Terveitä harrastuksia tai sitten ei

Kevät tekee sitkeästi tuloaan ja kaikenlaisia lenkkeilijöitä on ryöminyt esiin koloistaan. Paria asiaa olen jo ehtinyt ihmetellä tässä kevään aikana: Tyhjän hilloamista ja superhessukalsareita.

Oi kaikki lenkkeilyä harrastavat ihmissielut: Miksi hyppelehditte paikoillanne tullessanne liikennevaloihin? Ihan kuin teillä olisi hirvittävä pissahätä. Mikähän maailman onnettomuus tapahtuisi, jos seisoisi vain nätisti hosumatta ja hiljaa paikoillaan? Kyllä hien uudestaan ehtii pintaan samaan, vaikka hetken niissä liikennevaloissa joutuisi seisomaankin. Ihme pelleilyä. Viimeksi asioidessani kaupungilla mieleni teki ärähtää vieressäni eestaas hilloavalle naiselle, että nyt se sohiminen loppuu. Hermoni ovat jo valmiiksi kireänä, kun joudun jatkuvasti seuraamaan herra vilkastuksen liihottelua ja pörräämistä. Ja yleensä vielä sen nielen 7 vuotiaalta. Mutta että aikuinen ihminen ei sen vertaa, että olisi hetken paikoillaan!

 

Toinen ihmetyksen aihe on ollut superhessukalsareiden = juoksutrikoiden hillitön suosio. En taida enää uskaltautua hikoilemaan rupisissa abiverkkareissani, kun  kaikki muut ovat pururadalla verhoutuneet viimeisimmän muodin ja tekniikan mukaisesti juoksutrikoisiin, juoksutakkiin, kompressiosukkiin (!) ja ties mihin juoksuhepeneisiin. Ihan turhaan te niitä hienoja trikooasuja kiskotte päällenne. Eivät ne vauhtia lisää. Sitä paitsi ulkonäkö tai varusteet eivät kerro yhtään mitään ihmisen juoksukyvyistä. Karu kohtalon sormi osoitti tämän minullekin.

Trikoot ovat nyt kuuminta muotia.

Trikoot ovat nyt kuuminta muotia.

Puolimaratonilla, ensikertalaisena silmäilin arvioivasti muita kilpailijoita. Alun ruuhkassa sumputuin kahden vanhemman naisen taakse. Tunnustan ajatelleeni suunnilleen näin: ”noille tantoille en todellakaan ole häviämässä”. Ajatukseni perustui edellä juoksevien noin + 50 vuotiaiden naisten habitukseen. Oli hyllyvää edessä ja takana. Porhalsin ikäneitojen ohi ja olin kirkkaasti alle 1.50 vauhdissa. Aina 18 kilometriin saakka. Sitten en jaksanut. Sinnittelin puolikkaan kuitenkin loppuun, mutta ”ikäneitokaksikko” ohitti minut kevein askelin 20 kilometrin kohdilla. Rouvien ajat olivat 3 ja 4 minuuttia parempia kuin omani, joka lopulta painui hieman yli 2 tunnin. Taisivat ohittaessaan tuumia, että ”Hähää, siitäs sait keltanokka”. Tai sitten eivät. Varsinkin, jos olivat hyviä ihmisiä, eivätkä vahingoniloinneet.

 

Virittelen taas varovasti juoksuharrastustani. Toistaiseksi juoksen vain pyhäaamuisin ennen kello seitsemää tai iltaisin pimeän turvin. Näin vältyn veripäässä kilpailulta ja saan hölkkäillä ihan itsekseni, kun terveet ihmiset ovat nukkumassa. Eikä minun tarvitse sosiaalisessa paineistuksessa sulloutua superhessuasuun.

juoksu2

Mainokset

One thought on “Terveitä harrastuksia tai sitten ei

  1. Päivitysilmoitus: Terveitä harrastuksia tai sitten ei (osa 2) | Terveisiä anti-strömsööstä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s