Täydellinen ope

Niin sitä oppii uutta joka päivä. Luulin, ettei täydellisiä ihmisiä olekaan. Näin ainakin lohdutin kotimme teinistöä ruokapöydässä, kun vertailivat koulusuorituksiaan kavereihinsa: ”Kaikilla ihmisillä on jotakin heikkouksia eikä kukaan ole täydellinen”. Kolmasluokkalainen havahtui ja tuumasi väiin: ”Paitsi ope on. Ainakin melkein.”ope

Pyysin Vilkastusta hieman raottamaan ajatusmaailmaansa ja kertomaan, että minkälainen on täydellinen ihminen. Tässä tämä vaativa lista:

  1. Tietää kaiken
  2. Ei suutu kovin helposti
  3. Sitä saa halia
  4. Aina ihanat vaatteet
  5. Sillä on huulipunaa (tämä hartaasti huokaisten)

Myöhemmin tuli ilmi täydentäviä seikkoja tähän täydellisyyden kuvaukseen. Olin pukeutunut tavallista hienommin (=tyttöjen vaatteisiin, sanoisi kolmasluokkalaiseni) ja saattoi minulla olla huulipunaakin. Kysyin Vilkastukselta, että mitäs tykkäät, täyttääkö ulkoasuni täydellisyyden kriteerit?

Lapseni parkaisi: ”Mut opella on ihanat hiukset! Ei tolleen pörrössä niin kuin sulla.”

Luonnonkiharoin siunatut kuontalot älkööt vaivautuko tunkemaan täydellisten reviirille.

Mainokset

Terveisiä peruskoulusta

kouluväkivalta

Laitan tähän alkuun ajatusleikin:

Kollegasi ilmoittaa, että ”Mä otan huomenna puukon ja tapan teidät kaikki! Työpaikallasi kimppuusi käydään potkien, lyöden, kuristaen ja tappouhkauksia viljellen – toistuvasti.

Miten työpaikkasi suhtautuisi?

a) Väkivallantekijät poistettaisiin työpaikalta ja muille annettaisiin työrauha

b) Pomon viesti: ”Älkääs nyt tapelko”

c) Ei käytännössä mitenkään ja toivottaisiin, ettei kukaan kuole jatkossa

Entäpä mitä tapahtuisi, jos työhuoneessasi olisi joukko vittua ja ties mitä hävyttömyyksiä huutavia hyypiöitä, jotka estäisivät sinulta työnteon?

Mitä tekisi työnjohto?

a) Häiriköt poistettaisiin tai sinulle tarjottaisiin toinen työtila, johon hyypiöt eivät pääse

b) Pomon viesti: ”Kaikki ovat tasavertaisia ja koita vaan keskittyä”

c) Ei mitään, koska taloustilanne.

Veikkaan, että valitset a-vastaukset. Peruskoululaiset ruksivat kaikki muut kuin a-vaihtoehdot.

koulu pelottaa

Tervetuloa koulumaailmaan! Tervetuloa uusi luova opetussuunnitelma!

Tiesittekö, että tämä uusi opetussuunnitelma tarkoittaa käytännössä opetuksen poistamista luokista. Opetusta tapahtuu jatkossa kaikkialla, joten koko koulun pinta-ala voidaan jakaa oppilaslukumäärällä = opiskelijamääriä voidaan reilusti kasvattaa nykyisestä. Vaikuttaa pätevältä säästämistoimelta.

Seuraan mielenkiinnolla mikä soppa tästä keitetään.

Huonoa seuraa

takaisin kouluun2

Onkohan meissä kasvattajina jotain vikaa, kun loman aikana:

  1. Vilkastus unohti paikallaan ja hiljaa olemisen jalon taidon
  2. Kolmatta luokkaa aloittavan kirjoitustaidot ja keskittymiskyky katosivat
  3. Samaisen nuoren miehen puhelin, avaimet ja bussilippu katosivat jo ennen koulun aloitusta
  4. Lapsen vähäinenkin ymmärrys kellonajoista hävisi

Johtunee huonosta seurasta. Kuukauden perheloman jälkeen tytärkin tuumasi, että eihän me enää voida ihmisten ilmoille mennä. Jotain olemme sentään onnistuneet kasvattamaan. Herra Rimasko on totisesti kasvanut. Jalat jo pidemmät kuin isällään.

Kasvupyrähdys

Kosto ujoudesta

Aamutee purskahti nenästäni, kun Rimasko kertoi veljensä jälleen niittäneen kyseenalaista mainetta. Tukka pystyssä, vielä unesta pohmeloinen teini veljelleen aamupalapöydässä: ”Mun kaverit kertoi, että sä olet ihan pimee. Niillä oli näyttää videokin.” Perheen reaktio oli seuraava:

Minä: Haluanko kuulla tämän?

Rimasko: Et halua.

Vilkastus: Mitä mä taas oon tehny?

Tytär: Voi ei!

Mies: Ei mitään uutta.

Älyhoi

Ysiluokkalaiseni kaverit olivat bussissa kiinnittäneet huomionsa itsekseen höpöttelevään tokaluokkalaiseen. Miehen alut olivat naureskelleet Vilkastuksen yksinpuhelulle ja ottaneet siitä videon. Ylpeä isoveli oli saanut nauttia mielenkiintoisesta videopätkästä koulussa.

Videolta kuulemma näki, kuinka muut matkustajat olivat ihmetelleet pikkumiehen monologia ja vähän taaemmiltakin penkkiriveiltä alkaneet kurkkia, että mitä ihmettä siellä tapahtuu. Nolointa katsottavaa oli vilkastuksen ”ampumisleikki”. Lapsi oli laahannut jonkun kepin mukanaan ja tähtäili sillä bussin ikkunasta, samalla tussahdellen ja  muutakin miehekästä sotamölyä pitäen. Video päättyy, kun Vilkastuksen vieressä istunut mies repeää nauramaan.

Tokaluokkalaisen mielenmaisemaa. Tiedoksi, että piirtäminen ei ole hiljaista puuhaa, vaan se myös ääninäytellään piirtämisen lomassa.

Tokaluokkalaisen mielenmaisemaa. Tiedoksi, että piirtäminen ei ole hiljaista puuhaa, vaan kaikki räjähdykset ja ties mitkä posahdukset ääninäytellään piirtämisen ohessa.

Vilkastuksella oli käytökseensä selitys valmiina. Tokaluokkalainen oli tajunnut, että isoveljen kaverit huomasivat ja hihittivät hänen yksinpuheluilleen. Niinpä hän oli halunnut naurattaa isoja poikia vielä enemmän. Jostain täysin käsittämättömästä syystä tokaluokkalaiseni on rakastanut esiintymistä aina. Siksi huomionosoitukset pelleilystä vastaavat bensan kaatamista liekkeihin. Videolla taisi ”roihuta” oikein tosissaan. Muut matkustajat tuskin tajusivat, että Vilkastus esiintyi ysiluokkalaisille. En voi muuta kuin vain toivoa, ettei kovin moni tuttu istunut samassa kuljetusvälineessä.

outo

Rimasko huomautti pikkuveljelleen, että ihmiset eivät puhu busseissa itsekseen. Paitsi hullut.

Olen aina pitänyt matalan profiilin ylläpitämistä hyveenä. Ei onnistu tokaluokkalaiseni kanssa. Ikinä. Onko tämä jokin ylemmän voiman kosto omasta ujoudestani?

Vaikeimman kautta

Huomaan usein, että olen täysin eri aaltopituudella 8-vuotiaani kanssa. Erityisesti silloin, kun on puhe koulutehtävistä:

Aikuisen logiikalla laatikkoon olisi piirrelty ehkäpä rahoja. Vilkastuksen mukaan antaminen ja henkilöt olivat tärkeitä tapahtumia. Onpahan lasku kuitenkin oikein.

Aikuisen logiikalla laatikkoon olisi piirrelty ehkäpä rahoja. Vilkastuksen mukaan antaminen ja henkilöt olivat tärkeitä tapahtumia. Onpahan lasku kuitenkin oikein.

Tokaluokkalaiseni tuskailee jatkuvasti kirjoitustehtävien kanssa. Koulussa on kuulemma kivaa, mutta kirjoittaminen on ihan kamalaa. Mielenkiintoinen juttu, sillä Vilkastus on yllättäen aika näppärä lukija, vaikka takapuoli ei tuolissa pysykään.

Viime viikonloppuna tokaluokkalaiseni piti kirjoittaa tarina, jossa ohjeen mukaan piti olla päähenkilö, sivuhenkilö, ongelma, ongelman ratkaisu, huippukohta ja lopetus. Hampaitaan kiristellen Vilkastus raapusti tarinaansa reilut kaksi tuntia (käsilläseisonnat yms. heilumiset mukaan lukien):

Käsivaralla alleviivaaminen on sääntö myös matikassa, koska viivotinta käytetään  ihan muihin juttuihin, kuten autoratojen rakenteluun.

Käsivaralla alleviivaaminen on sääntö myös matikassa, koska viivotinta käytetään ihan muihin juttuihin, kuten autoratojen rakenteluun.

Haastattelin lastani:

– Missä on tarinan huippukohta?

– No se ”yhtäkkiä”, et sä tajuu?

– Mitenkä lopetus?

– Se lukee siinä, että LOPPU!

– Entäpä ongelma ja ongelman ratkaisu?

Vilkastuksen mukaan koko tehtävä kirjoittamisineen oli yhtä ongelmaa alusta loppuun.

Kerroin lapselleni, että tämä ei ihan riitä. Lapseni mukaan olen ilkeä hirviöäiti ja vaadin ehdottomasti likaa. Hirviöäiti-natsimutsi ilmoitti lapselleen, että kaikki viihdetoiminta ja elektroniikka saavat odottaa tarinan valmistumista vaikka maailman loppuun asti. Sotatila tai vastaava ilmentänee kotimme viikonlopun ilmapiiriä.

writing

Mikähän siinä on, että rakkauskirjeitä lapsi kirjoittaisi entiselle opettajalleen, mutta läksyistä kehitetään elämää suurempi tragedia?

Vastaus lienee tässä. Kysymys kuului: ”Mistä sinä erityisesti pidät?”

bloki 010

Levotonta

Otsikko on identtinen Vilkastuksen opettajan lähettämän Wilmaviestin kanssa. Loistava aloitus viikolle! Pitäisi taas vaihteeksi puhua lapseni kanssa, että olisi hiljaa paikoillaan. Ja millähän keinoin viestini menisi perille tällä kerralla? Tästä Vilkastuksen pörräämisestä on puhuttu meillä päivittäin. Huokaus.

Tässä muutama todiste siitä, että viesteilläni ei ole vastaanottajia:

Olen velvoittanut lapseni petaamaan sänkynsä aina esikouluikäisestä alkaen. Viimeksi tänä aamuna muistutin, että petaavat sänkynsä ennen kouluun lähtemistä. Liian monimutkainen viesti? Tai vakavia näkemyseroja, että mikä on pedattu sänky. Tällainen näky odotti kotona:

Armeijan petaus

Märkä pyyhe ja housut näppärästi integroituna tähän armeijamallin petaukseen.

 

Pikkuveli hoiti homman yhtä tyylikkäästi.

Olen myös vaatinut, että treenikamat laitetaan paikoilleen.

Pelipaidan kuivuminen kestää ilmeisesti viikon. Pelikoneen näyttöä voi käyttää näinkin.

Pelipaidan kuivuminen kestää ilmeisesti viikon. Pelikoneen näyttöä voi käyttää näinkin.

Vilkastuksen kävelyreiteistä on ollut puhetta. Paljon. Olen kertonut lapselleni, että kouluun kuljetaan suorinta mahdollista reittiä. Pyysin Vilkastusta kulkemaan täsmälleen sen reitin, jolla hukkasi avaimensa, kun lähdimme avainten etsintäreissulle. Kuvassa opetettu kulkureitti vihreällä ja punaisella katkoviivalla luovan lapseni näkemys ”suorimmasta mahdollisesta reitistä”.

koulumatka

Pääsin kiipeilemään aitojen yli, kahlaamaan ojissa, ryömimään pensaissa ja hyppimään lätäköissä. En enää ihmettele, miten vartin koulumatkaan saa tuhrattua tunnin tai miksi avaimet katosivat. Eivät löytyneet kiipeilyistä huolimatta.

Ainakin se on todistettu, että hetken hiljaiselon (koulun suunnalta) jälkeen sopii odottaa jotain tapahtuvaksi. Mitähän seuraavaksi? En haluaisi tietää.

Normaalin tuolla puolen

Upea ja rentouttava viikonloppu? Ei ollut. Tekisi mieli itkeä ja sulkeutua pimeään tilaan huojuttamaan itseään edestakaisin.

Kysynpä vaan, että mihinkä kohtaan vedetään normaalin raja? Tai paljonko kasvattajan pitää sietää älyttömyyksiä?

Rimasko laittoi jääpallovehkeensä kuivumaan. Miehisellä logiikalla tunkion hajuiset releet kasataan vessan ovensuuhun. ”Hyvihän siitä mahtuu kulkemaan”, tuumasi teini, kun esitin eriävän mielipiteen röykkiön sijainnista. Rimaskon mielestä dramatisoin, kun vaadin toimittamaan hikiset pelivehkeet pesukoneeseen.

Huomaa pitkät kalsarit, jotka ryömimässä parhaillaan suihkuun. Saadaksesi autenttisen tunnelman, voit pitää biojäteastiaa nenäsi alla katsoessasi kuvaa.

Huomaa pitkät kalsarit, jotka ryömimässä parhaillaan suihkuun. Virittäytyäksesi autenttiseen tunnelmaan pidä biojäteastiaa nenäsi alla katsoessasi kuvaa.

Vilkastus hukkasi avaimensa miljoonannen kerran. AVAIMET! TAAS! Arvatkaa paljonko minulta on palanut rahaa avainten teettämiseen? Noin kuukauden palkan verran. Läheisten esittämät hyvätahtoiset neuvot ”Kiinnitä lapsen avaimet takkiin / reppuun niin, etteivät irtoa”, herättävät lähinnä ahdistusta. Että tosissanneko kuvittelitte, etten ole kaikkea kokeillut?

Todellisuudessakin tapahtunutta. Tosin vesipysyllä ammuskelua SISÄLLÄ ja poikien ikä 14 ja 7 vuotta.

Näin meilläkin, mutta vesipyssyllä ammuskelua sisätiloissa ja poikien ikä 14 ja 7 vuotta.

Avainepisodin jälkeen Vilkastus kiikutti minulle rypistyneen kirjekuoren koulurepustaan: ”Ai niin, tää oli sulle”. Sain täytettäväkseni ADHD-kartoituslomakkeen.

Voisiko joku tarjoutua puolestani koululääkärin vastaanotolle? Riittää, kun menee sinne naama peruslukemilla sanomaan, että ihan hyvin menee. Edellinen kerta vastaanotolla sujui niin loistavissa merkeissä, että koululääkäri itse ehdotti ADHD-paperin täyttämistä. Tokaluokkalaisen ope oli luullut, että ylihuolehtiva äiti oli pyytänyt oireiden kartoittamista. ”Ei, kun lääkäri veti sen lapun esiin siinä vaiheessa, kun oli neljännen kerran minuutin sisällä kieltänyt Vilkastusta koskemasta verenpainemittariin”. Tämä huvitti opettajaa. Itseäni ei.

ADHD kartoituslomake

Nyt lappua ruksiessani arvioin, että Vilkastus on lähempänä ”normaalia” (mitä ikinä tarkoittaakaan) kuin vuosi sitten, mutta tavaroiden hukkaaminen ja paikallaan pysyminen ovat todellakin normaalin tuolla puolen. Ei riitä kartoituslomakkeen äärilaita ”hyvin paljon” – sarake ilmaisemaan todellisuutta.

Tokaluokkalainen huolehtii tavaroistaan: Takki ja kengät aseteltu vesisateeseen fudiskentän laidalle.

Tokaluokkalainen huolehtii tavaroistaan: Takki ja kengät aseteltu vesisateeseen fudiskentän laidalle.

Varsinaisia oppimisvaikeuksia lapsellani ei ole, mutta kirjoittaminen tuottaa jonkin asteista tuskaa. Erityisesti rivillä pysyminen. Tai tehtävien tekeminen järjestyksessä. Toki voi olla hankalaa, jos tehtävien välissä tekee kärrynpyöriä tai piruetteja.

Kärrynpyörät ja muu härdääminen hieman häiritsevät riveillä pysymistä. Kuuden lauseen kirjoittamiseen saa vierähtämään oheistoimineen yli tunnin.

Kärrynpyörät ja muu härdääminen hieman häiritsevät riveillä pysymistä. Kuuden lauseen kirjoittamiseen kuluu yksi pyyhekumi ja aikaa vierähtää oheisliikuntoineen yli tunti.

Yksi pyyntö vielä loppuun. Säästäkää minut avuliailta neuvoilta, kuten : ”Käske lasta pysymään paikallaan.” En liikutu ilosta kyyneliin ja ajattele, että siinäpä kullanarvoinen neuvo, kas kun ei ole tullut mieleeni!

Kestävyystesti kasvattajille

kasvatus

Tällä yksinkertaisella pikatestillä voit karkeasti arvioida henkisen kestävyytesi ja kasvattajan kykysi. Riemumieliset esimerkkitilanteet perustuvat tosielämään ja kuluneeseen viikkooni.

1. Olet yhden päivän aikana auttanut lasta etsimään kadottamiaan avaimiaan jo kahdesti. Kontannut polvet kipeiksi lattialla kyyristellen  etsien avaimia, joiden pitäisi olla lapsen repussa kiinni ommeltuina. Selittänyt lapselle miljoona kertaa, että avaimet pidetään aina samassa paikassa ja tallessa. Nyt lapsi ilmoittaa hukanneensa avaimensa kolmannen kerran. Mitä teet?

a) Vastaat lapselle lempeästi hymyillen:  ”Etsitäänpäs yhdessä!”

b) Hautaat kasvosi kämmeniisi ja tiirailet lasta sormiesi välistä silmät kiiluen murhanhimoisesti.

 

2. Olet juuri kirjoittamassa vähintään Nobelin arvoista tutkimusideaasi, kun tokaluokkalainen keskeyttää puhelinsoitollaan, jota seuraa keskustelu:

– Onks kolme kertaa neljä viistoista?

–  Ei ole. Tarkistetaan läksyt yhdessä, kunhan pääsen kotiin.

– Miten niin se ei ole? Miksi ei muka ole viistoista!?

Miten vastaat?

a) Perustelet kärsivällisesti lapselle esimerkein, kuinka lasku ratkaistaan.

b) Painat punaista luuria Nobelidea päästäsi karanneena ja kiristelet hampaitasi.

 

3. Nouset lämpimästä vuoteestasi ja hoiput umpiväsyneenä pimeän kämpän halki lääkitsemään yskivää lastasi. Astut legopalikan päälle koko painollasi. Miten reagoit?

a) Siivoat legopalikan pois lattioilta kuleksimasta.

b) Säpsähdät ja älähdät  perkeltäen.

 

4. Olet saattamassa lastasi jalkapalloharjoituksiin. Lapsi liihottelee ympäriinsä eikä katso eteensä, vaikka olet kyseisestä asiasta vähintään tuhat kertaa muistuttanut. Kuinka ollakaan, lapsi astuu kadunreunusnurmikolla lojuvaan koiran sontamakkaraan. Miten suhtaudut tapahtuneeseen?

a) Harmittelet tapahtunutta ja autat lastasi siivoamaan kenkänsä.

b) Saat A-luokan hermoromahduksen julkisella paikalla.

 

Eniten a-vastauksia: Olet joko alakoulun opettaja tai muu yli-ihminen. Vaihtoehtoisesti olet vahvasti lääkitty jollain kolmiolääkkeillä.

Eniten b-vastauksia: Sinulla on enemmän kuin yksi lapsi. Yleensä ventovieraat neuvovat auliisti, kuinka voisit suoriutua paremmin vastuullisesta kasvattajan tehtävästäsi. Henkistä tasapainoasi epäillään, vaikka et kadulla kulkiessasi vetäisikään kirjolohta narulla perässäsi.

auts

Totuus on julkisuutta ihmeellisempää

Miksi asioista tulee vasta sitten todellisia, kun ne julkaistaan lehtien lööpeissä? ”Helsingissä on tänä vuonna ilmennyt vain kaksi tapausta, joissa lapsi olisi vahingoittanut toista fyysisesti” (Helsingin Sanomat 27.10.2014). Ilmeisesti vain lööppeihin vuodetut tapaukset tilastoidaan. Väitän, että fyysiset kahnaukset ovat enemmänkin arkipäivää niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Valitettavasti.

Tässä pari esimerkkiä, jotka eivät ylittäneet uutiskynnystä:

Siskoni neljäsluokkalaista oli uhkailtu koulumatkalla puukolla. Puukkojunkkari oli kolmasluokkalainen. Koulun lopullinen kannanotto tapaukseen: ”Uhkailija oli nuorempi, eikä puukko ollut edes kovin suuri. Sitä paitsi siskoni lapsi oli pääsyyllinen, kun oli puheillaan härnännyt pienempäänsä”. Pitääkö tämä nyt tulkita niin, että on hyväksyttävää, jos lapsi kantaa pientä puukkoa mukanaan ja ärtyessään saa sohia sillä isompiaan?

kouluväkivalta

Myönnän ja tiedän, että Vilkastus on aina siellä missä sattuu ja tapahtuu. Tällä kerralla hän sai nyrkistä leukaan, kun yritti estää kuudesluokkalaista kuristamasta tokaluokkalaista kaveriaan. Kuudesluokkalainen oli vielä potkaissut lastani vatsaan, kun oli sitkeästi puolustanut kaveriaan. Olin jokseenkin tyrmistynyt, kun lapseni tuli kotiin mustelmilla, leuka turvoksissa, päänsärkyä valittaen. Soitin rehtorille. Lopullinen kannanotto tähän tapaukseen: ”Erityisluokkalaiselta voi mennä hermot ja kyseistä sälliä tulee vältellä.”

Kyseinen kuudesluokkalainen on ennenkin käyttäytynyt väkivaltaisesti. Tieto ei juuri lohduta.

Puututaanko tähän järjettömyyteen vasta sitten, kun joku vammautuu tai kuolee? Olen sanaton.

kouluväkivalta2

Testosteroni on kehityksen jarru

Nyt se on todistettu. Testosteroni on kehityksen jarru. Luin eilen uusimmasta Tiedelehdestä (Tiedelehti 9/2014). Henkilökohtaisesti en koe uutista yllättävänä. Kyllä täällä kotona kyseinen seikka on tullut ilmi moneen otteeseen.

Eilen Vilkastuksen vanhempainillassakin poikalapsen huoltajan kannatti pitää matalaa profiilia. Tuli puhetta luokan vilkkaista oppilaista ja jatkuvista välituntihässäköistä. Yksi vanhempi kysyi, että onko opettaja ollut yhteydessä koteihin, jos lapsi on ollut usein osallisena näissä kärhämissä. ”Olen ollut yhteydessä parin pojan kotiin”, vastasi opettaja. Huomio, siis POJAN, ei lapsen.

Vilkastuksen toimista ei toistaiseksi ole tullut puheluita koulun suunnalta – vielä. Sen sijaan poikani katkaisi etuhampaansa elämänsä kolmansissa balettiharjoituksissa. Voisi kuvitella, että baletin kaltainen harrastus ei heti johda hammaslääkärin vastaanotolle, toisin on esimerkiksi jalkapallossa, jossa pojat ottavat kovaakin ”kontaktia” toisiinsa pelin tiimellyksessä. Sana ”kontakti” on miesten keksintö, joka tarkoittaa tönimistä, ryysimistä ja tyrkkimistä. Kaikki edellä mainittu on jopa jalkapallon sääntöjen mukaan sallittua ja joskus jopa suotavaa.

Vilkastuksen balettiopettaja oli kauhuissaan ja ihmetteli, kuinka Vilkastus oli jatkanut touhujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valaisin opettajaa luonnehtimalla miesvaltaisen perheen elämää: ”Meillä kolisee usein, että tämähän on vasta kolmas kerta, kun Vilkastusta hammaslääkärin kuskataan katkenneiden legojen (tai murtuneen leuan) tähden.”

Toisaalta, osaavat naisetkin hämmästyttää ajatuksen juoksullaan. Tyttäreni luokalla aloitettiin hpv-rokotukset viime keväänä. Tarkan harkinnan ja syvällisten seksikeskustelujen jälkeen päädyin tyttäreni kanssa odottamaan. Mielestäni 13-vuotiaani voi ottaa rokotteen myöhemmin, kun rokotteen seurauksista tiedetään enemmän. Eikä seksiteitse tarttuva hpv ole vielä uhkaamassa tytärtäni. Tämän kerroin myös koulun terveydenhoitajalle, joka totesi, että rokotteen voi ottaa myöhemminkin. Jostain syystä terkkari oli nyt syksyllä painostanut tytärtäni rokotteen ottamisella. Lapsi oli muistuttanut mitä äidin (minun) kanssa oli sovittu. Terkkarin sanoin: ”Tämä on sinun oma päätöksesi.”

Ja mistähän lähtien alaikäisille on suotu tämmöinen päätäntävalta? Kyllä 13-vuotias on mielestäni edelleen aikuisen vastuulla. Ihme hiostamista.

Palatakseni vielä miehisiin ratkaisuihin esitän lopuksi pari arvoitusta: Mistä tietää, että söimme punajuuri-vuohenjuustopaistosta eilen?

V: Löydät aamulla iloisen punaisia täpliä vessan renkaaltamme.

 

Kuva-arvoitus: Miehen vai naisen työmatkapyöräilyhiki paidan selässä?

musteläiskätesti

V: Miehen. Naisella tuo sama jutska on otsassa.