Kasvatuspaineita osa 2

Älyhoi

Katja Lahden mainion kolumnin mukaan (HS / 26.2.2014) perheen lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa, sillä nuorin saa laadukkainta kasvatusta. Syynä on tietenkin se, että vanhemmat ovat ensin joutuneet harjoittelemaan ensimmäisen kanssa vanhempana olemista.

Mahtavaa! Olenhan siis jo varsin pätevöitynyt tämän kolmannen lapsen kohdalla. Ulospäin tuskin siltä vaikuttaa. Eilinen päivä oli taas täynnä äitiyden tähtihetkiä.

Ekaluokkalainen soitti minulle töihin, että bussilippu on kadoksissa. Minä siihen (suhteellisen kovaäänisesti): ”Et oo tosissas! Taas!” Edellisestä matkakortin hukkaamisesta ei tosiaan ole pahemmin kulunut aikaa. Ärtyneenä ilmoitin lapselleni, että sopii etsiä sieltä koulusta ja koulun pihalta.

Ope varmaan kuuli puhelimen läpi kiivailuni, kun lapsi kertoi, että opellakin on asiaa minulle. Opettaja sanoi, että etsivät yhdessä sieltä koulusta. Niin, ja by the way, lapsen matikan kirja on ehkä kotona, kun ei ollut mukana koulussa. Just.

Olisikohan kuulostanut ”kyllä-mä-oikeesti-huolehdin-mun-lapsesta” -selittelyltä, jos olisin kertonut opettajalle   kysyneeni moneen kertaan edellisenä päivänä koltiaiseltani, että kirjat ovat repussa? Olisi. Pätevöitynyt kasvattaja olisi varmistanut asian ja katsonut lapsen reppuun, eikä olisi tyytynyt äreään ”joo-joo” vastaukseen.

Päästyäni kotiin ihmettelin ruosteista ankkuria kerrostalomme ulko-oven edessä. Ankkuri oli ilmestynyt etupihallemme oikeastaan jo edellisenä päivänä, mutten ollut kiinnittänyt silloin siihen suurempaa huomiota. Nyt sitä oli mahdoton ohittaa, sillä se tukki kulkutien ovelle ja esti oven avautumisen. Jouduin siirtämään sitä. Sen verran ankkurissa oli painoa, ettei liikahtanut noin vain, jalalla siirtämällä. Jouduin likaamaan käteni ruosteeseen.

Ensimmäiseksi sisälle päästyäni utelin ekaluokkalaiseltani, että tietääkö hän mitään ankkurista. Lapsi katsoi minua silmät pyöreinä: ”Mikä ankkuri?” Muotoilin kysymykseni toisin: ”Oletko koskenut siihen ruosteiseen kapineeseen, joka lojuu ulko-oven edessä?” Siihen lapsi tuumasi, ettei edes jaksaisi siirtää sitä. Tämä jäi vähän kaihertamaan mieleeni. Mistä hän voi tietää, ettei jaksa siirtää sitä, jos kerran ei ollut edes koskenut.

WHATSeuraavaksi tiedustelin matkakortin kohtaloa. Ei ollut löytynyt. Tähän todettakoon, että edellisen bussilipun hukkaamisen jälkeen kiinnitin matkakortin Vilkastuksen takkiin sellaisella jojolla, joita käytetään mm. laskettelukeskuksissa. Jojo oli vielä takissa kiinni, hajonneena. Ja matkakortti ”jossain”.

Matkakortti- ja ankkuriasiat jäivät sikseen, kun laitoin Vilkastukselle matikan kirjan nenän eteen (se sentään löytyi) ja hoputin lapseni laskuhommiin. Tässä vaiheessa kokeneen ja pätevöityneen kasvattajan tuntosarvissa olisi pitänyt tuntua kihelmöintiä, sillä Vilkastus laski kaksi aukeamaa laskuja ilman mutinoita ja käyttäytyi muutenkin liian esimerkillisesti.

Viimein mieskin pölähti töistään kotiin. Raavin välipalan kokoon miesväelle, jotta kaikki ehtisivät taas fudisharkkoihinsa. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja menin autokyydillä kauppaan miesten suunnatessa harjoituksiin. Matkalla autolle huomasin, että ankkuri sojottaa taloyhtiön kukkaistutusten keskellä. ”Ai, se oli tuolta lähtöisin”, ajattelin ääneen. Siihen mies, että hän sen sinne vei, kun Vilkastus oli sen oven eteen raahannut.

–          Mistä tiedät, että se oli Vilkastus?

–          No kuka mukaan? Ei meidän portaassa asu muita, joita voisi edes epäillä.

Niinpä. Kyllä susi suden tuntee (terveisiä anopille). Haastattelin autossa ekaluokkalaista ja lopulta lapsi kertoi raahanneensa ankkurin ulko-ovelle.

–          Miksi? Mitä sä sillä ankkurilla ajattelit tehdä?

–          En tiedä.

–          No oli kait sulla joku idea, kun sitä painavaa vehjettä lähdit kuskaamaan?

–          Ei ollut.

Ankkurimysteerin ratkaistuani ja ruokaostoksilta palatessani laitoin viestin Wilmassa Vilkastuksen opettajalle, että matikan kirja on löytynyt. Ruoanlaittopuuhien lomassa huomasin, että opettaja oli vastannut viestiini. Opettaja toivoi, että laittaisin kynän lapselleni kouluun, kun kaikki kirjoitusvälineet ovat lapseltani kadonneet.

Kuinkahan monet kynät ja kumit olen ostanut lapselleni joulukuun jälkeen? Illalla pakkasin Vilkastuksen kanssa nipun kyniä koulureppuun ja vannotin, ettei hukkaa niitä. ”Joo-joo”, pääsi pojan suusta turhankin liukkaasti.

Tänään aamupalalla ankkurimysteerin salaisuus hieman raottui. Vilkastus olisi tuonut ankkurin kotiin asti, muttei ollut jaksanut nostaa sitä portaita pitkin yläkertaan. Ruosteinen ankkuri on kuulemma hieno. Vasta tässä vaiheessa tajusin tarkistaa miltä lapseni ulkovaatteet näyttävät. Ruosteisesta ankkurista nimittäin tulee kiva värisävy tekstiileihin.

Eipä mitään uutta. Vaalea takki oli yhden käyttökerran jäljiltä oranssin- ja harmaankirjava, jos muta- ja kuraroiskeiden seasta pystyi sitä erottamaan.

Että se on kuulkaa ihan normaalia lapsiperheen elämää, jos kotiinne ilmestyy reilu metrinen ruosteinen ankkuri kettinkeineen. Eikä kukaan tiedä, että mistä se siihen tuli. Miksei tämmöistä opeteta meille kasvattajille missään? No, saahan apteekista  Rennietä ja verenpainetta voi alentaa ranteet avaamalla.

parenting

Mainokset

6 thoughts on “Kasvatuspaineita osa 2

  1. Päivitysilmoitus: Ripitystä ja kasvatusta | Terveisiä anti-strömsööstä

  2. Päivitysilmoitus: Kasvatuspaineita osa3 | Terveisiä anti-strömsööstä

  3. Päivitysilmoitus: Erilaisia supersankareita | Terveisiä anti-strömsööstä

  4. Päivitysilmoitus: Ammattikasvattajien vertaistukiryhmä | Terveisiä anti-strömsööstä

  5. Päivitysilmoitus: Koululukuvuoden saldo | Terveisiä anti-strömsööstä

  6. Päivitysilmoitus: Henkistä kasvua odotellessa | Terveisiä anti-strömsööstä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s