Rippijuhlien suunnittelun ABC miehiseen tapaan

kotityöt

A) Kanna pari päivää ennen rippijuhlia autotallissa muutaman vuoden viruneet jalkalistat olohuoneeseen. Kanna ne rippijuhla-aamuna parvekkeelle. Asenna jalkalistat kuuden vuoden kuluttua.

B) Leivo täytekakku ja vaadi ympäristöltäsi ylistystä tästä epäinhimillisestä ponnistuksestasi. Muut tarjottavat, kattamiset, siivoamiset ynnä muut kyyristelyt tapahtuvat ympärilläsi itsestään.

C) Seiso kalsareillasi keittiössäsi viisi minuuttia ennen kirkonmenojen alkua. Jos vaimosi hoputtaa sinua pukeutumaan, liiku verkkaisesti. Käytä kravattisolmun tekemiseen riittävästi aikaa. Saavu kirkkoon vartti myöhässä ja varasta ohjelmalehtinen lähtiessäsi.

Täytyy ihmetellä, että hengissä selvittiin tyttären pileistä.

mieskotityö

Mainokset

Terveisiä peruskoulusta

kouluväkivalta

Laitan tähän alkuun ajatusleikin:

Kollegasi ilmoittaa, että ”Mä otan huomenna puukon ja tapan teidät kaikki! Työpaikallasi kimppuusi käydään potkien, lyöden, kuristaen ja tappouhkauksia viljellen – toistuvasti.

Miten työpaikkasi suhtautuisi?

a) Väkivallantekijät poistettaisiin työpaikalta ja muille annettaisiin työrauha

b) Pomon viesti: ”Älkääs nyt tapelko”

c) Ei käytännössä mitenkään ja toivottaisiin, ettei kukaan kuole jatkossa

Entäpä mitä tapahtuisi, jos työhuoneessasi olisi joukko vittua ja ties mitä hävyttömyyksiä huutavia hyypiöitä, jotka estäisivät sinulta työnteon?

Mitä tekisi työnjohto?

a) Häiriköt poistettaisiin tai sinulle tarjottaisiin toinen työtila, johon hyypiöt eivät pääse

b) Pomon viesti: ”Kaikki ovat tasavertaisia ja koita vaan keskittyä”

c) Ei mitään, koska taloustilanne.

Veikkaan, että valitset a-vastaukset. Peruskoululaiset ruksivat kaikki muut kuin a-vaihtoehdot.

koulu pelottaa

Tervetuloa koulumaailmaan! Tervetuloa uusi luova opetussuunnitelma!

Tiesittekö, että tämä uusi opetussuunnitelma tarkoittaa käytännössä opetuksen poistamista luokista. Opetusta tapahtuu jatkossa kaikkialla, joten koko koulun pinta-ala voidaan jakaa oppilaslukumäärällä = opiskelijamääriä voidaan reilusti kasvattaa nykyisestä. Vaikuttaa pätevältä säästämistoimelta.

Seuraan mielenkiinnolla mikä soppa tästä keitetään.

Terveitä harrastuksia tai sitten ei (osa 2)

Pääsiäisen maalaamisoperaatioon liittyy eräs verenpainetta nostattava juttu. Sulaketaulu.

Sulaketaulu sojottaa nakuna eteisemme seinällä. Varsinainen rumaahinen.

Tällainen harmaa (ei meidän taulu, mutta tästä saa näkemystä)

Tällainen harmaa (ei meidän taulu, mutta tästä saa näkemystä)

Eteisen seinää pestessäni ennen maalaamista silmäilin sulaketaulua. Tiedän, että ne voi piilottaa sulakekaappiin. Ajattelin, että sellainen valkoinen kotelo on oikeastaan yhtä ärsyttävä, että Feng shuit taatusti menee pilalle, jos se kotelo ruuvataan siihen törröttämään.

Sain jostain (ehkä olkapäälläni istuvalta punaiselta sarvipäiseltä tyypiltä, jolla on hiilihanko kädessään) idean, että minäpä maalaan sulaketaulun etulevyn paloauton punaiseksi. ”Jos se kerran on näkyvissä, niin näkyköön kunnolla” –näkemyksellä. Mies siihen, että maalaa, idea hyväksytty.

Irrotin sulaketaulun etulevyn ja hioin sen huolellisesti. Kiersin etsimässä spraymaalia huoltoasemilta pääsiäispyhinä. Ei löytynyt. Totesin, että huoltoasemilla myydään sukkia, kaljaa ja karkkia. Autojen varaosia tai autojen huoltoon liittyviä kapistuksia sen sijaan ei.

Onneksi kaupat aukenivat tiistaina ja sain punaisen maalini. Riensin töiden jälkeen askarteluhuoneeseen maalauspuuhiin.

Maali ei tarttunut typerään sulaketaulun etulevyyn tasaisesti. Siihen jäi reikiä. Sain spraymaalista kuitenkin mojovan päänsäryn.

Vastaava maalaustulos, tosin jonkun poloisen anti-michelangelon jäljiltä ja auton konepelillä.

Vastaava maalaustulos, tosin jonkun poloisen anti-michelangelon jäljiltä ja auton konepelillä.

Keskiviikkona hinkutin levyä uudestaan hiekkapaperilla ja maalasin taas. Maali ei edelleenkään levittynyt kuin Strömsössä. Tätä rataa jatkoin sitkeästi perjantaihin asti. Tuloksena ainoastaan yhä kamalampi päänsärky. Lopulta ronkin internetistä tiedon, että vasaralakan päälle ei voi maalata, jos siinä on silikonia. Kiva tietää.

Ostin tänään hiekkapuhaltimen ja kompressorin. Käsi ylös, että kuinka moni naisihminen osti tänään kompressorin?

blogi 007

Vaikka taloyhtiössämme on hiljaisuus vasta illalla kymmeneltä, en iljennyt rytyyttää kompressoria askarteluhuoneessa enää yhdeksän aikaan. Niinpä paholaisen suunnittelema sulkataulun etulevy jäi ”vaiheeseen”. Päänsäryn sijasta sain hiekkaa silmämuniani hiertämään suojalaseista huolimatta.

Etulevyä on "laitettu" pian pari viikkoa.

Etulevyä on ”laitettu” pian pari viikkoa.

Pääsen huomenna jatkamaan tätä uutta rentouttavaa harrastusta. Voi auvoa ja iloa!

Puhelinoperaattorin vaihtamisen riemua

Suomeen muuttamisen jälkeen kaikenlainen asiainhoito on sujunut nihkeästi. Esimerkiksi  sopii vaikka puhelinliittymän vaihto, joka ”ei todellakaan menny niinku Strömsössä”.  Lipevä myyjä hyökkäsi kauppakeskuksessa perheeni kimppuun ja kyseli puhelinliittymätilannetta. Kerroin, että tarvittaisiin oikeastaan yksi, tuolle meidän pienimmälle, joka aloittaa koulun.

Myyjähän innostui ja hieroi käsiään kuin kärpänen. Pätevä myyjä, kaikille kolmelle lapselle vaihdettiin myyntimiehen toimesta liittymä. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että myyjä tarjosi super-hyper-etupakettia huikean nopealla nettiliittymällä, kunhan myös minunkin liittymäni vaihdetaan heidän operaattorilleen.

Kerroin, etten muista minkälainen sopimus minulla on puhelimessani ja luurini on kytkykauppana ja sim-lukittuna nykyisessä liittymässäni. ”Minä hoidan! Sun tarvitsee vain vaihtaa tämä uusi sim-kortti, kun saat tekstiviestin nykyisen liittymäsi sulkemisesta.” Aha.

Pari päivää myyntiepisodin jälkeen myyjä soitti ja kertoi lähettävänsä uuden sim-kortin. Oli kuulemma jotain ongelmaa liittymäni siirrossa, mutta nyt kaikki olisi hoidossa. Yhden lapseni liittymää piti myös käydä säätämässä asiakaspalvelupisteessä, kun uusi superhyperhalpamegaliittymä ei toiminut.

Koulujen aloituspäivän aattona sain tekstiviestin vanhalta operaattoriltani, että liittymäni sulkeutuu. Ja uudelta operaattorilta, että vaihda sim. Vaihdoin. Mitään ei tapahtunut. Puhelimeni ei löytänyt verkkoa. Ei vanhalla eikä uudella sim-kortilla. Loistava tilanne. Väittäisin, että ekaluokkalaisen aloittaessa koulunsa, puhelin VOISI olla hyödyllinenkin kapine, kun olen töissä.

Soitin uudelle operaattorilleni ikivanhasta puhelimenraadosta. Siinä uusi sim-korttini toimi. Kuten tiedätte, asiakaspalvelussa on aina ruuhkaa ja jonossa saa kökkiä kauan. Selitin asiani A:lle, joka yhdisti B:lle, jolle selitin taas saman asian. B yhdisti minut vielä C:lle, jolle selitin kolmannen kerran asiani. Joka väliin tarjottiin tietenkin pimpelipompeli-jonotusmusiikin kuuntelua.

Viimein C osasi auttaa ja kertoi, ettei voi auttaa. Hän ohjeisti ystävällisesti soittamaan entiselle operaattorilleni, sillä puhelimeni on sim-lukittu. PRKL. Tässä vaiheessa halusin vääntää lipevän myyjän niskat nurin, johon olin luottanut.  Olin kertonut, että vanha operaattorini on lukinnut puhelimeni, mutta intomielen mukaan se ei ollut vähäisinkään ongelma. Eipä.

Soitin siis vanhan operaattorini asiakaspalveluun. Samat systeemit sielläkin: ruuhkautunut asiakaspalvelu, typerä jonotusmusiikki ja asian selittely alusta asti eri henkilöille. Lopulta ihan asiallinen asiakaspalvelija vastasi kuivasti, ettei hän voi tehdä mitään. Sopimuksessani kuulemma lukee, että sim-lukituksen voi purkaa aikaisintaan vasta kuukauden kuluttua.

”Mutta liittymän pystyitte sulkemaan. Mitäs tällä puhelimella nyt tehdään, kun sillä ei voi soittaa?” Kysyin jo jokseenkin hiiltyneenä. Voisin kuulemma ostaa vanhalta operaattorilta prepaidin.  Aha. Ja maksan uudesta sim-kortista jotain kuukausimaksua netin käytöstä samalla. Hienoa. Sain yli kolme tuntia hukkaantumaan nolla-tiedon odotteluun. Tiesinhän  jo soittaessani, että puhelimeni on lukittu.

En jaksanut vääntää. Ajattelin, että kuukausi menee jollain rupisella puhelimen raadollakin. Huonona puolena tietysti se, ettei silläkään voi soittaa, kun akku simahtaa välittömästi. Onneksi sillä pystyy vastaanottamaan pari puhelua ilman latausjohtoa. Ja uudella superhypermeganopealla nettiliittymällähän en tee mitään, kun puhelin on vuodelta miekka ja kivi.

Vähän jäi kaivelemaan. Ulkomailla asuessani eräs toinen vanhan operaattorini asiakaspalvelija nimittäin paljasti, että sim-lukitus voidaan purkaa välittömästi, kun osoitteeni on yli vuoden ulkomailla. Että teknistä estettä tuskin oli nytkään.

puhelin

Jos ylimääräistä aikaa olisi jäänyt kaikelta ryntäilyltä, jota Suomeen muuttaminen aiheutti, olisin etsinyt  käsiini ”kaiken hoitavan” äijän, joka uuden liittymän minulle kaupitteli. Jotain henkistä tyydytystä olisin saattanut saada myyjän liiskaamisesta.

Kuukausi kului umpeen ja sain viimein sim-lukituksen purettua. Edelleenkään en usko, että teknistä estettä olisi todellisuudessa ollut sim-lukituksen purkamiseen. Purku tapahtui yhdellä soitolla alle minuutissa. Räyh.

Vanha puhelinkin toimi jotenkin kuukauden ja kuoli ainoastaan yhden kerran kiusallisella hetkellä. Lukukauden ensimmäisellä viikolla ekaluokkalaisen opettaja soitti, kun olin matkalla töistä kotiin. Lapseni oli esitellyt pippeliään koulussa. Ehdin muistaakseni vastaamaan tähän hilpeään tietoon ”just”, ennen kuin puhelin mykistyi. Ei ehkä ihan täyspäisiltä vaikuteta open silmissä.