Terveitä harrastuksia tai sitten ei (osa 2)

Pääsiäisen maalaamisoperaatioon liittyy eräs verenpainetta nostattava juttu. Sulaketaulu.

Sulaketaulu sojottaa nakuna eteisemme seinällä. Varsinainen rumaahinen.

Tällainen harmaa (ei meidän taulu, mutta tästä saa näkemystä)

Tällainen harmaa (ei meidän taulu, mutta tästä saa näkemystä)

Eteisen seinää pestessäni ennen maalaamista silmäilin sulaketaulua. Tiedän, että ne voi piilottaa sulakekaappiin. Ajattelin, että sellainen valkoinen kotelo on oikeastaan yhtä ärsyttävä, että Feng shuit taatusti menee pilalle, jos se kotelo ruuvataan siihen törröttämään.

Sain jostain (ehkä olkapäälläni istuvalta punaiselta sarvipäiseltä tyypiltä, jolla on hiilihanko kädessään) idean, että minäpä maalaan sulaketaulun etulevyn paloauton punaiseksi. ”Jos se kerran on näkyvissä, niin näkyköön kunnolla” –näkemyksellä. Mies siihen, että maalaa, idea hyväksytty.

Irrotin sulaketaulun etulevyn ja hioin sen huolellisesti. Kiersin etsimässä spraymaalia huoltoasemilta pääsiäispyhinä. Ei löytynyt. Totesin, että huoltoasemilla myydään sukkia, kaljaa ja karkkia. Autojen varaosia tai autojen huoltoon liittyviä kapistuksia sen sijaan ei.

Onneksi kaupat aukenivat tiistaina ja sain punaisen maalini. Riensin töiden jälkeen askarteluhuoneeseen maalauspuuhiin.

Maali ei tarttunut typerään sulaketaulun etulevyyn tasaisesti. Siihen jäi reikiä. Sain spraymaalista kuitenkin mojovan päänsäryn.

Vastaava maalaustulos, tosin jonkun poloisen anti-michelangelon jäljiltä ja auton konepelillä.

Vastaava maalaustulos, tosin jonkun poloisen anti-michelangelon jäljiltä ja auton konepelillä.

Keskiviikkona hinkutin levyä uudestaan hiekkapaperilla ja maalasin taas. Maali ei edelleenkään levittynyt kuin Strömsössä. Tätä rataa jatkoin sitkeästi perjantaihin asti. Tuloksena ainoastaan yhä kamalampi päänsärky. Lopulta ronkin internetistä tiedon, että vasaralakan päälle ei voi maalata, jos siinä on silikonia. Kiva tietää.

Ostin tänään hiekkapuhaltimen ja kompressorin. Käsi ylös, että kuinka moni naisihminen osti tänään kompressorin?

blogi 007

Vaikka taloyhtiössämme on hiljaisuus vasta illalla kymmeneltä, en iljennyt rytyyttää kompressoria askarteluhuoneessa enää yhdeksän aikaan. Niinpä paholaisen suunnittelema sulkataulun etulevy jäi ”vaiheeseen”. Päänsäryn sijasta sain hiekkaa silmämuniani hiertämään suojalaseista huolimatta.

Etulevyä on "laitettu" pian pari viikkoa.

Etulevyä on ”laitettu” pian pari viikkoa.

Pääsen huomenna jatkamaan tätä uutta rentouttavaa harrastusta. Voi auvoa ja iloa!

Mainokset

Uusavuton kasvattaja ilmoittautuu

Päivittäinen vatvominen: ”Mitä tänään syödään” on ärsyttävää. Joka päivälle pitäisi keksiä jotakin ravitsevaa (ja mielellään terveellistäkin) apetta kasvaville lapsille ja luuviulumiehelle. Asiaa toki helpottaa se, että KAIKKI syötäväksi luokiteltava  katoaa nälkäisiin suihin. Olen yrittänyt suunnitella ruokalistoja etukäteen ja varannut kotiin viikon ruokatarpeet. Ei onnistu.

blogix 003

Nälkäinen heinäsirkkaparvi on asioinut paketilla. Kolmesta levystä ei saa aikaiseksi  lasagnea viidelle hengelle. Sitä paitsi meillä pitää laskea 10 hengen mukaan, kun  Rimaskoon katoaa 4 ihmisen annos.

Mitähän mahtaisi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tuumata, kun näkisi lasteni  koulun jälkeisen ”ruokailun”? Jos lihapullien pakkauksesta syöminen on syntiä ja uusavuttomuutta, niin mitä tämä sitten on?

Haluaisin palkata osa-aikaisen sijaismurehtijan huolehtimaan ruokahuollon  suunnittelusta. Varsinkin, kun avoimeen virkaan ei ole ilmoittautunut hakijoita  loistavasta palkkausjärjestelmästä huolimatta.

Sijaismurehtija voisi samalla hoitaa yövalvomiset. Kuvittelin, että kouluikäisten huoltaja  voisi jo nukkua yönsä. Ei voi! Ensin heräät lapsen yskimiseen. Kuuntelet hakkaavaa ja kimeää yskimistä yön pimeydessä, kunnes nouset pikkutunneilla lääkitsemään lastasi. Lisälääkityksellä lapsi hiljenee, jonka jälkeen ravaat tarkistamassa, että lapsi on elossa. Näppärää.

Onneksi nestemäinen työlounaani on pitänyt myös päivisin hereillä nämä viimeiset  viikot. Kertooko kuva tulevasta mahahaavasta vai tolkuttomasta univelasta?

Uusavuttomat kasvattajat

ope-vanhempi

IS:n mukaan Olli Luukkainen kirjoitti blogissaan, että ”yhä useampi vanhempi tuntuu olevan uusavuton ja tarvitsisi itse apua kodin arkirutiineiden suorittamiseen”.

Luukkaisen mukaan ”isä ja äiti ovat töissä, mutta ruokailu tapahtuu niin, että ostetaan valmiita lihapullia, eikä niitä laiteta mitenkään, vaan ne syödään suoraan pakkauksesta. Minä tulkitsen, että tämä on uusavuttomuutta.”

Millähän taikakeinolla äiti tai isä sieltä töistä käyvät ne lihapullat valmistamassa pesueelleen? Meillä ainakin teinit riipivät jääkaapista kaiken kitaansa, kun silmä välttää. Olisivatkin syöneet lihapullia pakkauksesta. Ehei. Siirappi on kumottu kitusiin suoraan purkista ja korppujauhot on syöty meetvurstiin käärittyinä, kun heinäsirkkaparvi on päässyt koulusta kotiin. Jääkaapissa olisi ollut kalakeittoakin lämmitettäväksi.

Sen sijaan, että minua syytetään uusavuttomaksi, toivoisin hieman laajempaa näkökulmaa työssäkäyvien vanhempien elämän ruotimiseen. Ja onpa joskus ammattikasvattajillakin syytä itsetutkiskeluun. Tässä pari esimerkkiä.

Jokunen vuosi sitten hain keskimmäisen lapseni esikoulusta kotiin. Lastentarhanopettaja vakavana selitti, kuinka lapseni oli hieronut rystysiään mattoon, josta oli jäänyt ihan jälki käteen. Kerroin, että olimme puhuneet kitkasta kotona ja kuinka kitka aiheuttaa lämpöä, että siitä varmaan tuollainen päähänpisto. ”Niin, mutta lapsesi oli innostanut pienempiäkin samaan puhaan, sun kuule pitää puhua sille, ettei tämmöistä enää tapahdu”, ammattikasvattaja tuumasi happamana.

Ei tullut tädille mieleen, että puhuisi myös niille muille lapsille. Että jos joku hyppää kaivoon, niin ei tarvitse mennä perässä?

Tai esimerkki koulumaailmasta. Tokaluokkalaisen opettaja viestitti, että lapsella pitää olla säänmukainen varustus. Ihmettelin opelle, että onhan sillä, itse katsoin aamulla, että puki oikeat tamineet niskaansa. ”Niin, mutta ei pukenut niitä välitunnille”, vastasi opettaja. Aha. Tulenko töistäni vahtimaan, että mitä se ipana laittaa päälleen välitunnille? Esikoisen tuntien tiedän, että opettajan kehotus olisi riittänyt takin päälle pukemiseen.

Ehkäpä koko yhteiskuntamme on muuttunut liian paapovaksi ja ruokkii uusavuttomuutta? Millä muulla voi selittää sen, että opettajat edes viestittävät ammattijärjestölleen, että vanhemmat toivovat opettajan puuttuvan lasten hampaiden pesuun? Yhdenlaista uusavuttomuutta tuokin on. Kaikenlaisia ihmisiä on sekä opettajissa että vanhemmissa ääliömäisine kommentteineen, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikö?

Muutoin totean edelleen, että lähiökoulumme opet ovat ihmeellisiä yli-ihmisen kärsivällisyydellään ja hermoillaan. Opettajat eivät kuulemma edes korota ääntään siinä vaiheessa, kun itse olisin jo kiipeillyt pitkin seiniä lasten edesottamusten vuoksi. Uskomattoman hienoja tyyppejä, ihan kaikki.

Syyllistämättä opettajia ja vanhempia, voisi nuorten toivojen kasvatukseen suhtautua seuraavasti. Lainaan villikkomme opettajan ihanaa Wilmaviestiä: ” niin, eipä meille kenellekään kasvattajalle ole helppoa tietä luvattu”.

Olli, meillä on äidin virka auki. Kiinnostaako? Vaikutat sangen pätevältä.

Avoin virka!

Viisihenkinen perhe hakee palvelukseensa ÄITIÄ.

Tarjoamme haasteellisen ja uuvuttavan työn suomalaisessa viisihenkisessä perheessä ja tilaisuuden työskennellä vauhdikkaalla alalla stressaavan aikataulun puitteissa!

Viran kuvaus: Äidin tehtävänä on osallistua lasten läksyjen ohjaukseen, jalkapallojoukkueiden (2kpl), jääpallojoukkueen ja voimisteluseuran vapaaehtoistoimintaan sekä kaikenlaisiin pakkonakkeihin. Lisäksi tehtäviin sisältyy koulun luokkatoimikuntien toimintaan osallistuminen, koulun vanhempainillat ja opettajien kanssa käytävä kasvatuskeskustelu & yhteistyö, lasten terveydenhuollon ja hammashuollon ajanvaraukset sekä ensiavun antaminen erilaisiin urheilu- ja kissatappeluruhjeisiin.

Lisäksi äiti siivoaa, tiskaa, huoltaa kodin tekstiilit (pesu, viikkaus, hyllytys ja ompelu), tarkistaa ja kuulustelee lasten läksyt (peruskoulu), huolehtii lasten kokeisiin lukemisesta, hoitaa ruoanvalmistuksen ja kattauksen, laatii perheen aikataulut, toimii IT-tukena, ohjaa ja koordinoi perheen viestintää, vastaa sisäisestä koulutuksesta  ja yhteistyöstä sukulaisiin. Muun ohella äidin vastuuseen kuuluu tuomaritoiminta, jossa tehtävänä on huolehtia seurausten ja vastuun toteuttaminen tasapuolisesti ja joutuisasti asianosaisten oikeusturvan edellyttämällä tavalla.

Kelpoisuusvaatimukset:  Nimitettävän tulee olla jokseenkin täyspäinen ja vakityösuhteessa (ks. palkkauksen peruste). Äidin virkaan ei ole erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, mutta tehtävän menestyksellistä hoitamista edistävät soveltuva korkeakoulututkinto sekä syvälliset tiedot ihan kaikesta. Lisäksi arvostamme ensisijaisesti nuorten kanssa tehtävän työn erityisosaamista. Virkaan nimitettävällä tulee olla erinomainen suomen kielen kirjallinen ja suullinen taito, vähintään hyvä ruotsin, englannin ja saksan kielen taito sekä järjettömän pitkä pinna. Vähintään b-ajokortti ja kokemus hyperaktiivisten lasten ohjauksesta katsotaan eduksi.

Arvostamme aikuista persoonallisuutta, joka pystyy avoimeen palautteen antamiseen ja epäasiallisen palautteen vastaanottamiseen. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä kykyä lehmähermoiseen työotteeseen vaativan asiakasryhmän kanssa.

Palvelussuhteen edut:  Erinomaiset liikuntamahdollisuudet – päivittäisestä nukkumisajasta voi käyttää kahdesta kolmeen tuntiin ylimääräiseen imuroimiseen ja tavaroiden siirtelyyn.

Työaika: 24/7

Palkkauksen peruste: Yrityksessämme on käytössä riistojärjestelmä. Riistojärjestelmässä maksat vakityösi palkasta seuraavasti: Perusmaksu (asuminen, lasten harrastukset, matkakustannukset) 70-80 % palkastasi. Lisämaksuosa 20-30 %,  riippuen miehen ja lasten vaatimuksista.

Työavain: ”ranteetauki”

anti