Tutkija-ainesta

Veljensä jäätyä liukuporrasansaan, piti lukion ekaluokkalaisenkin kokeilla. Rimasko oli oikein yrittänyt ehdoin tahdoin työntää jalkaansa liukuportaan rakoon. Ei ollut onnistunut. Sikäli lohduttava tieto, että oli kokeillut vanhoilla kengillään. Eikä niillä uusilla ja kalliilla.

omat 013

Miksi, oi miksi?

 

 Nyt kun tutkijuus tuli puheeksi, niin tässä esimerkkiä kollegaltani: ”Kuinka otan kommentit tutkimusartikkelistani vastaan”

omat 011

Kollega äärimmäisen vastaanottavaisena.

Tieteen vastapainoksi perheessämme on yksi taiteilijakin. Ensimmäisen kerran elämässään herra Vilkastus itse vaati hiljaisuutta – ihmeiden aika ei ole ohi.

omat 068

Kuvitelmat vs todellisuus osa 2

Sitä yleensä kuvittelee tai ainakin odottaa suoriutuvansa kohtalaisesti, kun oikein pinnistelee. Tässä vähän realismia kuluneelta viikolta.

Aloitetaan vaikka lasten syntymäpäivistä. Nuorin toivoi Minion-kakkua. Tuli tunnistettava hahmo, mutta iltapäivän kuluessa keltainen ukkeli painui kasaan ja näytti nyrkillä päähän lyödyltä.

 

odotuksetvstodellisuus1

Tavoite vasemmalla, tulos oikealla.

 

Ylijääneestä kakkupohjasta voi näppärästi askarrella kakkutikkareita. Tuli epämääräisiä pökäleitä.

odotuksetvstodellisuus2

Odotukset vs todellisuus

 

Jatketaan harrastuksilla. Kuvittelin ja odotin, että balettitossut kestävät kulutusta enemmän kuin kuukauden. Harhaluulo. Tässä kuukauden vanhat tossut. Ope kehoitti hankkimaan uudet esityksiä varten.

 omat 071

Kuvittelin, että Rimaskon yletön nälkä olisi jo laantunut. Eilinen iltapala osoitti tämänkin harhaluuloksi.

omat 006

Keilapallon kokoinen kakkumöhkäle upposi teiniin.

Eikä kannata kuvitella, että vanhempien sanomisilla on kuulevia korvia. Jostain kumman syystä herra Vilkastus on aina halunnut liu’uttaa kenkäänsä pitkin liukuportaiden harjaksia. Vaikka olen asiasta lähes päivittäin huomauttanut ja varoittanut, että huonolla tuurilla voi lähteä ruumiinosia irti. Paitsi eilen en ehtinyt.

Rautatieaseman pitkissä liukuportaissa kolmasluokkalainen ryhtyi tuskaisesti huutamaan, että jalka jäi jumiin. Liukuportaissa edellä seisova mieshenkilö oli saada sydänkohtauksen.

omat 001

Jalka voi todellakin jäädä sinne jumiin. Huolehdin prioriteeteista ja otin valokuvan. Vanhemmuuden sädekehää voin kiillottaa sillä ajatuksella, että vedin kuitenkin ensin hätäjarrusta.

 

Tarvittiin melkoinen selkkaus, että kenkä saatiin irti.

omat 002

Irrotustoimiin kului vartti ja paljon ällistelyä erityisesti vierailta ihmisiltä.

 

omat 003

Olisi varmaan pitänyt kävelyttää lapsi kotiin ilman toista kenkää. Olisikohan oppi uponnut syvemmälle?

 

Lapsi säästyi irtoavilta ruumiinosilta, mutta sen verran jalka vääntyi, että lapsi lupasi ottaa opikseen.

Kirsikaksi kakun päälle: Liukuporrasansasta selvittyään Vilkastus ilmoitti hukanneensa puhelimensa.

Nuori mies tuumasi, että hermostuin turhaan. Aina niin täydellinen ope olisi kuulemma kommentoinut: ”Kaikkea sattuu lasten kanssa”.

Täydellinen ope

Niin sitä oppii uutta joka päivä. Luulin, ettei täydellisiä ihmisiä olekaan. Näin ainakin lohdutin kotimme teinistöä ruokapöydässä, kun vertailivat koulusuorituksiaan kavereihinsa: ”Kaikilla ihmisillä on jotakin heikkouksia eikä kukaan ole täydellinen”. Kolmasluokkalainen havahtui ja tuumasi väiin: ”Paitsi ope on. Ainakin melkein.”ope

Pyysin Vilkastusta hieman raottamaan ajatusmaailmaansa ja kertomaan, että minkälainen on täydellinen ihminen. Tässä tämä vaativa lista:

  1. Tietää kaiken
  2. Ei suutu kovin helposti
  3. Sitä saa halia
  4. Aina ihanat vaatteet
  5. Sillä on huulipunaa (tämä hartaasti huokaisten)

Myöhemmin tuli ilmi täydentäviä seikkoja tähän täydellisyyden kuvaukseen. Olin pukeutunut tavallista hienommin (=tyttöjen vaatteisiin, sanoisi kolmasluokkalaiseni) ja saattoi minulla olla huulipunaakin. Kysyin Vilkastukselta, että mitäs tykkäät, täyttääkö ulkoasuni täydellisyyden kriteerit?

Lapseni parkaisi: ”Mut opella on ihanat hiukset! Ei tolleen pörrössä niin kuin sulla.”

Luonnonkiharoin siunatut kuontalot älkööt vaivautuko tunkemaan täydellisten reviirille.

Rippijuhlien suunnittelun ABC miehiseen tapaan

kotityöt

A) Kanna pari päivää ennen rippijuhlia autotallissa muutaman vuoden viruneet jalkalistat olohuoneeseen. Kanna ne rippijuhla-aamuna parvekkeelle. Asenna jalkalistat kuuden vuoden kuluttua.

B) Leivo täytekakku ja vaadi ympäristöltäsi ylistystä tästä epäinhimillisestä ponnistuksestasi. Muut tarjottavat, kattamiset, siivoamiset ynnä muut kyyristelyt tapahtuvat ympärilläsi itsestään.

C) Seiso kalsareillasi keittiössäsi viisi minuuttia ennen kirkonmenojen alkua. Jos vaimosi hoputtaa sinua pukeutumaan, liiku verkkaisesti. Käytä kravattisolmun tekemiseen riittävästi aikaa. Saavu kirkkoon vartti myöhässä ja varasta ohjelmalehtinen lähtiessäsi.

Täytyy ihmetellä, että hengissä selvittiin tyttären pileistä.

mieskotityö

Terveisiä peruskoulusta

kouluväkivalta

Laitan tähän alkuun ajatusleikin:

Kollegasi ilmoittaa, että ”Mä otan huomenna puukon ja tapan teidät kaikki! Työpaikallasi kimppuusi käydään potkien, lyöden, kuristaen ja tappouhkauksia viljellen – toistuvasti.

Miten työpaikkasi suhtautuisi?

a) Väkivallantekijät poistettaisiin työpaikalta ja muille annettaisiin työrauha

b) Pomon viesti: ”Älkääs nyt tapelko”

c) Ei käytännössä mitenkään ja toivottaisiin, ettei kukaan kuole jatkossa

Entäpä mitä tapahtuisi, jos työhuoneessasi olisi joukko vittua ja ties mitä hävyttömyyksiä huutavia hyypiöitä, jotka estäisivät sinulta työnteon?

Mitä tekisi työnjohto?

a) Häiriköt poistettaisiin tai sinulle tarjottaisiin toinen työtila, johon hyypiöt eivät pääse

b) Pomon viesti: ”Kaikki ovat tasavertaisia ja koita vaan keskittyä”

c) Ei mitään, koska taloustilanne.

Veikkaan, että valitset a-vastaukset. Peruskoululaiset ruksivat kaikki muut kuin a-vaihtoehdot.

koulu pelottaa

Tervetuloa koulumaailmaan! Tervetuloa uusi luova opetussuunnitelma!

Tiesittekö, että tämä uusi opetussuunnitelma tarkoittaa käytännössä opetuksen poistamista luokista. Opetusta tapahtuu jatkossa kaikkialla, joten koko koulun pinta-ala voidaan jakaa oppilaslukumäärällä = opiskelijamääriä voidaan reilusti kasvattaa nykyisestä. Vaikuttaa pätevältä säästämistoimelta.

Seuraan mielenkiinnolla mikä soppa tästä keitetään.

Vähemmän terveitä harrastuksia

Ei ihan menny niinku strömsöössä. Kenkäteline valmistui eilen. Kolmen vuoden tarkan harkinnan ja suunnittelun jälkeen se on valmis. Tiedoksi, että tein sen lopulta itse, kun kyllästyin miehen ”suunnittelutyöhön”.

Sulaketaulun etulevy valmistui, enkä edes sokeutunut. Muutama aivosolu korkeintaan liukeni sitä maalatessani. Lopputulokseen pääseminen oli varsinainen kärsimysnäytelmä. En paljasta tässä miten pääsin lopputulokseen. Liian noloa. Sanotaan nyt vaikka niin, että kompressori ja hiekkapuhallin eivät auttaneet. No, ainakin sulaketaulu näyttää lopulta juuri siltä, kuin halusinkin.

 sulaketaulun etulevy

Kolmasluokkalaiselle kellonajat ovat edelleen täyttä hepreaa. Tässäpä ratkaisu, että lapsi ehtii harrastuksiinsa.

aikataulu

 Ja Rimasko harrastaa edelleen treeni- ja kouluvaatteiden integroimista.

vaatteiden viikkaus

Huonoa seuraa

takaisin kouluun2

Onkohan meissä kasvattajina jotain vikaa, kun loman aikana:

  1. Vilkastus unohti paikallaan ja hiljaa olemisen jalon taidon
  2. Kolmatta luokkaa aloittavan kirjoitustaidot ja keskittymiskyky katosivat
  3. Samaisen nuoren miehen puhelin, avaimet ja bussilippu katosivat jo ennen koulun aloitusta
  4. Lapsen vähäinenkin ymmärrys kellonajoista hävisi

Johtunee huonosta seurasta. Kuukauden perheloman jälkeen tytärkin tuumasi, että eihän me enää voida ihmisten ilmoille mennä. Jotain olemme sentään onnistuneet kasvattamaan. Herra Rimasko on totisesti kasvanut. Jalat jo pidemmät kuin isällään.

Kasvupyrähdys

Erilainen lapsi

Tokaluokkalaiseni on rakastanut esiintymistä ja huomion keskipisteenä oloa. Ihan aina. Eikä tämä ominaisuus ole todellakaan esimerkin tai kasvatuksen tulosta. Meidät tuntevat tietävät, että kuulun mieheni kanssa niihin punasteleviin ihmisiin, jotka yrittävät piiloutua toistensa selän taakse kaikissa julkisissa tilanteissa.

Kolmas lapseni otti yleisön haltuunsa jo synnytyssalissa. Jalkopäähäni kerääntyi kaksi synnytyslääkäriä, lasten lääkäri, kätilö ja lasten hoitaja hämmästelemään yllätysperätilasynnytystä. Sanoisin, että vähemmän hilpeä tilanne tällaiselle ujolle ihmiselle.

ujo

Vilkastus pääsi tänään parrasvaloihin koulun kevätesityksessä. Tokaluokkalainen liihotteli 8. luokkalaisten tyttöjen keskellä tyllihameessa heitellen kukkasia. Rimasko röyhelöhameiselta veljeltään:

– Etkö sä pelkää, että kaverit nauraa sulle?

– Ei ne naura.

– Mistä tiedät?

– Koska mulla on kaikki naiset.

Menipä isoveli hiljaiseksi. Kerrankin.

baletti

Kiusallista

aineenvaihduntaEn voi olla kirjoittamatta ruoasta. Sen ympärillä tuntuu elämämme pitkälti pyörivän nykyään.

Käyn ruokaostoksilla pari kertaa viikossa, joskus vain kerran. Sanomattakin on selvää, että sellaiset ostokset eivät mahdu normaaleiden ihmisten käyttämiin ruokakasseihin, jotka voi käsissään kiikuttaa kotiinsa.

Ruokahuoltomme toimii niin, että lastaamme kaupassa auton takaluukun täyteen ja lastin purku tapahtuu kotiovella. Naapuri sattui kerran paikalle ja katseli uteliaana, kun kuljimme jonossa kantaen yli-inhimillisiä kantamuksia. Ihan kuin muurahaiset kuskaavat elukanraatoja pesiinsä. Naapuri siihen, että onko teillä jotkut juhlat tiedossa?

– Ööö… ei. Kyllä tämä kuorma on puolet arkiviikon kulutuksesta.

– Voi taivas! Siis paljonko teillä kuluu maitoa viikossa?

– Parikymmentä litraa.

– Tuu nyt sinäkin Raimo kattomaan! (Naapuri miehelleen)

Kerrassaan kiusallista.

 

Vieläkin kiusallisempaa on teipata alushousut kiinni itseensä.

Pari viikkoa sitten aamukiireessäni, ennen töihin lähtöä, vetäisin parit kinesioteipin suikaleet ristiselkääni. Taputtelin riemunkirjavat teipit vieläpä tiukkaan, kun alaselkääni juili tavallista enemmän. Vaikka aamukahvit ja muut juomiset jo hätyyttelivät vessaan, en millään malttanut keskeyttää töitäni, ennen kuin oli ihan pakko. On kuulkaa KIUSALLISTA tajuta siellä ahtaassa vessakopissa, jalat ristissä ja hirveän hädän keskellä, että kinesioteippi on liimannut kalsarit ihoon kiinni. Ei lähteneet alushousut repimälläkään siitä teipistä irti, vaan saksia tarvittiin. Ja julkinen nöyryytys. Hirveässä pissahädässä piti juoksennella ympäriinsä ja etsiä käsiinsä ihminen, jolta ilkeää pyytää leikkausapua, että leikkaisitko nämä kalsarit irti selästäni, kiitos?

Kiusallista.

Valistusta tietämättömille: Kinesioteippi on tämmöistä. Sillä voi kursia hajonneen tomumajan melkolailla hyvinkin kasaan. Niitä kalsareita ei kuitenkaan kannata teipata ihoon kiinni.

Valistusta tietämättömille: Kinesioteippi on tämmöistä. Sillä voi kursia hajonneen tomumajan melkolailla hyvinkin kasaan. Niitä kalsareita ei kuitenkaan kannata teipata ihoon kiinni.

Teini-suomi sanastoa

teens

Sanotaan, että vanhemmuus kasvattaa ja viimeistään teinien kanssa vanhemmat löytävät heikkoutensa. Ja jos eivät löydä, niin teinit kyllä kertovat.

Totta. Viimeisin saavutukseni on teinikielen koodin murtaminen. Ainakin osittain.

 

”Ihan kohta” = ei tapahdu nyt eikä huomenna

”Mä käyn ensin äkkiä vessassa” = lukittaudun kännykän tai tabletin kanssa kylpyhuoneeseen pelaamaan vähintään tunniksi

”Itke lisää” = tiedän, että olet oikeassa, joten ole hiljaa.

”Luin fysiikan kokeeseen” = katsoin fudista netistä samalla pelaten kännykällä. Fysiikan kirja oli vieressäni pöydällä.

”Tartten varmaan uudet housut kevätjuhliin” = kasvoin viime viikolla ulos kaikista vaatteistani ja kasvan ainakin 15 cm lisää seuraavan kuukauden aikana

”Mä teen sen huomenna” = En tee sitä ikinä

”Kyllä mä jätin muillekin keksejä” = Pikkuveli sai yhden keksin paketista.

”Miks mun pitää aina tehdä kaikki?” = Vein viikko sitten likaiset kalsarini pyykkikoriin.

”Mä kävelen kouluun” = hukkasin bussilippuni

”Mitä me syödään?” = Haluan Paljon ruokaa.

”Koska me syödään?” = Haluan ruokaa HETI.

”Kyllä mä kuuntelin, mä olin vaan ajatuksissani” = Ajattelin seksiä. Ei hajuakaan mitä sanoit

KVG