Kasvatuspaineita

Perheemme ekaluokkalainen aloitti koulunsa nyt elokuussa. Arvelin, että tämä tapaus on vilkkaampi kuin sisaruksensa. Veikkaus osui nappiin. Lapsen opettaja on soitellut sankarin edesottamuksista – sanoisinko melkoisen tiuhaan.

Ekaluokkalaisen koulun aloitustaipaleen neljän ensimmäisen kuukauden aikana opettaja on viestittänyt mm. seuraavista

1)      Ope soitti koulupäivän jälkeen, että lapsen reppu on kadoksissa. Olivat etsineet kissojen ja koirien kanssa. Vilkastuksella ei mitään hajua repun sijainnista.

Erinäisten käänteiden ja useiden puhelinsoittojen jälkeen lapsi pääsi kotiin siskonsa avaimilla. Reppu oli kotona. Unohti laittaa selkäänsä aamulla.

2)      Ope ilmoitti, että lapsi oli näytellyt pippeliä välitunnilla. Nice.

3)      Ope soitti, että lapseni luokkalaisen vanhempi oli ilmoittanut lapsellani olleen puukon koulumatkalla ja sillä olivat poikaporukassa huitoneet. Soitin välittömästi vilkastukselle, joka totesi löytäneensä koulumatkallaan tikarin. TIKARIN! Muutama ”levoton” hetki tuli lusittua töissä, ennen kuin pääsin asiaa paremmin selvittämään.

Älyhoi

Lopulta selvisi, että pojat olivat löytäneet pakettileikkurin maasta, jolla olivat veistelleet tikkuja ja naarmuttaneet lamppupylvästä. Poikien veistellessä oli jonkun sankarin käsi livennyt ja meinannut osua kaveriin. Mitään ei onneksi tapahtunut, eikä sillä mainosleikkurilla olisi yrittämälläkään saanut kuin pintanaarmun.  Tämän toimen tiimoilta opettajakin päivysti iltamyöhään asti odottamassa viestiäni. Open työpäivä päättyi  21.50.

4)      Opettaja tiedotti, että vilkastus oli taas esitellyt sukukalleuksiaan. Oli kuulemma poikien kesken sellainen suunnitelma, että pisimpään pippeliään näyttänyt ei joudu etsijäksi kirkonrotassa. Ylpeänä lapseni ilmoitti, ettei ollut joutunut.

5)      Huolestunut opettaja soitti aamulla 8.50, että vilkastus ei ole koulussa. Lapsi löysi luokkaansa tunnin myöhässä, kun perheen teini unohti lähettää ajoissa kouluun. Vajaa puolituntia on äidille melkoisen pitkä aika odotella, että lapsi löytyy… Otin rennietä.

Listaan sisältyy todellisuudessa viljalti muutakin.  Vilkastus on niin elämää täynnä, ettei malttaisi olla hiljaa saati istua paikallaan. Kovasti on luvannut yrittää. Paikallaan ja hiljaa tuo lapsi on ainoastaan, kun nukkuu.

Onneksi taidot ja käytös ei tässä tapauksessa osoita lineaarista korrelaatiota. Herra levottomuus osaa ja suoriutuu koulutehtävistä välillä turhankin helposti. Opettajan ja muiden oppilaiden (erityisesti niiden rauhallisten) kannalta on silti tavattoman työlästä ja ärsyttävää, että äänekkäät koheltajat vievät huomion tärkeimmästä asiasta, oppimisesta.

Joku lapseton tai rauhallisen lapsen vanhempi todennäköisesti nyt puistelee päätään ja ajattelee, että laittamalla villikot kuriin ongelma katoaa. Ihanaa, jos joku ilmoittautuu! Saa tulla meillekin näyttämään taitonsa. Annan vapaat kädet lapseni ohjeistamiseen. Teille vilkkaitten lasten vanhemmille: Otan osaa. Kyllä se siitä. Ehkä.just

Mainokset

7 thoughts on “Kasvatuspaineita

  1. Päivitysilmoitus: Ruokaa ja seksiä – terveisiä rippileiriltä | Terveisiä anti-strömsööstä

  2. Päivitysilmoitus: Pääsyvaatimuksena ADHD-oireet | Terveisiä anti-strömsööstä

  3. Päivitysilmoitus: Kasvatuspaineita osa3 | Terveisiä anti-strömsööstä

  4. Päivitysilmoitus: Ammattikasvattajien vertaistukiryhmä | Terveisiä anti-strömsööstä

  5. Päivitysilmoitus: Koululukuvuoden saldo | Terveisiä anti-strömsööstä

  6. Päivitysilmoitus: Henkistä kasvua odotellessa | Terveisiä anti-strömsööstä

  7. Päivitysilmoitus: Terveisiä anti-strömsööstä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s