunnes kaatuu.

4. Kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä

– Eräs proffamme unohtaa usein käytävällä kävellessään, että mihin on matkalla. Ja kaikki kynät ovat mystisesti kadonneet, samoin tärkeät tiedostot tietokoneelta.

5. Häiriintyy helposti ulkoisista ärsykkeistä

– Lasketaanko esimerkiksi jalkapallon mm-kisat ulkoiseksi ärsykkeeksi? Ainakin talviolympialaisten aikaan kahvihuoneen mölystä päätellen kisat häiritsivät työtehtäviin paneutumista.

6. Unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissaan

– Tämä on laitoksellamme sääntö eikä poikkeus eikä sitä edes pyydellä anteeksi. Selitetään sillä, että nerous ja järjestelmällisyys eivät kulje käsi kädessä.

7. Liikuttelee usein hermostuneesti käsiään tai jalkojaan tai kiemurtelee istuessaan

– Pätee yllättävän moneen normaalin oloiseen ihmiseen työpaikallani. Ja piirtelevät kokouspapereihinsa kaikkea jännää ja sopimatonta.

 8. Poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa

– Aina voi hakea kahvia. Ja unohtaa matkalla mihin oli menossa.

9. Juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin)

– Ehkäpä ainut kohta, johon pitää vetää ruksi ”vain vähän”-kohtaan. Pikkujouluissa kyllä todistettu tapahtuneeksi. Levottomuuden tunteesta en ole varma, mutta puheet ovat poikkeuksetta sangen levottomia, varsinkin kahvipöydässä, jossa ollaan luovuuden lähteillä.

10. Usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti

– Kiivailua ja hermojen menetystä havaittavissa, kun hommat ei suju. Olen oppinut uusia kirosanoja kuunnellessani varttuneempia tutkijoita.

11. On usein jatkuvasti menossa tai käy kuin kone

– Kuuluu toimenkuvaan tutkimusmaailmassa.

12. Puhuu usein ylettömästi

– Kyllä. Usein. Erityisesti silloin, kun pitäisi jo olla hiljaa. Kaikista sanomisista väännetään välittömästi sananmuunnos. Sukkelin kielioppi on hallussa.

13. Vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla esitetty

– Rakkaan professorini vastaus kaikkeen: ”se ei käy”, tulee siinä vaiheessa, kun otat kysyvän ilmeen tai koputat hänen oveaan.

14. Usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan

– ”Nopeat syövät hitaat”-mietelause on kahvihuoneemme seinälläkin.

 15. Usein keskeyttää toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (esimerkiksi tuppautuu seuraan)

– Ei päde aina tutkimushenkilökuntaan, mutta yliopisto-opiskelijoihin kyllä erinomaisesti.

Nuorimmaiseni on hyvää vauhtia etenemässä kohti professorin uraa. Yhtään kohtaa en ruksinut ”ei koskaan” -sarakkeeseen. Opettaja oli ruksinut hieman armollisemmin. Varmaan johtuu siitä, että hänellä on enemmän kokemusta ja vertailukohteita (=useampia professorinalkuja luokassaan).

adhd2

Avoin virka!

Viisihenkinen perhe hakee palvelukseensa ÄITIÄ.

Tarjoamme haasteellisen ja uuvuttavan työn suomalaisessa viisihenkisessä perheessä ja tilaisuuden työskennellä vauhdikkaalla alalla stressaavan aikataulun puitteissa!

Viran kuvaus: Äidin tehtävänä on osallistua lasten läksyjen ohjaukseen, jalkapallojoukkueiden (2kpl), jääpallojoukkueen ja voimisteluseuran vapaaehtoistoimintaan sekä kaikenlaisiin pakkonakkeihin. Lisäksi tehtäviin sisältyy koulun luokkatoimikuntien toimintaan osallistuminen, koulun vanhempainillat ja opettajien kanssa käytävä kasvatuskeskustelu & yhteistyö, lasten terveydenhuollon ja hammashuollon ajanvaraukset sekä ensiavun antaminen erilaisiin urheilu- ja kissatappeluruhjeisiin.

Lisäksi äiti siivoaa, tiskaa, huoltaa kodin tekstiilit (pesu, viikkaus, hyllytys ja ompelu), tarkistaa ja kuulustelee lasten läksyt (peruskoulu), huolehtii lasten kokeisiin lukemisesta, hoitaa ruoanvalmistuksen ja kattauksen, laatii perheen aikataulut, toimii IT-tukena, ohjaa ja koordinoi perheen viestintää, vastaa sisäisestä koulutuksesta  ja yhteistyöstä sukulaisiin. Muun ohella äidin vastuuseen kuuluu tuomaritoiminta, jossa tehtävänä on huolehtia seurausten ja vastuun toteuttaminen tasapuolisesti ja joutuisasti asianosaisten oikeusturvan edellyttämällä tavalla.

Kelpoisuusvaatimukset:  Nimitettävän tulee olla jokseenkin täyspäinen ja vakityösuhteessa (ks. palkkauksen peruste). Äidin virkaan ei ole erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, mutta tehtävän menestyksellistä hoitamista edistävät soveltuva korkeakoulututkinto sekä syvälliset tiedot ihan kaikesta. Lisäksi arvostamme ensisijaisesti nuorten kanssa tehtävän työn erityisosaamista. Virkaan nimitettävällä tulee olla erinomainen suomen kielen kirjallinen ja suullinen taito, vähintään hyvä ruotsin, englannin ja saksan kielen taito sekä järjettömän pitkä pinna. Vähintään b-ajokortti ja kokemus hyperaktiivisten lasten ohjauksesta katsotaan eduksi.

Arvostamme aikuista persoonallisuutta, joka pystyy avoimeen palautteen antamiseen ja epäasiallisen palautteen vastaanottamiseen. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä kykyä lehmähermoiseen työotteeseen vaativan asiakasryhmän kanssa.

Palvelussuhteen edut:  Erinomaiset liikuntamahdollisuudet – päivittäisestä nukkumisajasta voi käyttää kahdesta kolmeen tuntiin ylimääräiseen imuroimiseen ja tavaroiden siirtelyyn.

Työaika: 24/7

Palkkauksen peruste: Yrityksessämme on käytössä riistojärjestelmä. Riistojärjestelmässä maksat vakityösi palkasta seuraavasti: Perusmaksu (asuminen, lasten harrastukset, matkakustannukset) 70-80 % palkastasi. Lisämaksuosa 20-30 %,  riippuen miehen ja lasten vaatimuksista.

Työavain: ”ranteetauki”

anti